Kouvola on varsin nuori ja jokseenkin tyhjästä syntynyt kaupunki. Kouvolankylässä Kymijoen rannassa, viitisen kilometriä nykyisestä keskustasta, on ollut asutusta ainakin 1400-luvulta lähtien ja osa vanhoista taloista on edelleen tallella. Sen sijaan Kouvolan muut nykyiset asutusalueet olivat suota ja metsää, pelkkää Valkealan takamaata, jota voisi ehkä muuten kutsua erämaaksikin, mutta olihan keskustan paikkeilla kuitenkin kahden merkittävän tien risteys. Ei siellä kuitenkaan ollut talonpoikastakaan, ennen kuin Riihimäki-Pietari-radan rakentaminen aloitettiin 1867 ja perustettiin asema 1875 (puuteollisuuden patruunoiden painostuksesta).
Tuo oli kuitenkin vasta johdantoa, sillä varsinainen avautuminen tapahtui Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä lukiessa (erinomainen numero, jälleen kerran useampi hyvä artikkeli!). Päijänne-jutun sivulauseesta nimittäin selvisi, että esimerkiksi Lahden tarina on varsin samanlainen. Myös Lahden kylä on vanha ja siellä järjestettiin jopa isoja markkinoita, mutta vielä 1800-luvun lopussa kylässä oli vain 18 taloa. Lahden sijasta uudeksi kaupungiksi ja asemapaikkakunnaksi kaavailtiin alunperin Hollolan Aniankylää, mutta Vääksyn kanavan avaaminen ja sen mahdollistama vesireitti aina Jyväskylään saakka sekä radanrakentamiselle suotuisammat maasto-olosuhteet puolsivatkin Lahtea, joka alkoi sitten kasvaa rautatien valmistuessa 1869.
Taitaapi olla Hyvinkäällä, Riihimäellä ja monella muullakin sisämaan asemakaupungilla aika lailla sama tarina.
Avautui siis, että Kouvola ei olekaan mitenkään erityisen tai poikkeuksellisen nuori paikkakunta.