Apulanta on lopulta aika uniikki ilmiö suomalaisessa musiikkikentässä. Siitä on tullut jo enemmän käsite kuin yhtye. Apulantaa ei voi oikeastaan kopioida eikä sille oikein edes löydy verrokkia. Heillä on niin armoton määrä hittejä, että voin helposti luetella lonkalta 5 hittiä, jotka eivät edes mahtuneet stadionkeikan settiin: Syöpä, Viivakoodit, Reunalla, Paha ihminen, Liikaa, Vauriot, Kadut ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kaikki on melkeinpä tehty alusta alkaen itse ja omilla säännöillä. Yleensä pitkään tehneille artisteille tulee myös jonkinlainen aallonpohja, jolloin ollaan jopa vuosia pimennossa. Apulannalle tällaista ei mielestäni ole missään kohtaa tullut. Onko se toiminta samanlaista mitä se oli alkuaikoina - ei tosiaankaan, mutta on siitä silti enemmän jäljellä kuin monella monella muulla.
Onko kyseessä jopa suomalaisen musiikin ja musiikkihistorian merkittävin yhtye? Riippuu toki näkökulmasta, mutta Top5 heittämällä.
Minäkin ajauduin miettimään tuota, että vaikka Apis soitti 3 tuntia, olisi sieltä katalogista silti voinut tosiaan tonkia vielä varmaan toisen 3-tuntisen, eikä taso olisi ihan hirveästi tipahtanut. Syöpä, Viivakoodit, Reunalla, Paha ihminen, Liikaa, Vauriot, Kadut, kyllä joo, ja sitten vielä vaikkapa Päivästä toiseen, Tuhka ja veri, Aamen, Usko, 004, 9 väärää kättä, Jyvät, En voi auttaa, Aurinkoon, Ruhtinaat, Kuution palaset, Zombeja, PVC-unelmia, Pihtiote.. äh, ihan loputon suo. Vaikka pidän sitä niiden ”21 listaykköstä, enemmän ku kellään muulla maailmassa, Beatles on tokana 20 listaykkösellä” melko hakemalla haetulla jutulla, niin onhan ne nyt tehneet kyllä ihan valtavan määrän hyviä biisejä. Ei ne tommoset määrät listaykkösiä paskalla musiikilla onnistuisi, vaikka kuinka myytiinkin sinkkuja 10 markalla silloin kun normaalien levy-yhtiöiden bändit möi 40 markalla. Ja Apishan myös hyvin tarkasti laskelmoi, millä viikolla sinkut ja levyt milloinkin markkinoille tuutattiin - jos kuultiin että joku Spice Girls tai Jari Sillanpää osuisi samalle viikolle, joustavan ja notkean Levy-yhtiön kanssa operoinut Apis siirsi omansa julkaisua sellaiselle viikolle, missä listaykkös-paikasta kisasi uusina niminä vain jotkut Tauskit ja Martina Aitolehdet. Mutta se että 3-tuntisen spektaakkelin jälkeenkin jäi vielä vaikka kuinka perkeleesti hyvää materiaalia piippuun kertoo kyllä siitä että jotain on tehty oikein.
Noista laulu- ja soittotaidoista, onhan se tavallaan totta että kun sinne saatiin se entinen Bomfunk MC- käkkäräpää Ville bassoa soittamaan, niin samalla Villestä tuli myös taitavin soittaja Apulannassa. Sipe on minusta ihan oivallinen rumpali, mutta olen siinä käsityksessä että valtaosa rokkipoliiseista ei pidä Sipeä oikein minään. Ja Toni on kaiken lauluharjoittelun jälkeenkin vielä noin niinku tekniseltä puolelta korkeintaan semmonen ihan OK, kitaransoittotaidoiltaan myös jotain keskitasoa parempaa, mutta sitten taas säveltäjänä ja sanoittajana aivan eliittiä, ja live-esiintyjänä myös yksi Suomen parhaista fiiliksen luojista. Vittuako sitä millään sormihermotuksien tappiinsa jalostuksella tai pallean käytön optimoinnilla silloin tekeekään.
Kattelin tuota stadion-keikan taltiointia ja jotain kulissikuvia, ja Tonin meiningistä kyllä paistaa kaiken höpsöilyn ja rokkikukkoilun maskin takaa jotenkin semmonen saatananmoinen epävarmuus. Muistan yhden videon nähneeni ennen niitä ensimmäisiä jäähalli-överi-keikkoja, jolloin harjoituksissa yksi sotalaivalavasteen kahdeksasta tykin piipusta ei noussutkaan ylös. Toni kiljui tuon stiplun takia lavaste-eevertille aivan kuin joku hysteerinen pikkutyttö, kuinka kaikki olisi ihan vitun typerän näköistä jos yksi niistä putkista jäisikin alas, ja saatanan idiootti tajuutko miten paskaa olet tehnyt, olet pilannut vittu kaiken. Ja siis kirjaimellisesti kiljui, sellaisella särkyvällä äänellä ja heilutti käsiään kuin kaatumatautinen italialainen. Toisessa videossa Tavastian bäkkärillä Toni taas huusi samanlaisella raivolla silloiselle basistille Parta-Samille, koska Samin vahvistin oli muistaakseni jotenkin mennyt paskaksi kesken keikan, ja Tonin mielestä se oli Samin vika ja kaikki oli pilalla ja Sami oli syyllinen kaikkeen ja kirosanoja ja paskaa ja vittua. Samaa lapsellista kiukkua oli siinäkin, ja vielä semmonen Tukion varaluistinten varaluistimet -henki päälle, bändikaverinsa riepottaminen paskassa kaikkien muiden edessä oli noloa, ja vain Tonille. Että vaikka sekin kuinka on muka vasurilla ja huumorilla liikenteessä, niin jotenkin on semmonen fiilis jäänyt että se on joku helvetin defenssi minkä se on päällensä rakentanut, jotta selviää jotenkin keikkailun ja Apulannan edestä johtamisen aiheuttamasta paineesta ja stressistä. Miehellähän on mielenterveydensä kanssa ollut historiassaan ongelmia, ja käsittääkseni vasta tässä vähän kypsemmällä iällä on saanut osin terapian ja osin perheensä avulla kammettua itsensä ulos kuopasta.
En tiiä, jotenkin en ihmettele että siellä on basistin paikalla ollut tuulista, ja että Gandhin hermoilla varustettu Sipe on ainoa joka on kyydissä kestänyt. Tuukan lähdön jälkeen Parta-Samia yritettiin ajaa vähän niinku uutena kolmantena jäsenenä sisään bändiin, mutta ei se ikinä oikein siihen tasolle mennyt, aina se oli Toni, Sipe, ja sitten se kolmas ukko. Villen kanssa minusta Apulanta ei ole oikein edes yrittänyt saada hänestä mitään tasa-arvoista jäsentä luotua, vaan Apulanta nimenomaan on Toni ja Sipe, sitten on se Ville bassoa soittamassa, ja oikeastaanhan myös toinen kitaristi Pauli ja kosketinsoitin-masa Pitkis on myös olleet erittäin tiiviisti jo pitkään Apiksen touhuissa mukana, ei pelkästään keikoilla vaan ihan levytyshommissakin. Ja nyt sitten on se joku levyjen vemputtajakin otettu rykmenttiin mukaan, ja ainakin stadionilla oli vielä tää euroviisu-Lassekin nakitettu jotain mitälie perkussioneja hakkaamaan. Mutta ne on kaikki vaan semmosia Tonin ja Sipen palvelijoita, aina Villestä tähän uusimpaan Lasseen ja kaikkiin siltä väliltä. En tiiä, ehkä se on hyvä tollee, näyttää toimivan ja jos vaan taustahemmojen egot kestää sen että kaljupää vie kaiken huomion ja gloorian ja Sipe välillä sitten vähän myös on esillä, niin mikäpä siinä. Vitustako sitä tietää vaikka tuo olisi juuri sopiva meininki kaikille osapuolille.
Vielä tuosta aallonpohjasta, minusta Apis on kyllä aina ajoittain vajonnut vähän unohduksiinkin. On tullut levyjä, joilta ei oikein mikään biisi ole isommin lähtenyt, ainakaan aluksi. Mutta niistäkin sitten joku saattaa vuosien saatossa nousta sitkeällä työllä sinne muiden hittien sekaan, ainakin Hiekka ja Agressio on minusta vähän tämmösiä pitkän kaavan kautta hyllyn päälle nousseita ja sinne jääneitä esimerkkejä. Olen vieläkin aika ihmeissäni siitä, että nimenomaan Hiekka näytti stadionkeikalla olleen yksi eniten yleisön pähkinöihin saaneista biiseistä, mutta kai se semmonen nostalgia-arvokin sitten pitkän juoksun aikana joidenkin biisien kohdalla salakavalasti nousee. Veikkaan, että Lokin päällä lokki tulee olemaan 10 vuoden päästä samanlainen ihmiset alkuriffillään välittömään euforiaan lietsoja, vielä se on liian tuore tuollaiseen, mutta ainesta on. Jos nyt Apis vielä 10 vuotta jaksaa, mutta miksei jaksaisi.
Ja jotenkin on sellainen fiilis, että Apis on nyt aika kauan ollut jo vähän semmonen nolokin bändi, semmonen jota moni ei oikein kehtaa hehkuttaa kuuntelevansa koska se nyt vaan on niin pompöösi ja nolo ja paskoja soittajiakin ne on. Suosiota kyllä tavallaan on, mutta vähän semmosta Seiska-suosiota, semmosta että vain pahimmat uuvatit kehtaa julkisesti myöntää tykkäävänsä ja moni mollaajista sitten kuitenkin salaa omissa oloissaan kuuntelee ja diggailee. Mutta oisko nyt sitten viimein siitäkin leimasta pääsemässä Apis eroon, ja Seiska-meiningistä ois päästy semmoseen peterforsberg-meininkiin, että pakko se on vaan pahimpien heittereidenkin alkaa jossain vaiheessa arvostaa noitakin vitun ärsyttäviä tissiposkia, kun ne tuolla vaan vuosikymmenestä toiseen puskevat.
