Uutta Apulantaa taas ilmestynyt Spotifyn aalloille. 9 väärää kättä. Olen aina ollut sitä mieltä, että vaikka Apulanta on hyvin tunnistettava, sillä on kuitenkin repertuaarissaan varsin erilaisia kappaleita. Raikkaita nopeita, suoraviivaisia ralleja, kuten Syöpä, Kaikki sun pelkosi ja Paska meininki. Elämää suuremmat teokset, kuten Teit meistä kauniin, Armo, 010 ja Valot pimeyksien reunalla. Taidokkaat riffi- ja kertsirokin timantit Pahempi toistaan, Vasten mun kasvojani, Viisaus ei asu meissä ja Koneeseen kadonnut. Väliin kokeilevammat, mutta silti onnistuneet Hiekka ja Mato.
Tätä kirjoittaessa myös ymmärtää, kuinka hävyttömän paljon tältä yhtyeeltä löytyy laadukasta musiikkia. Voisi helposti paaluttaa jonon jatkoksi useita rockmusiikin helmiä, joiden sanat osaa helposti ulkoa vaikka ei sitä ei tiedostaisikaan. Mitä vaan, Hallaa, Käännä se pois Ravistettava ennen käyttöä, Jumala, Päivästä toiseen, Paha, paha asia, Zombeja, Vauriot ja kohtalaisen tunnetut osat monen 80-luvulla syntyneen nuoruutta: Mitä kuuluu ja Anna mulle piiskaa.
Viimeisten vuosien nu-metalbiisit ovat kuitenkin jostain syystä olleet omaan korvaani aika samankuuloisia. Lokki, 60 UO ja 3D-kriisit. Tämä uusi pläjäys on itselleni ripaus taas jotain uutta, vaikka tutut säksätykset tästäkin löytyvät. 9 väärää kättä on asteen syvempi kuin nämä 3 edellämainittua ja siksi vaikuttaa taas hieman laadukkaammalta Apulannalta. Fakta vain alkaa olla se, että ei Apulanta enää ole ainakaan 10 vuoteen onnistunut minua todella yllättämään millään tuoreella näkökulmalla. Eipä ole kyllä juuri kukaan muukaan, joten taitaa olla vain tylsä osa ikääntymistä.
www.kotka.fi