Apulanta

  • 70 439
  • 274

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tepsi, Avalanche
Mitäs sanoisi tv:n kautta seuratusta spektaakkelista.

Aivan alussa hieman harmitti, etten ollut oikein permannolla. Olisi ehkä kestänyt paremmin Tonin epävireen siellä yleisömassan melskeessä. Siksi pieni harmitus, että aivan suosikkini Teit meistä kauniin kajahtikin noin alussa.

Tonilla onneksi parani vire ja settiin oli keksitty huimia vetoja ihan kuulijoiden toiveidenkin mukaan. Näiden biisimäärällä voi toki inistä, mikseivät vetäneet sitä, sitä ja tuota. Eihän tuosta vaan koskaan täysin tyydyttävää settiä saa. Mainitsen nyt kuitenkin biisit Tulva ja Tunnit, nämä oli kova lisä.

Tavallaan kiva, etteivät settiin lisänneet jotain Vain elämää -vetoja vieraineen tai muita erikoispätkiä, olivat rehellisesti Apulanta. Vanhojen soittajien visiitti totta kai oli hieno juttu.

Mutta pakko sanoa, että kuljen matkassa mielelläni toisetkin 30 vuotta, vaikka välillä olisi vähän harmaampaa. Okei, oma matkani on tainnut olla sellaiset 25 vuotta.
 

Huml71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mutta pakko sanoa, että kuljen matkassa mielelläni toisetkin 30 vuotta, vaikka välillä olisi vähän harmaampaa. Okei, oma matkani on tainnut olla sellaiset 25 vuotta.
Itse toivon ihan bändin puolesta, että toista 30 vuotta ei tule, heh. Energiasta ei tuolloin olisi enää paljoakaan jäljellä.

Oma taival yhtyeen parissa on kestänyt sen 28 vuotta. Uusimmista biiseistä en ole välittänyt pätkän vertaa, mutta vanhempi tuotanto potkii edelleen. Hattua on kuitenkin nostettava: harva suomalainen yhtye pääsee esiintymään Stadikalle runsaslukuisen yleisön eteen.

Yksinkertaisellakin musiikilla voi päästä pitkälle.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tepsi, Avalanche
Energiasta ei tuolloin olisi enää paljoakaan jäljellä.

Tätähän siis oikeasti itsekin kelaan. Tai energiaa voi hyvinkin olla, mutta Tonin ääni kun nytkään ei ole mikään kestävin, käykö iän myötä hieman kuin Jon Bon Joville. Uskon Tonin toki huolehtivan kunnostaan, tuollaisesta ei pitäisi olla kiinni.

Mutta, olen toiveikas.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, Jukka Jalonen
Olipahan 10+ arvoinen konserttielämys. Uusi stadikka osoitti toimivuutensa niin yleisön liikkumisen kuin myös esimerkiksi vaikka juoman saannin suhteen. Kaikki puheet siitä, että lavaproduktio oli suurin mitä koskaan suomalaisella bändillä, tai artistillä eivät olleet liioittelua. Lavatekniikka oli luokkaa massiivinen ja visuaalisesti siitä otettiin kaikki irti ja kun istumapaikkakin oli aika tarkkaan stadionin keskiosassa, niin myös äänentoisto palveli hyvin. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli bändin pitkästä taipaleesta kertoneet videot, jotka rytmittivät konserttia ja antoivat heille aikaa mm. asunvaihtoon. Hitosti hittejä soitettin ja myös harvinaisempaa kamaa. Itse olisin halunnut kuulla Viivakoodit, mutta ehkä joku toinen ilta. Encorejen lopussa lavalle saapui sitten Parta-Sami, Mandy ja Tuukka Temonen silminnähden lämminhenkiseen kohtaamiseen. Siihen en osannut kiinnittää huomiota, että riittikö Toni Wirtasen ääni, mutta limiitillä se varmasti oli. Dresscodea oli hienosti kunnioitettu ja yleisön joukossa oli melkeinpä pelkkää mustaa ja valkoista yllä. Kiitos Apulanta ja onnea 30 vuotta ja vähän yli kestäneestä taipaleesta.

"..ja nyt me ollaan täällä" toistui Tonin spiikeissä monta kertaa ja vilpittömät kiitokset paikalle saapuneelle yleisölle. Varmasti neuvojia uran alussa ja pitkin sitä riitti, että tehkää näin, tai älkää ainakaan tuhlatko elämäänne elättelemällä toiveta rock-tähteydestä, mutta "nyt me ollaan täällä".

Illan biisi: Armo
 
Viimeksi muokattu:

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, Jukka Jalonen
Seuraavaksi sitten toinen isoa merkkipaalua juhliva orkesteri Hassisen Kone Ratinan Stadionilla. Kesäloma alkoi Apiksella ja päättyy kuun lopussa "Koneen" keikkaan.

Sellainen huomio vielä, että harmitti kun aikuiset eivät olleet, ainakaan ihan jokainen, huolehtineet lapsiensa kuulonsuojauksesta sen enempää kuin omastakaan. Tulpat korviin, ihmiset!
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olipas hieno. Vähän pessimistisenä odotin äänenlaatuasioita, kun kuulemma Haloo Helsingin stadionkeikalla oli ollut vaikeuksia, mutta minä en kyllä keksinyt yhtään mitään valitettavaa mistään ääniasioista, erittäin tyrmäkkäästi ja hienosti soi asiat. Itse huomasin keikan aikana ajatelleeni että Toni on mennyt valtavasti eteenpäin lauluhommissa tässä vuosien varrella. Jossain instagram-videoissa sitten kyllä kuulosti välillä laulu vähän epävireiseltä joo, mutta paikan päällä en huomannut mitään, vaan päinvastoin olin oikein vaikuttunut siitä miten paljon paremmaksi laulumieheksi Toni on tullut. Sanoja se ei kyllä vieläkään muista, aina tulee pari kolme stiplua vähintään.

Odotin että lavalla olisi ollut enemmänkin pölhökustaamaisia lavaste- ja ja ohjelmanumeroita, jäähallikeikoilla Apiksella kun on ollut kaikenlaista zombi-tankotanssijatyttöä ja kauko-ohjattavia lennokeita ja sotalaivaa ja kattoon nostettua Toni Wirtasta, mutta nyt luottivat lähinnä ihan perus liekki-pommi-valoshow-juttuihin.

Ja olihan siellä onneksi sitä spinal tap -henkistä pöhköilyäkin, jostain syystä kesken keikan kaikki meni pois, sitten lavalle raahattiin Paason tahtiin överikökkö Troijan hevonen, ja sieltä sisältä sitten sedät yksitellen tulivat takaisin lavalle karatetaisteluihin keikkakitaristi-Paulia vastaan, se oli mainiota pönttöilyä. Ja Tontsan olympiatulen sytytys encore-touhussa oli myös hassu. Hassuin urpous tosin oli heti keikan alkuun läntätty mahtipontinen lähtölaskenta, jonka päätyttyä screenille pälähti vittu Ridge Forresteristä kuvattu video jossa hän toivotti kaikki tervetulleeksi keikalle. Voi vittu. Se oli melkein yhtä absurdi juttu kun aikoinaan lentävällä sotavaunulla keikkapaikan katossa liitänyt lakana-asuinen Seppo Räty, joka heitti jonkun vitun palavan keihään maalitauluun. Arvostan moista urpoilua.

Biisivalinnoista tykkäsin, tuli monia sellaisia tykkäämiäno biisejä, joita en muista livenä juurikaan kuulleeni, kuten vaikkapa nyt Maailmanpyörä ja 006. Ja Mitä vaan, Odotus, Maanantai, Hallaa, 0010, Pahempi toistaan ja Ilonaakin hetken soittivat, en oikein keksi mitään biisiä mitä olisin jäänyt kaipailemaan. Vähän epäilen niitä juttuja että eivät mukamas olisi koskaan Tulvaa tai jotain niitä muita biisejä soittaneet, koska johonkin maailmanaikaan Apulanta muistaakseni veti keikkoja joissa soittelivat ihan urakalla kaikkia b-puoli biisejään, melkein olisin valmis lyömään vetoa että Tulvakin silloin tuli. Kummallisen paljon Hiekka näytti pistävän ihmiset liikkeelle, onhan siinä ihan tarttuva se alku mutta jotenkin en oo sitä pitänyt minään yleisön suosikkibiisinä.

Armon aikana meinasi olla ainekset melkoiseen draamaan, just kun Toni oli päässyt spiikkaamaan että tästä biisistä on tullut palautetta että se on auttanut kun on tullut sairauksia ja menetyksiä, ja biisi alkoi, niin siellä kentällä alkoi ihmiset hädissään viittoilemaan järkkäreille että tänne, tänne äkkiä joku. Katsomosta oli aika orpo fiilis katella kun siellä kentällä väki huitoi, ja järkkärit ei huomanneet ennen kuin jotkut nohevat tyypit juoksivat selvittämään niille että tuolla tarvitaan apua, ja samalla Toni lauloi ”Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista”. Mutta sitten hieno, traaginen tarina meni pilalle, järkkärit saatiin viimein apuun, ja sitten ne vaan talutti sieltä jonkun valkonaamaisen tytön pois, kai se oli vaan pökertynyt tai jotain. Kyllä minua niin harmitti että kukaan ei tajunnut mennä draaman kaaren takia saamaan kuolettavaa sydäriä kesken Armon!

Mandy, Parta-Sami ja Tuukka tosiaan lavalle tulivat, Anttia eivät vieläkään saaneet. On se Mandynkin elo varmaan aika hauskaa, se taitaa olla joku hammaslääkäri Ohiossa nykyään, ja sitten aina tasaisin väliajoin Sipe pistää sille viestiä että meillä ois taas täällä tämmönen keikka sen sun vaihto-oppilasvuoden bändisi kanssa, että etkö sä viittis taas tulla Suomeen lavalle pomppimaan ja huutamaan pari kertaa ”VAROA RÄKÄ”. Sitten se jenkkiläinen hammaslääkäri matkustaa Suomeen kymmenien tuhansien ihmisten eteen parin biisin ajaksi pomppimaan ja huutamaan, kunnes taas palaa takaisin toimistoon jotain reikiä poraamaan. Olin odotellut että vierailijoita olisi ollut enemmänkin, ehkä jotain Tehosekoittimen veijoja olisi voinut olla alkuaikojen veljeilyä muistelemassa, ja Don Huonojen kanssa Apis teki kanssa jonkun yhdistelmälevyn joskus, ja mitä lie Paula Koivuniemeä ja Mira Luotia ja Nightwishin Emppua ja Kaija Kootakin on ollut jossain jutuissa mukana. Mutta ihan kiva oikeastaan että oli nyt vaan Apulannasta sitten kyse.

Ensimmäistä kertaa taisin nähdä Tonin kyyneliin asti liikuttuneessa mielentilassa, kun ennen Valot pimeyksien reunoilla mies hetken muisteli sydämenlyönneistä höpötellen elämänsä naisia, mutsiaan, vaimoaan ja lapsiaan. Siihen malliin ainakin silmät räpsyi ja nieleskelyä oli havaittavissa että nyt se murtui se Toninkin kuori sitten. Se oli hieno hetki.

Koivunsiemeniä ei jaksettu jäädä odottelemaan, koska niitä oli vaan meidän poistumisreitin lähellä yksi ihminen jakamassa keskellä valtavaa häröpalloa. Muuten järjestelyt pelitti oikein hyvin, ja tosiaan tekniikasta tai mistään en mitään valitettavaa löytänyt. Stadionin väki oli myös hienosti mustavalko-pukukoodia noudattanut, hauska kun Helsingissä oli hetki sitten ollut Pride, ja sitten siellä nuorten, värikkäiden höyhenihmisten sijaan kaupunkiin valuikin mustavalkoista vanhaa väkeä. Joku olisi voinut kai vetää jonkun johtopäätöksen siitä että oliko kyseessä jonkinlainen anti-pride-systeemi, mutta eiköhän kyseessä ollut vain sattuma eikä mikään tahallinen provoilu, jollaista kyllä Apis on historiansa aikana osannut myös kieli poskessa tehdå. Sauli Niinistöltä sentään toivoivat kättä irroitettavan, sen verran punk ei-punk-bändi vielä jaksoi punkkaroida.

Hieno keikka, hieno bändi, hienoa kaikkialla. 30 vuoden päästä sit uudestaan, Sipellä happiletkut nenässä, Toni rollaattoriin nojaten ja 95. bändin basistina on Tuukan lapsenlapsi. Encoren aikana Tuukka tuodaan rautakeuhkossa lavalle, ja eläkkeellä oleva hammaslääkäri Ohiosta huutaa hologrammivideon välityksellä VAROA RÄKÄ, muut vanhainkodin ihmiset Ohiossa ihmettelee että mitä vittua toi yksi taas tuolla riehuu, vastahan se 7 vuotta sitten jo ton saman jutun huusi ja taas se elämöi kesken hyytelön jaon.
 

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Pakko olla sen verran vastarannan kiiski ja todeta että tätä ränkytystä tulee joka tuutista liikaa nykyään. Helmiä toki mahtuu mukaan mutta jotenkin kulunutta. Itsellä ainakin vaihtuu samantien radiokanava töissä kun kuulee mitään näistä veljistä.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Hieno keikka. Edelliset kirjoittajat sanoivat pitkälti kaiken oleellisen. Kiitos siitä. Eipä oikeastaan jäänyt mitään hampaankoloon, vaan kaikki toivomani biisit soitettiin. Apulannalla on aivan häkellyttävä määrä hyviä kappaleita. Ainoa bändin biisi, jota inhoan, on melkein kaikkien diggaama Valot pimeyksien reunoilla. Sen ajaksi jätin muut nauttimaan ja menin käymään kusella.

Edit. ”Mato” on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista biiseistä.
 
Viimeksi muokattu:

Vili#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Oli muuten huomattavsti paremmin toteutettu Ruudun Apis-keikka kun vertaa Haloo Helsinkiin. Nyt ei moitteen sanaa äänistä tai mistään muustakaan.

Kohokohta: Maailmanpyörä, alltime favourite.
 
Viimeksi muokattu:

johnnywee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars
Ruudun kautta tosiaan juuri Tonin äänestä huomaa ne pienet errorit, mutta samoilla linjoilla kun joku muukin täällä että livenä kuulosti todella timanttiselta. Jopa paremmalta kuin vuosikausiin.

Sanat tietenkin piti unohtaa muutamaan otteeseen ja 010 Toni halusi lähteä kertsiin aiemmin kuin muut mutta miettikää mikä määrä matskua muistettavaksi. Samalla kun tietenkin kipparoi koko olympiastadionia yksinään. Lisäksi on samalla pohdittava jo pyroista tulevaa laskua, polttoaineiden hinnannousun vaikutusta keikkakavalkaadin kuljettamiseksi takaisin Heinolaan, Ohiolaisen hammaslääkärin läksiäisjuhlien lahjaa ja tietenkin pysyttävä rytmissäkin. Ei ihan helppo tehtävä samanaikaisesti suoritettavaksi - edes 6 ällän ylioppilaalle.

Mulle uppos kyllä tämä keikkakokonaisuus ja oli nimenomaan hyvä että sellainen yliampuva kikkailu oli jätetty kuitenkin sivuosaan. Ei joka biisissä tarvitse olla Seppo Rädyn näköisiä twerkkaavia avaruusdroneja pyörimässä taustalla.

Hiekan riffi laittoi jengin pomppimaan ja Pahempi toistaan yllytti mielettömään yhteislauluun. 10/10!
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
En varsinaisesti ymmärrä, miksi kukaan edes valittaisi Tonin laulusta. Sanon tämän kaikella rakkaudella, mutta onko Toni osannut laulaa koskaan kovin kummoisesti? Axl Rosen kohdalla laulusta valittaminen on ymmärrettävää, kun mies oli primessään yksi pallon kovimpia vokalisteja, mutta Toni on parhaimmillaankin vain keskinkertainen. Kyllä se pääsääntöisesti nuotissa pysyy.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, KuPS, MI6, Supo. Inhokki: KGB, CCCP
En varsinaisesti ymmärrä, miksi kukaan edes valittaisi Tonin laulusta. Sanon tämän kaikella rakkaudella, mutta onko Toni osannut laulaa koskaan kovin kummoisesti? Axl Rosen kohdalla laulusta valittaminen on ymmärrettävää, kun mies oli primessään yksi pallon kovimpia vokalisteja, mutta Toni on parhaimmillaankin vain keskinkertainen. Kyllä se pääsääntöisesti nuotissa pysyy.
Nykyäänhän Wirtanen laulaa varmaan paremmin kuin joskus ennen. Mutjoo, eipä tuo tosiaan itseäni koskaan ole häirinnyt ettei "ole osannut laulaa". Hyvin vetää mielestäni silti.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Nykyäänhän Wirtanen laulaa varmaan paremmin kuin joskus ennen. Mutjoo, eipä tuo tosiaan itseäni koskaan ole häirinnyt ettei "ole osannut laulaa". Hyvin vetää mielestäni silti.

Kyllä, enkä tarkoita haukkua Tonia missään nimessä. Ei Apulantaan kukaan muu sopisi, enkä ole koskaan ajatellut että vetääpä se huonosti.

Apulantahan on livebändinä ihan helvetin hyvä, bändi ei todellakaan ota itseään liian vakavasti. Stadionille en päässyt, mikä harmittaa jonkin verran. Olisihan tuo ollut siisti kokemus.
 

johnnywee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars
Kyllä, enkä tarkoita haukkua Tonia missään nimessä. Ei Apulantaan kukaan muu sopisi, enkä ole koskaan ajatellut että vetääpä se huonosti.

Apulantahan on livebändinä ihan helvetin hyvä, bändi ei todellakaan ota itseään liian vakavasti. Stadionille en päässyt, mikä harmittaa jonkin verran. Olisihan tuo ollut siisti kokemus.

Apulanta on lopulta aika uniikki ilmiö suomalaisessa musiikkikentässä. Siitä on tullut jo enemmän käsite kuin yhtye. Apulantaa ei voi oikeastaan kopioida eikä sille oikein edes löydy verrokkia. Heillä on niin armoton määrä hittejä, että voin helposti luetella lonkalta 5 hittiä, jotka eivät edes mahtuneet stadionkeikan settiin: Syöpä, Viivakoodit, Reunalla, Paha ihminen, Liikaa, Vauriot, Kadut ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kaikki on melkeinpä tehty alusta alkaen itse ja omilla säännöillä. Yleensä pitkään tehneille artisteille tulee myös jonkinlainen aallonpohja, jolloin ollaan jopa vuosia pimennossa. Apulannalle tällaista ei mielestäni ole missään kohtaa tullut. Onko se toiminta samanlaista mitä se oli alkuaikoina - ei tosiaankaan, mutta on siitä silti enemmän jäljellä kuin monella monella muulla.

Onko kyseessä jopa suomalaisen musiikin ja musiikkihistorian merkittävin yhtye? Riippuu toki näkökulmasta, mutta Top5 heittämällä.
 
R

RystyLitsari

Olisihan Apulanta kuopattu jo kauan sitten jos olisi jatkanut sillä kolmen ensimmäisen albumin kolmen soinnun räkäpunk-linjalla. Ja nyt en tarkoita, että yhtye ei saisi muuttua, mutta onhan tuossa laskelmoidusti menty iskelmän ja valtavirran suuntaan ja käyty heittämässä vielä suosion tehostamiseksi Vain Elämää-reissut.

Yhtyeessä on hämmästyttävän vähän soittotaitoa, mutta lukematon määrä löytyy hittejä ja vaikea verrata oikein mihinkään muuhun bändiin. Kovan uran ovat tehneet ja siitä hattu päästä.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, Jukka Jalonen
Yhtyeessä on hämmästyttävän vähän soittotaitoa, mutta lukematon määrä löytyy hittejä ja vaikea verrata oikein mihinkään muuhun bändiin. Kovan uran ovat tehneet ja siitä hattu päästä.
No kyllä Mr. Saip antoi rumpupenkiltään aika hyvän työnäytteen lauantaina. Eihän se mitän progejazzia ole, mutta aika outo väite se, että eivät osaisi juurikaan soittaa, jos samalla biisit ovat menneet kolmen soinnun punkista kohti rock-iskelmää ja valtavirtaa.
 
R

RystyLitsari

No kyllä Mr. Saip antoi rumpupenkiltään aika hyvän työnäytteen lauantaina. Eihän se mitän progejazzia ole, mutta aika outo väite se, että eivät osaisi juurikaan soittaa, jos samalla biisit ovat menneet kolmen soinnun punkista kohti rock-iskelmää ja valtavirtaa.

En ymmärrä, että miten se on outo väite. Ei nuo biisit edelleen ole mitenkään monimutkaisia soitannollisesti. Tuolla tyylinvaihdolla viittasin siihen, että jos olisivat jatkaneet alkuperäisellä punk-linjalla, eivät olisi enää vuosiin olleet pinnalla.

Ja mitä soittotaitoon tulee, niin ei nyt tosiaan puhuta mistään teknisestä jazzprogeilusta, eikä edes tarvitse. Silti ihan kuuntelemalla huomaa soittotaitojen olevan keskinkertaisia. Ja hyvin ovat sillä vetäneet ja kuten aiemmin totesin, hattua päästä uran kunniaksi, vaikka ei itselle kolahdakaan heidän musiikkinsa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko kyseessä jopa suomalaisen musiikin ja musiikkihistorian merkittävin yhtye? Riippuu toki näkökulmasta, mutta Top5 heittämällä.
Jos kaupallisuutta käyttää mittarina niin sitten varmaan näin. Muilla kriteereillä ei.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, Jukka Jalonen
En ymmärrä, että miten se on outo väite. Ei nuo biisit edelleen ole mitenkään monimutkaisia soitannollisesti. Tuolla tyylinvaihdolla viittasin siihen, että jos olisivat jatkaneet alkuperäisellä punk-linjalla, eivät olisi enää vuosiin olleet pinnalla.

Ja mitä soittotaitoon tulee, niin ei nyt tosiaan puhuta mistään teknisestä jazzprogeilusta, eikä edes tarvitse. Silti ihan kuuntelemalla huomaa soittotaitojen olevan keskinkertaisia. Ja hyvin ovat sillä vetäneet ja kuten aiemmin totesin, hattua päästä uran kunniaksi, vaikka ei itselle kolahdakaan heidän musiikkinsa.
Niin, sun alkuperäinen väite oli, että bändissä ei ole soittotaitoa nimeksikään, niin nyt kiinnostaisi saada vähän lihaa luiden päälle tuon väitteen suhteen. Eli miten tämä ilmenee? Biisien yksinkertaisuus ei kelpaa syyksi, koska kuten itsekin myönsit, siitä 90-alun lahtipunkista on menty eteenpäin. Ja maailma on täynnä yksinkertaisella poljennolla soittavia ja biisejä tekeviä bändejä. Kun sä tämän esille toit, niin toki mä kuvittelen, että soitellaan teknisesti vähän miten sattuu, tiputaan rytmistä, laahataan ja kiilataan, tai ettei laulut mene kohdilleen.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Apulanta on lopulta aika uniikki ilmiö suomalaisessa musiikkikentässä. Siitä on tullut jo enemmän käsite kuin yhtye. Apulantaa ei voi oikeastaan kopioida eikä sille oikein edes löydy verrokkia. Heillä on niin armoton määrä hittejä, että voin helposti luetella lonkalta 5 hittiä, jotka eivät edes mahtuneet stadionkeikan settiin: Syöpä, Viivakoodit, Reunalla, Paha ihminen, Liikaa, Vauriot, Kadut ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kaikki on melkeinpä tehty alusta alkaen itse ja omilla säännöillä. Yleensä pitkään tehneille artisteille tulee myös jonkinlainen aallonpohja, jolloin ollaan jopa vuosia pimennossa. Apulannalle tällaista ei mielestäni ole missään kohtaa tullut. Onko se toiminta samanlaista mitä se oli alkuaikoina - ei tosiaankaan, mutta on siitä silti enemmän jäljellä kuin monella monella muulla.

Onko kyseessä jopa suomalaisen musiikin ja musiikkihistorian merkittävin yhtye? Riippuu toki näkökulmasta, mutta Top5 heittämällä.
Minäkin ajauduin miettimään tuota, että vaikka Apis soitti 3 tuntia, olisi sieltä katalogista silti voinut tosiaan tonkia vielä varmaan toisen 3-tuntisen, eikä taso olisi ihan hirveästi tipahtanut. Syöpä, Viivakoodit, Reunalla, Paha ihminen, Liikaa, Vauriot, Kadut, kyllä joo, ja sitten vielä vaikkapa Päivästä toiseen, Tuhka ja veri, Aamen, Usko, 004, 9 väärää kättä, Jyvät, En voi auttaa, Aurinkoon, Ruhtinaat, Kuution palaset, Zombeja, PVC-unelmia, Pihtiote.. äh, ihan loputon suo. Vaikka pidän sitä niiden ”21 listaykköstä, enemmän ku kellään muulla maailmassa, Beatles on tokana 20 listaykkösellä” melko hakemalla haetulla jutulla, niin onhan ne nyt tehneet kyllä ihan valtavan määrän hyviä biisejä. Ei ne tommoset määrät listaykkösiä paskalla musiikilla onnistuisi, vaikka kuinka myytiinkin sinkkuja 10 markalla silloin kun normaalien levy-yhtiöiden bändit möi 40 markalla. Ja Apishan myös hyvin tarkasti laskelmoi, millä viikolla sinkut ja levyt milloinkin markkinoille tuutattiin - jos kuultiin että joku Spice Girls tai Jari Sillanpää osuisi samalle viikolle, joustavan ja notkean Levy-yhtiön kanssa operoinut Apis siirsi omansa julkaisua sellaiselle viikolle, missä listaykkös-paikasta kisasi uusina niminä vain jotkut Tauskit ja Martina Aitolehdet. Mutta se että 3-tuntisen spektaakkelin jälkeenkin jäi vielä vaikka kuinka perkeleesti hyvää materiaalia piippuun kertoo kyllä siitä että jotain on tehty oikein.

Noista laulu- ja soittotaidoista, onhan se tavallaan totta että kun sinne saatiin se entinen Bomfunk MC- käkkäräpää Ville bassoa soittamaan, niin samalla Villestä tuli myös taitavin soittaja Apulannassa. Sipe on minusta ihan oivallinen rumpali, mutta olen siinä käsityksessä että valtaosa rokkipoliiseista ei pidä Sipeä oikein minään. Ja Toni on kaiken lauluharjoittelun jälkeenkin vielä noin niinku tekniseltä puolelta korkeintaan semmonen ihan OK, kitaransoittotaidoiltaan myös jotain keskitasoa parempaa, mutta sitten taas säveltäjänä ja sanoittajana aivan eliittiä, ja live-esiintyjänä myös yksi Suomen parhaista fiiliksen luojista. Vittuako sitä millään sormihermotuksien tappiinsa jalostuksella tai pallean käytön optimoinnilla silloin tekeekään.

Kattelin tuota stadion-keikan taltiointia ja jotain kulissikuvia, ja Tonin meiningistä kyllä paistaa kaiken höpsöilyn ja rokkikukkoilun maskin takaa jotenkin semmonen saatananmoinen epävarmuus. Muistan yhden videon nähneeni ennen niitä ensimmäisiä jäähalli-överi-keikkoja, jolloin harjoituksissa yksi sotalaivalavasteen kahdeksasta tykin piipusta ei noussutkaan ylös. Toni kiljui tuon stiplun takia lavaste-eevertille aivan kuin joku hysteerinen pikkutyttö, kuinka kaikki olisi ihan vitun typerän näköistä jos yksi niistä putkista jäisikin alas, ja saatanan idiootti tajuutko miten paskaa olet tehnyt, olet pilannut vittu kaiken. Ja siis kirjaimellisesti kiljui, sellaisella särkyvällä äänellä ja heilutti käsiään kuin kaatumatautinen italialainen. Toisessa videossa Tavastian bäkkärillä Toni taas huusi samanlaisella raivolla silloiselle basistille Parta-Samille, koska Samin vahvistin oli muistaakseni jotenkin mennyt paskaksi kesken keikan, ja Tonin mielestä se oli Samin vika ja kaikki oli pilalla ja Sami oli syyllinen kaikkeen ja kirosanoja ja paskaa ja vittua. Samaa lapsellista kiukkua oli siinäkin, ja vielä semmonen Tukion varaluistinten varaluistimet -henki päälle, bändikaverinsa riepottaminen paskassa kaikkien muiden edessä oli noloa, ja vain Tonille. Että vaikka sekin kuinka on muka vasurilla ja huumorilla liikenteessä, niin jotenkin on semmonen fiilis jäänyt että se on joku helvetin defenssi minkä se on päällensä rakentanut, jotta selviää jotenkin keikkailun ja Apulannan edestä johtamisen aiheuttamasta paineesta ja stressistä. Miehellähän on mielenterveydensä kanssa ollut historiassaan ongelmia, ja käsittääkseni vasta tässä vähän kypsemmällä iällä on saanut osin terapian ja osin perheensä avulla kammettua itsensä ulos kuopasta.

En tiiä, jotenkin en ihmettele että siellä on basistin paikalla ollut tuulista, ja että Gandhin hermoilla varustettu Sipe on ainoa joka on kyydissä kestänyt. Tuukan lähdön jälkeen Parta-Samia yritettiin ajaa vähän niinku uutena kolmantena jäsenenä sisään bändiin, mutta ei se ikinä oikein siihen tasolle mennyt, aina se oli Toni, Sipe, ja sitten se kolmas ukko. Villen kanssa minusta Apulanta ei ole oikein edes yrittänyt saada hänestä mitään tasa-arvoista jäsentä luotua, vaan Apulanta nimenomaan on Toni ja Sipe, sitten on se Ville bassoa soittamassa, ja oikeastaanhan myös toinen kitaristi Pauli ja kosketinsoitin-masa Pitkis on myös olleet erittäin tiiviisti jo pitkään Apiksen touhuissa mukana, ei pelkästään keikoilla vaan ihan levytyshommissakin. Ja nyt sitten on se joku levyjen vemputtajakin otettu rykmenttiin mukaan, ja ainakin stadionilla oli vielä tää euroviisu-Lassekin nakitettu jotain mitälie perkussioneja hakkaamaan. Mutta ne on kaikki vaan semmosia Tonin ja Sipen palvelijoita, aina Villestä tähän uusimpaan Lasseen ja kaikkiin siltä väliltä. En tiiä, ehkä se on hyvä tollee, näyttää toimivan ja jos vaan taustahemmojen egot kestää sen että kaljupää vie kaiken huomion ja gloorian ja Sipe välillä sitten vähän myös on esillä, niin mikäpä siinä. Vitustako sitä tietää vaikka tuo olisi juuri sopiva meininki kaikille osapuolille.

Vielä tuosta aallonpohjasta, minusta Apis on kyllä aina ajoittain vajonnut vähän unohduksiinkin. On tullut levyjä, joilta ei oikein mikään biisi ole isommin lähtenyt, ainakaan aluksi. Mutta niistäkin sitten joku saattaa vuosien saatossa nousta sitkeällä työllä sinne muiden hittien sekaan, ainakin Hiekka ja Agressio on minusta vähän tämmösiä pitkän kaavan kautta hyllyn päälle nousseita ja sinne jääneitä esimerkkejä. Olen vieläkin aika ihmeissäni siitä, että nimenomaan Hiekka näytti stadionkeikalla olleen yksi eniten yleisön pähkinöihin saaneista biiseistä, mutta kai se semmonen nostalgia-arvokin sitten pitkän juoksun aikana joidenkin biisien kohdalla salakavalasti nousee. Veikkaan, että Lokin päällä lokki tulee olemaan 10 vuoden päästä samanlainen ihmiset alkuriffillään välittömään euforiaan lietsoja, vielä se on liian tuore tuollaiseen, mutta ainesta on. Jos nyt Apis vielä 10 vuotta jaksaa, mutta miksei jaksaisi.

Ja jotenkin on sellainen fiilis, että Apis on nyt aika kauan ollut jo vähän semmonen nolokin bändi, semmonen jota moni ei oikein kehtaa hehkuttaa kuuntelevansa koska se nyt vaan on niin pompöösi ja nolo ja paskoja soittajiakin ne on. Suosiota kyllä tavallaan on, mutta vähän semmosta Seiska-suosiota, semmosta että vain pahimmat uuvatit kehtaa julkisesti myöntää tykkäävänsä ja moni mollaajista sitten kuitenkin salaa omissa oloissaan kuuntelee ja diggailee. Mutta oisko nyt sitten viimein siitäkin leimasta pääsemässä Apis eroon, ja Seiska-meiningistä ois päästy semmoseen peterforsberg-meininkiin, että pakko se on vaan pahimpien heittereidenkin alkaa jossain vaiheessa arvostaa noitakin vitun ärsyttäviä tissiposkia, kun ne tuolla vaan vuosikymmenestä toiseen puskevat.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Tästä kommentista heijastuu nyt sellainen olettama, että kaupallisesti menestynyt yhtye ei edes voisi olla muulla tavalla merkittävä.
Sehän riippuu mitä itse kukin pitää merkittävänä. Jollakin se voi olla myyntiluvut, jollakin jokin vaikeasti määriteltävä taiteellinen puoli ja jollakin joku ihan muu kriteeri. Onko sitten merkittävin Olavi Virta, Wigwam, Hurriganes, Juice Leskinen, huippuaikojen Dingo, Nightwish, Apulanta tai jokin ihan muu. Jos pitkä ja menestyksekäs ura on kriteerinä, voi se olla esim. Eppu Normaali tai Matti ja Teppo.

Kuka on merkittävin suomalainen kirjailija, taidemaalari tai kuvanveistäjä? Mielipiteitä on varmasti monia eikä kukaan pysty todistamaan, että juuri se tietty taiteilija on merkittävin. Makuasioitahan nämä ovat ja erilaiset raadit ja äänestykset tuottavat erilaisen lopputuloksen.

edit. kirjoitusvirhe
 
Viimeksi muokattu:

johnnywee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars
Ja jotenkin on sellainen fiilis, että Apis on nyt aika kauan ollut jo vähän semmonen nolokin bändi, semmonen jota moni ei oikein kehtaa hehkuttaa kuuntelevansa koska se nyt vaan on niin pompöösi ja nolo ja paskoja soittajiakin ne on. Suosiota kyllä tavallaan on, mutta vähän semmosta Seiska-suosiota, semmosta että vain pahimmat uuvatit kehtaa julkisesti myöntää tykkäävänsä ja moni mollaajista sitten kuitenkin salaa omissa oloissaan kuuntelee ja diggailee. Mutta oisko nyt sitten viimein siitäkin leimasta pääsemässä Apis eroon, ja Seiska-meiningistä ois päästy semmoseen peterforsberg-meininkiin, että pakko se on vaan pahimpien heittereidenkin alkaa jossain vaiheessa arvostaa noitakin vitun ärsyttäviä tissiposkia, kun ne tuolla vaan vuosikymmenestä toiseen puskevat.

On kyllä samat fiilikset, että Apulanta on aina ollut syystä tai toisesta siellä nolo-osastolla. Vaikka tosiaan kaikki mahdolliset mittarit paljastaa, että todella monen on pakko diggailla ihan helkkaristi.

Toisaalta niinhän moni muukin menestynyt suomalainen yhtye on jossain määrin nolo. Tuskinpa moni Sunrise Avenuetakaan tai Rasmustakaan mieluusti julkisesti fanitti/fanittaa. On paljon helpompaa sanoa tykkäävänsä vaikka Pariisin Keväästä tai Absoluuttisesta Nollapisteestä. Ne kuulostaa siltä, että et ole valtavirran vietävissä vaan itsenäisesti ajatteleva ihminen. Valtavirtamusiikkia kuuntelevahan ei tietenkään voi tätä olla vaan on aina ja ikuisesti täysin narussa ohjailtava lammas.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tästä kommentista heijastuu nyt sellainen olettama, että kaupallisesti menestynyt yhtye ei edes voisi olla muulla tavalla merkittävä.
Ihme heijastuksia näet. Voin helposti todeta esimerkiksi että Rolling Stones on kaupallisesti helvetin menestynyt ja monilla muillakin tavoilla merkittävä
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös