Apulanta

[johnnywee]

Apulannalta muuten taas vaihteeksi levyllinen uutta musiikkia "Sielun kaltainen tuote" - albumin muodossa.

Ensimmäiseksi todettava, että varsinaisia uusia kappaleita taitaa levyllä olla vain 4 , kun muut on jo julkaistu tässä parin viime vuoden aikana pikkuhiljaa.

Lokin päällä lokki, 60 uutta ongelmaa ja muut uudet numetalbiisit ovat olleet ihan kelpo kamaa, mutta kyllä itselle se paras Apulanta on ollut siellä 2000-luvun puolivälin tienoilla, kun julkaistiin Hiekka, Pudota EP, Kiila ja Eikä vielä ole edes ilta -albumit. Ja onhan varmaan suurin osa keikkasetinkin hiteistä julkaistu vuosien 1998-2008 välillä.

Toivoisin, että Apulanta palaisi seuraavina vuosina taas muutaman stepin lähemmäs Weezerin poppunkia. Wirtanen osaa tehdä edelleen tarttuvia melodioita, mutta ne jäävät tällä hetkellä tarpeettoman hevirunttauksen alle.

 

[Vintsukka]

Ratikassa matkalla kotiin Pakkahuoneen keikalta, ja vaikka ihan kivaa olikin, pieni laimeus on päällimmäinen tunne. Lähinnä siksi, että biisilista oli turhan yllätyksetön, setti oli about sama kuin viime kiertueen Pakkahuoneen keikalla, uuden levyn biisit vain korvasivat ne mielenkiintoisimmat viime kiertueen poiminnat. Edes yhden yllättävän biisivalinnan olisi voinut settiin mahduttaa, mutta kun ei.

Mutta kun tätä hetken makustelee, eiköhän tästäkin hyvä maku jää ja ens kerralla taas.

 

[Teresa]

Apulanta on ollut lempibändini teiniajoista lähtien. Yhtyeen kaikki aikakaudet eivät kuitenkaan uppoa minuun. Niistä vanhoista kolmen soinnun punk-rähinöistä tai Attackin teinipopista en niin välitä (vaikka onhan noissakin hetkensä), kun taas AKKM:llä alkoi olla jo vähän itua, vaikka se turhan tasapaksu kokonaisuus olikin. Kultaisin kulta-aika sijoittui karkeasti arvioituna vuosille 2000–2007, mutta Kuutio ja etenkin KKP olivat myös oikein kelpo tavaraa. Vuoden 2012 jälkeen bändin musan taso on kuitenkin romahtanut – ehkäpä Tonin henk.koht. elämän käänteet selittävät, miksi rappeutumisprosessi alkoi juuri tuolloin. Kusituto-albumi ja sitä edeltäneet (Poltettu karma, Mä nauran tälle) ja seuranneet (etenkin Elämänpelko, Tivoli, Toinen jumala) biisit ovat olleet enimmääkseen yhdentekeviä niin melodisesti kuin etenkin lyyrisesti. Ikävä sanoa näin, mutta uskoakseni perheellistyminen on turmellut Tonin sanoittajantaidot tai ainakin heikentänyt niitä roimasti. Aiemminhan hänellä oli kertomansa mukaan tapana repiä sanoitusideansa eroista, mielenterveysongelmista ja muista henkilökohtaisen elämänsä ongelmista. Nyt kun asiat ovat tiettävästi hyvin, hänellä ei tunnu olevan mitään sanottavaa, vaan lyriikat koostuvat peräkanaa sijoitetuista sivistyssanoista tai muusta yhdentekevästä jorinasta, josta on turha haaveillakaan löytävänsä mitään syvempiä merkityksiä. Make Nu Metal Great Again -EP:n biiseistä tykkäsin kyllä musiikillisesti ja Kusitutolta Loppunäytös oli hieno sävellys, mutta noidenkin kipaleiden lyriikat edustivat valitettavasti sitä samaa höttöä kuin uusi Apis ylipäätään. Poikkeuksena mainittakoon Kusitutolta Sun pitäis luovuttaa, Sun kohdalla ja Valot pimeyksien reunoilla sekä sen jälkeiseltä ajalta ainakin 60 uutta ongelmaa. Nuo ovat ihan kelpo asiaa kaiken kaikkiaan, eli sanoitukset toimivat myös.

Tuohon nähden en odottanut uutta Sielun kaltainen tuote -levyä mitenkään innosta syyhyten, mutta varovaisen kiinnostuneena kuitenkin. Fiilikset tosin lörähtivät maan poveen kuultuani pari päivää ennen platan ilmestymistä, että eihän sillä olisikaan kuin neljä uutta biisiä ja muut olisivat niitä pahimmillaan jo kolme vuotta sitten ilmestyneitä vanhoja tuttuja. Yhteensäkin vain yhdeksän biisiä ja niistä yli puolet aikaisemmin kuultua kamaa. Plaah. Aika tavalla Tonilla on tainnut mennyt runosuoni tukkoon, kun ei tuon enempää uutta musaa irronnut.

Silti levy on tullut kuunneltua nyt kolme kertaa, joten tässä biisikohtaiset ruodinnat tämänhetkisten tunnelmien perustella:

Sielun kaltainen tuote: Biisi sekoittelee nu metallia ja punkia, myös tempo vaihtelee äkkiväärästi ja aika sekava kokonaisuus tämä on muutenkin. Lyriikka tuntui aluksi yhdentekevältä ja ehkä hieman vieläkin, mutta on se avautumaan päin ja järjenhiven on jo löytynyt. Ihan oivaltava kuvaus tuo "sielun kaltainen tuote". Kappale ei kuulu levyn parhaimpiin, mutta ei huonoimpiinkaan. Keskitasoa, sanoisin.

Morfiini: Varmasti paras biisi sitten KKP-levyn! Tässä on sitä vanhaa tuttua kulta-aikojen henkeä. Todella vahvatunnelmainen nu metal -rykäisy, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä herkkä että raju. Jollakin tavalla tämä tuo mieleen EVOEI-suosikkini Trauman. Lyriikka on yksi Apiksen harvoista aidoista rakkauslauluista – yleensä ne tuppaavat kääntymään enemmän sinne anti-rakkauslaulujen sektorille. Tästä nimenomaisesta aiheesta Tonilla on selvästi sanottavaa, sillä lyriikassa on oikeasti järkeä, se ei ole pelkkää sananhelinää eikä siinä ei ole sellaista väkisin vääntämisen makua kuin nyky-Apiksessa niin usein. Verrattuna rakkauslauluihin ylipäätään tässä tekstissä on positiivisella tavalla aika erikoislaatuinen tulokulma. Yleensähän rakkauslauluissa käsitellään sitä biisin ”kohdetta” pelkkänä objektina, joka tarjoaa sanoituksen kertojalle eli puhujalle jonkinlaista hyödykettä joko esteettisellä tai henkisellä tasolla. Morkussa taas tekstin puhuja miettii asioita sen kohteen näkökulmasta ja pyrkii tukemaan tätä elämän myrskyissä. Kaunista. Tämä biisi tulee helposti pantua uudemman kerran soimaan levyn pyörähdettyä loppuun ja onpa sitä tullut välillä kuunneltua ihan yksittäisenä palanakin. Hieno viisu.

60 uutta ongelmaa: Tästä pidin heti ensi kuulemalta kun se vedettiin Ruutu-livessä silloin ensimmäisenä koronavuonna. Valmis sinkkuversio tuntui aluksi oudon laahaavalta, mutta pianhan siihen tottui ja biisistä sukeutui paras Apis-hitti vuosiin. Kertsi on erinomaisen tarttuva. Teknohommelit toimivat tässä kipaleessa ihan hyvin nu metal -sointuihin yhdistettyinä. Lyyrisestikin paras Apis-hitti vuosiin. Siinä palataan mielenterveyspuolen tematiikkaan, joka toimii yleensä ja niin toimii kyllä tässäkin. Ei ole pelkkää sananhelinää.

Kämmenen kuva poskeen: Ihan ok biisi. Sanoituksesta on löydettävissä järjenhivenkin, vaikka se hieman tyhjän jorinan puolelle uhkaakin lipsua. Teknorevittelyt eivät tee tässä oikein vaikutusta.

3D-kriisit: Tätä on tullut kuunneltua aika paljon, mutta harvemmin ajatuksen kanssa. Lyriikka on taas sen tason homma, ettei Toni varmaan itsekään ymmärrä sitä. Ihan nokkela nimi kyllä kappaleella ja pidän sinänsä sanasta "dissektoida", mutta muuta järkeä tuosta tekstistä ei hakemallakaan löydy. Melodia on itsessään ihan nätti, mutta soundimaailma on makuuni turhan konepuuroinen. Kertsi toimii hyvin, mutta etenkin säkkäreissä ne ylimääräiset hälyäänet häiritsevät. Biisi tuokin hieman mieleen Plastikin, jonka biisit olivat sinänsä vahvoja sävellyksiä mutta toimivat melodiat uhkasivat hukkua konepuuron ja kakofonian alle. Vähän samaa ongelmaa tässäkin on havaittavissa, mutta ihan ok raita kuitenkin.

Lokin päällä lokki: Tätä biisiä ei olisi levylle ensinkään pitänyt mielestäni laittaa. Kun se kerran oli jo Make Nu Metal Again -EP:llä, niin mitä ihmeen järkeä kierrättää samaa kappaletta usealla julkaisulla. Tosi hyvä biisi kyllä muuten, mutta lyriikka vähän tekotaiteellinen ja olen kyllästynyt tähän koko kappaleeseen jo.

Diagnoosi: Tämä on tällainen hakkaava punk-kaahaus, jollaisista en yhtään pidä. Liian nopea makuuni. Kuuntelen musiikkia aika lyriikkapainotteisesti ja makustelen laineja mielelläni kaikessa rauhassa, joten jos tempo on liian hätäinen, koko hommasta ei tule mitään. Vaikka eipä silti, ei tuo sanoitus kovin kummoinen ole muutenkaan. Yleensä mielenterveysaiheiset lyriikat tosiaan toimivat, mutta tässä ei ole oikein mitään fiksua tulokulmaa tuohon teemaan. "Suihketta kainaloon" -kohta on järisyttävän korni eikä mielestäni palvele mitään tarkoitusta. Kuulostaa ihan sellaiselta "rivit tuli täyteen, mutta riimit ei" -tyyppiseltä ratkaisulta, jollaisia ei Apiksen biiseissä yleensä ole kuultu. Tai ehkä tuossa oli jostakin syystä väkisin haluttu luoda intertekstuaalinen yhteys Mikko Alatalon Maalaispoika oon -kappaleeseen, mutta en kyllä käsitä miksi.

Väärät kädet tms: Yhdentekevää paskaa. Olen tämän biisin kuunnellut aika monta kertaa yhteensä, mutta en silti muista siitä muuta kuin että lyriikoissa mainitaan sana ”jeesus” ja että biisin loppuvaiheessa räpätään, mikä ei lainkaan istu Apiksen musaan (no Vihollinen on ihan ok).

Varjoksi varjolle: Tämä viisu on kaunis mutta vähän tylsä. Ei yllä yhtyeen herkimpien tai mahtipontisimpien balladien tasolle missään nimessä. Apiksen levynlopetukset ovat muutenkin tupanneet olemaan tällaista vähän rauhallisempaa kamaa, joten tämä sopii kyllä hyvin siihen jatkumoon. Lyriikka on taas pelkkää jorinaa.

Yhteenvetona mainittakoon, että oli tämä kyllä Apiksen nykytilaan peilattuna yllättävänkin hyvä levy. Olen jo tässä vaiheessa ehtinyt kuunnella platan useampaan otteeseen kuin Kusituton tässä viimeisen 7 vuoden aikana. Mielestäni Sielun kaltainen tuote on myös ainakin Attackia ja Ehjää parempi, eli ei tämä ainakaan ihan häntäpäähän sijoitu ranking-listallani. Yhtyeen kolmanneksitoista albumiksi kyseessä on harvinaisen raikkaan tuntuinen tapaus. Levy on myös monipuolinen – musiikkityyleinä se sekoittaa ainakin teknoa, nu metallia, punkkia ja räppiä – ehkä jopa vähän liiankin kanssa. Toki on hyvä, etteivät biisit ole liian samasta puusta veistettyjä (kuten vaikka AKKM:llä ja EVOEI:llä), mutta kokonaisuus on nyt hieman sillisalaattimainen. Ei se kuitenkaan paljoa häiritse. Erityisen positiivista on, ettei levy ole yhtään toisinto aikaisemmista, niin kuin Apiksen levyt eivät kyllä yleensäkään ole olleet (paitsi Kolme oli aikamoinen kopio Kolmesta ja Hiekka Heinola 10:stä). Ihailtavaa, ettei bändi ole jäänyt veivaamaan sitä samaa vanhaa iänikuista, vaan melkein jokaisella platalla on tapahtunut jalostumista johonkin suuntaan. Tälle nimenomaiselle julkaisulle oli saatu uusia tuulia erityisesti jonkinlaiseksi bändin lisäjäseneksi pestatun DJ Infektion juttujen muodossa.

On kuitenkin ikävää, että Sielun kaltainen tuote spoilaantui ikävästi jo ennen ilmestymistään, kun melkein puoleen biiseistä (Väärät kädet, 60 uutta ongelmaa, Lokki, 3D-kriisit) oli ehtinyt kyllästyä jo kauan ennen kuin tästä platasta oli tietoakaan. Kämmenen kuva poskeen sentään julkaistiin vain hieman aiemmin kuin itse albumi, joten siinä on vielä jonkin verran uutuudenviehätystä. Mitä niihin kokonaan ennenkuulemattomiin biiseihin (Morfiini, Diagnoosi, Sielun kaltainen tuote, Varjoksi varjolle) sitten tulee, niin ne olivat Morkkua lukuun ottamatta aika yhdentekevää kamaa. Eli uusia biisejä saanut olla paljon enemmän ja ne olisivat saaneet olla parempia. Nyt nimeomaan suurin osa parhaista kipaleista oli niitä, joita ei enää ensinkään jaksaisi kuunnella. Surettaa ajatellakin, kuinka kovaa levy olisi voinut iskeä, jos Morfiinin lisäksi Lokki, 60 uutta ongelmaa ja vaikkapa 3D-kriisitkin olisivat uusia tuttavuuksia. Väärät kädet -kipaleesta nyt ei ole niin suurta väliä, kun se on ihan suolesta muutenkin.

Joka tapauksessa levy oli posiitivinen yllätys. Jatkan tutustumista.

Ovatko muut pitäneet levystä? Mitenkäs vaikka @FASlapsi ja @UnenNukkuja, oletteko kuunnelleet ja miten on kolahtanut?

 

[FASlapsi]

Ovatko muut pitäneet levystä? Mitenkäs vaikka @FASlapsi, @UnenNukkuja ja @Individual, oletteko kuunnelleet ja miten on kolahtanut?

Aika samoja fiiliksiä oikeastaan koko tekstin kanssa, paitsi että Ehjän ja Kolmen aikakausi oli mahtavaa, AKKM parhautta ja siitä on sitten minusta pikkusen tultu koko ajan alamäkeen, joskin AKKM:n jälkeen oli vielä monia hienoja levyjä ja biisejä. Mutta nykyään on vähän semmosta kädenlämpöistä meininkiä.

Mutta hyvin kuvailtu tuo, että nykyään tuntuu että Toni länttää vaan sivistyssanoja putkeen sanoituksiinsa, ja toivoo että ne sitten osuu jotenkin kaiken maailman parturikampaajiin ja trukkikuskeihin kauheen syvällisinä juttuina. Ainahan sillä on ollut tapana kirjottaa sanoituksiaan sillee ku horoskooppeja kirjotellaan, niin että ne ei oikein sano mitään tarkkaa mutta on osumapintaa sitten monenlaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin mihin torspot itse omissa päissään neuloo samaistumista. Itsellenikin on osunut monta kertaa.

Näistä uusimmista Valot Pimeyksien Reunoilla oli aivan eeppinen täysosuma, mutta muuten on ollut semmosta ihan kivaa nännännäätä, kyllä mun Spotifyssä vaikkapa Lokin päällä Lokki ja 60 uutta ongelmaa ja 9 väärää kättä on ihan tehokkaassa soitossa. Ja innoissani aina kuuntelen, kun jotain uutta tulee. Uusin "levy" oli vähän pettymys samasta syystä kuin sullakin, kun oli jo suurin osa biisejä jotka oli Spotifyihin ja muihin tungettu parin edellisen vuoden ajan yksittäisinä pöläyksinä. "Levyn" oikeesti uusista biiseistä tykkäsin Varjon päälle Varjosta, muut oli vähän semmosia parin kuuntelun jälkeen jo unohdettuja juttuja.

Toivon tosin että Apis paukuttaisi vielä musiikkiaan pitkään, koska vaikka Tonin elo on nykyään niin öklöttävän mukavaa, ettei enää oikein ole vitutusta josta ammentaa kiukkua, niin uskon että sieltä Tonin pääkopasta voi silti puristautua erittäin hyviäkin biisejä, jos vaan miekkonen keksii sopivan lähestymiskulman. Valot Pimeyksien Reunoilla -biisin aikana oltiin selkeesti ison ja pelottavan asian kanssa painimassa, vaikkei se vitutusta aiheuttanutkaan, ja siitä tuli mahtava tekele.

Ja vajaan 10 vuoden päästä pitää sitten tulla taas uusi juhla-stadion-keikka, pikkasen on jampoilla enemmän ryppyä naamassa ja rumpalilla vähemmän tukkaa, mutta sitten on taas näillä kaikilla Lokeilla sun muilla uudemmillakin tekeleillä jo sen verran nostalgia-arvoa että nekin saa ihmiset kirkumaan innosta. Ihmettelin viime kesän stadion-keikalla, miten vaikkapa Hiekka-biisin alkuriffi sai niin helvetinmoisen huutomyrskyn ihmisissä aikaan, minulle se on aina ollut vain yksi niistä uudemmista, ihan OK-biiseistä, mutta se olikin sitten selkeästi ajan saatossa muodostunut aika monelle naamalle isoksi hitiksi. Lokin päällä Lokki ei vielä vastaavaa saanut aikaan, mutta 10 vuoden päästä varmasti saa.

 

[UnenNukkuja]

Mitenkäs vaikka @FASlapsi, @UnenNukkuja ja @Individual, oletteko kuunnelleet ja miten on kolahtanut?

Pakko vastata tähän nopeaan, että palaan asialle. Viestissäsi oli niin paljon tuttua, että mietin hetken ja odotan sen hyvän hetken kirjoitteluun.

 

[San Jose Shark #50]

Apulantakin on "seestynyt" punk vuosistaan kohti mainstream rokkia aivan kuten Eput tai Klamydia. Perinteistä Punkia soittamalla ei tee hilloo ja toisaalta levy-yhtiöt ei haluu sellaista musaa kustantaa. Kirka teki aikanaan kaks rokkilevyä mut levy-yhtiö halus hänen palaavan takas nyyhkyhumpan pariin.

 

[heavy]

Apulantakin on "seestynyt" punk vuosistaan kohti mainstream rokkia aivan kuten Eput tai Klamydia. Perinteistä Punkia soittamalla ei tee hilloo ja toisaalta levy-yhtiöt ei haluu sellaista musaa kustantaa. Kirka teki aikanaan kaks rokkilevyä mut levy-yhtiö halus hänen palaavan takas nyyhkyhumpan pariin.

Apulantahan tekee vain "omakustanteita" eli omistavat oman levy-yhtiönsä, eli tässä tapauksessa ei sinänsä siltä suunnalta tule mitään vaatimuksia mitä bändi joutuisi vastoin tahtoaan toteuttamaan

 

[UnenNukkuja]

Noin @Teresa , parempi hetki.

Itse olen joskus Kolme-levyn (vaiko sittenkin Ehjän...) aikoihin alkanut enemmän näitä kuunnella ja onhan nuo kolme ensimmäistä levyä edelleen kovia. Silti AKKM, Plastik ja Heinola 10 menee kokonaisuuksina ohi, ja myöhemmistä hiteistä esim. Armo, Koneeseen Kadonnut ja Ravistettava Ennen Käyttöä osuu kovaa. Näiden levyjen aikaan kuitenkin itsellä syntyi enemmän rakoa bändiin. Kävin lähinnä muutamilla keikoilla ja tunsin nuo radiohitit. Kaikki kolmesta pahasta ilmestyi sellaiseen aikaan, että jostain syystä päätin taas kuunnella enemmän näitä. Tuo levy itselle aika ristiriitainen, koska livenä toimii todella hyvin vaikka Zombeja ja Vääryyttä. Muuten uudemmista monien nykykuuntelijoiden suosikkibiisi Valot pimeyksien reunoilla ei vain toimi, vaikka lyriikat meneekin syvälle.

Uusin, pidän tuosta pienestä Plastik-hengestä ja numetallista. Lokin Päällä Lokki kun alkoi soida, halusin antaa mahdollisuuden. 60 Uutta Ongelmaa menee hieman samaan, tunnistan lyriikoissa jonkin verran omaa sairaushistoriaa. 3D-kriisit ja 9 Väärää Kättä menee tuohon samaan kyllä, tykkäsin heti ensikuulemalta. Mutta tosiaan, ei mitään noita ylittäviä ahaa-elämyksiä saanut levyn muusta sisällöstä. Vanhoilta levyiltä kun suosikit löytyy helposti niistä vähemmän soineista biiseistä.

Toni tosiaan vanhemmissakin teksteissä viittaa paljon mielenterveysongelmiin, mutta omalla kokemuksella osaan kääntää monia somaattiselle puolelle omiinkin sairauksiin. Siksi näiltä löytyy itselle moniakin voimabiisejä.

Tonin biiseistä kaiken kaikkiaan pidän. Toinen puoliskoni ahdistuu esim. Irinan nykytuotannosta. Keksin tuohon selityksen siitä, että vanhempia Irina-hittejä on tuottanut Toni Wirtanen.

Popeda-ketjussa spekuloidaan juuri ammattimuusikoiden ryypiskelyllä, tämä bändi välttelee tuota. Siksi haluankin näiden pysyvän kasassa pitkään ja näyttävän nuoremmillekin mallia, ettei sitä aina juovuksissa tarvitse keikoilla soittaa. Nämäkin miehet käsittääkseni autoilee perheiden luo, eikä koko reissut mene keikkabussissa. Koen olevani mukavaa sukupolvea, kun olemme tähän bändiin tutustuneet varsin monessa vaiheessa.

 

[Ritarisydän]

Uudesta levystä ajatuksia.

Kokonaisuus tai teema on kyllä ehjin vähän aikaan. Eniten harmittaa juuri tuo että puolet biiseistä julkaistu etupeltoon. Jessus kuinka kova lätty olisikaan jos oli julkaistu vain pari biisiä ennakkoon ,esimerkiksi Lokki ja 60UO.

Henkilökohtaisesti pidän tästä numetal -Apulannasta todella paljon. Raskaat 7-kielisen tai baritonikitaran möyryämiset ja huutavat kertosäkeet toimivat erittäin hyvin. Morfiini on kerta kaikkiaan loistava kappale. Tärkein kappale itselleni on kuitenkin 3D-kriisit, se on puhutellut monessa suhteessa jo heti julkaisusta alkaen . Olen myös sitä mieltä että tämä numetal-suuntaus sopii apikselle paljon paremmin kuin ns. iskelmä tyyliin Sun kohdalla tai Toinen Jumala. Ehkä seuraavalla levyllä haluaisin kuulla kuitenkin perinteistä riffi-apulantaa tyyliin Vasten mun kasvojani, Viivakoodit, Hiekka tai Koneeseen kadonnut. Sellaseista biisistä on jo tovi aikaa.

 

[Vili#16]

Apiksen kelkassa on kuljettu aina Attackin ajoista lähtien ja vielä on kyydissä pysytty. Onhan ne kolme ekaa nostalgiatasolla ihan omassa kastissaan, punkkia saatana ja Attack ihanaa teiniromantiikkaa, aah.

Aivan kuten kaikki muutkin nosti bändin musiikin uudelle levelille, joka oli erilaista mihin oli totuttu. Sanoitukset olivat muuttuneet suoraviivaisesta kryptisemmiksi ja punkpaahto oli jäänyt vähemmälle. Oli siinä sulattelemista toki, mutta edelleen tuo levy menee aika kärkisijoille omassa luettelossani.

Sitten tuli Plastik, Heinola 10, Hiekka, Kiila, EVOEI ja Kuutio. Taas oltiin kehitytty ja mentiin sinne nu-metal paahtamisen pariin, joksenkaan ei kaikilla levyillä. Kiila on mielestäni Apiksen paras levy, joka soi edelleen tiuhaan, ihan uskomattoman upea kokonaisuus.

Tämän jälkeen albumit ovatkin olleet pettymyksiä. Helmiä löytyy, mutta se jokin vain on puuttunut. Etenkin Kaikki kolmesta pahasta, huonoin albumi, en koskaan ole päässyt siihen kiinni kunnolla ja samat fiilikset Kunnes siitä tuli totta julkaisusta.

Tuorein tekele on sinänsä hankala arvioida kun suurin osa biiseistä oli jo julkaistu aiemmin. Hyviä biisejä, mutta vähän plaah fiilis jäi kun sitä nyt on kuunnellut. Liikaa sinkkuja, vaikkakin uskomattoman hyviä sellaisia.

All in all, Apulanta on mulle se THE yhtye ollut aina ja kyllä sen pariin aina vaan palaa.

Pitäisi joskus arvioida jokainen levy kunnolla, biisi kerrallaan.

 

[Krepo]

Miulle Apulanta edustaa sitä osastoa, että tykkään todella alkupään tuotannosta, mutta on päästy siihen pisteeseen, että en ole edes kuullut uusinta tuotantoa.

Miulle Apulanta oli yksi suosikki orkestereista Hiekkaan asti. Sitten tapahtui jotakin, ja yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta ei ole sytyttänyt. Toki edelleen tykkään kuunnella noita vanhoja kappaleita. Tänään kokkaillessa soi randomlistalta Nähdään lauantaina ja Anna mulle piiskaa. Pelkästään vaikka noiden kahden takia voisin klubikeikalle lähtemään yhtyettä väijymään.

Pitänee antaa jokin päivä mahdollisuus uudelle levylle ja kuunnella vaikkapa juurikin kokkaillessa tuo läpi.

 

[heavy]

Miulle Apulanta oli yksi suosikki orkestereista Hiekkaan asti. Sitten tapahtui jotakin, ja yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta ei ole sytyttänyt.

jokin meni rikki, kun Temonen lähti.

 

[Roger Moore]

jokin meni rikki, kun Temonen lähti.

Osittain samaa mieltä kyllä, vaikka toisaalta tosi paljon on tullut omaan makuun olevaa materiaalia Temosen jälkeenkin. Ja toki eihän koko bändiä välttämättä edes olisi enää olemassa jos väkisin olisi Temosen kanssa yrittänyt jatkaa, mutta nää on näitä. Mutta kyllä ehkä omaankin makuun siihen Hiekkaan asti se paras matsku tuli.

 

[Krepo]

jokin meni rikki, kun Temonen lähti.

Eipä ole tullut ajateltua asiaa tämän kautta, mutta nyt kun Wikipediasta asian katsoin, niin juuri tähän kohtaanhan tuo miun suurin tykkääminen lopahti.

Olikohan Tuukalla minkälainen rooli noissa biiseissä tuohon asti. Itse jäänyt käsitykseen, ettei ollut taidokkain soittaja, eikä osallistunut biisien tekoonkaan. Jotakin tuossa kuitenkin tapahtui ja biisien taso laski mielestäni kovin.

 

[UnenNukkuja]

Ja toki eihän koko bändiä välttämättä edes olisi enää olemassa jos väkisin olisi Temosen kanssa yrittänyt jatkaa, mutta nää on näitä.

Tämäpä. Ja minusta jokaisessa basistissa on silti ollut rikkautensa. Samin aikaan muistan keikoilla nauraneeni Jönssi ja Dille -vitsailulle. Samin aikana keikkoja näinkin eniten. Toisaalta nykyinen Ville tuo uudenlaistakin bassotaitelua kuvioon.

 

[johnnywee]

Minusta taas parhaat biisit ja albumit tehtiin juuri siinä kohtaa, kun Tuukka alkoi luisua pois bändistä. Käsitin, että jo Hiekka-albumilla Tonikin soitti jotain bassoraitoja levylle.

Lisäksi Kiila-albumi voidaan varmasti suht yhteen ääneen todeta yhdeksi yhtyeen parhaimmista tuotoksista.

Mutta selvää on se, että Tuukan lähdön jälkeen Apulanta = Toni ja Sipe. Ja sitten bassossa joku kuukausipalkollinen kaveri, jolta satunnaisesti kysytään mitä mieltä se on siitä että näin joka tapauksessa tehdään.

 

[FASlapsi]

Ei Tuukka tainnut biisien tekoon oikein koskaan hirveesti osallistua, enimmäkseen se soitteli bassot sitten kun kaikki muu oli jo tehty - ja joskus taisi tosiaan Toni olla jo bassotkin miettinyt valmiiksi. Jossain haastattelussa Tuukka sanoi että tykkää soittaa vaan semmosta suoraa linjaa bassolla, eikä mitään kuvioita nyplää - Teit meistä kauniin -biisiin Toni ja Sipe oli kuulemma oikein yllättyneet että mitäs vittua tää nyt on, kun Tuukka oli siihen jotain pikkasen kummallisempaa keksinyt.

Visuaalisten juttujen kanssa Tuukka sitten kyllä jaksoi häsätä, alkuaikojen musavideot ja kuvaussessiot sun muu oli kaikki melkeinpä Tuukan diktatuurissa tehtyjä juttuja, ja lavasysteemejä ja vaatetusta sun muuta se mietti. Ja käsittääkseni Tuukalla oli kanssa median kanssa spedeilyyn silmää, mulla on jostain jäänyt mielikuva että Tuukka keksi kaiken maailman haastatteluihin että rekrytään jotkut tutut tulee pyytää meiltä ihan vauhkona nimmareita kesken haastattelun, ja viedään toimittaja jonnekin missä se näkee näitä meidän itse itsellemme kirjoittamia fanikirjeitä, niin sit ne luulee että meillä on vitusti faneja ja se ruokkii kiinnostusta. Ettei ollut Tuukan idea sekin kun Apulanta yritti sopia Nylon Beatin tyttöjen kanssa, että ollaan hei seurustelevinamme niin lehdet kirjottaa meistä enemmän - johon levy-yhtiön ohjaamat tyhjäpää-poppi-prinsessat Erin ja Jonna eivät suostuneet, vaan sanoivat koville anarkistipunkkareille että vittu miten noloa itsensä myymistä, menkää roskiin.

Se on kyllä totta, että Tuukan lähdön jälkeen Apulanta on enemmänkin ollut Toni, Sipe ja sit joku kolmas soittaa bassoa - ja keikoilla on sit vielä enemmänkin ketälie hessuja rivissä. Tuukan korvannut Parta-Samihan oli sinänsä outo valinta, koska hän kuulemma inhosi kahden bändin musiikkia, toinen näistä oli Kent, ja toinen Apulanta. Mutta silti ensin mies tuli keikkakitaristiksi, ja lopulta aika pitkäksi aikaa ns. virallisesti bändin kokonaisvaltaiseksi jäseneksi ja basistiksi.

Mutta toisaalta just tommonen, että otetaan jamppa joka ei voi sietää meidän musiikkia meidän bändiin, on semmosta sopivan kummaa, ei niin vakavasti otettavaa kieli poskessa -tyhmäilyä, josta oon Apulannan touhussa aina tykännyt.

Minä en kuulu niihin jotka ovat yhdessä äänessä Kiilasta. AKKM on suurempi kuin Kiila. Plastik ja Heinola 10 ja Kolme, nekin ovat minusta suurempi kuin Kiila. Minulle Kiila oli ja on yhä vähän njääh. Vaikka onhan siellä kyllä Pahempi toistaan, joka on yksi Apiksen parhaista biiseistä.

 

[johnnywee]

Uskoisin, että koko bändi on kehitellyt näitä nimmarienpyytäjien rekryämistä, koska Tonihan on myös sanonut jossain haastattelussa että hyvä tarina on aina parempi kuin totuus. Onkohan edes se 6 laudaturin tarina lopulta totta?

Nyt kun luettelit noita albumeita niin tavallaan yllättävän pitkään Tuukka tuossa mukana kuitenkin oli. Siellä on tosiaan Plastikit ja Heinola kympit väännetty kimpassa.

Ja tuohon aikaanhan Jyrkin lisäksi festarikeekoilu oli aivan olennainen osa musiikkibisnestä ja Apulanta mukana näissä vahvasti, vaikka Tuukka ei vaikuttanut siitä niinkään nauttivan. MoonTV:n festariraporteilla nähtiin vilaus siitä, mitä bäkkäreillä tapahtuu. Siihen aikaan ainakin Tonille taisi kuppikin maistua, kun muistelee jotain Wallu Valpion kähein äänin tekemiä haastiksia. Parta-Samin aikaan taas muista Apiksista tuli aikuisia, vaikka Parta itse taisi jatkaa festarikeekoilua.

Vähän nyt lähti aihekin laukalle, mutta onhan toi keikkailukulttuuri varmasti muuttunut ihan älyttömästi. En millään usko, että sellaista 1999-2005 vuosien MoonTV meininkiä enää missään on.

 

[Useful Idiot]

Ei Tuukka tainnut biisien tekoon oikein koskaan hirveesti osallistua, enimmäkseen se soitteli bassot sitten kun kaikki muu oli jo tehty - ja joskus taisi tosiaan Toni olla jo bassotkin miettinyt valmiiksi. Jossain haastattelussa Tuukka sanoi että tykkää soittaa vaan semmosta suoraa linjaa bassolla, eikä mitään kuvioita nyplää - Teit meistä kauniin -biisiin Toni ja Sipe oli kuulemma oikein yllättyneet että mitäs vittua tää nyt on, kun Tuukka oli siihen jotain pikkasen kummallisempaa keksinyt.

Villeimmät huhut kertoivat muinoin, että Toni olisi soittanut bassot Kolmelle, mutta tosiaan kun Apulanta kun on kyseessä, niin tuohonkin stooriin voi asennoitua varauksella ja kyllähän Tuukka noi biisit osasi edes jotenkin livenä soittaa.

Mun mielestä Tuukassa oli Apis-aikoina ainakin paljon karismaa ja jotain selittämätöntä mystiikkaa. Tuukan paikoitellen oleva "en edes halua olla täällä" habitus lavalla ja haastatteluissa oli ainoastaan coolia ja erittäin rokahtavaa nuorelle useful idiootille.

Paljon tuli yhtyettä diggailtua ~neljänteen levyyn asti ja koko bändiinkin tutustuin jo todella aikaisessa vaiheessa, kuten oikeastaan muihinkin Levy-Yhtiön artisteihin. Vielä kun jostain saisi noita harvinaisia ekoja Ep:itä, sama kuten Tehosekoittimen kanssa. Aijai!

 

[Les Crusher]

Paras levy -keskustelu on mun mielestä sen verran mielenkiintoinen, että tein äänestyksen.

 

[FASlapsi]

Villeimmät huhut kertoivat muinoin, että Toni olisi soittanut bassot Kolmelle, mutta tosiaan kun Apulanta kun on kyseessä, niin tuohonkin stooriin voi asennoitua varauksella ja kyllähän Tuukka noi biisit osasi edes jotenkin livenä soittaa.

Mun mielestä Tuukassa oli Apis-aikoina ainakin paljon karismaa ja jotain selittämätöntä mystiikkaa. Tuukan paikoitellen oleva "en edes halua olla täällä" habitus lavalla ja haastatteluissa oli ainoastaan coolia ja erittäin rokahtavaa nuorelle useful idiootille.

Paljon tuli yhtyettä diggailtua ~neljänteen levyyn asti ja koko bändiinkin tutustuin jo todella aikaisessa vaiheessa, kuten oikeastaan muihinkin Levy-Yhtiön artisteihin. Vielä kun jostain saisi noita harvinaisia ekoja Ep:itä, sama kuten Tehosekoittimen kanssa. Aijai!

Minäkin junnuna jotenkin tykkäsin murjottavasta Tuukasta, joka satunnaisesti sitten keikoilla repi itsensä raivoisaan linkkuveitsipomppimiseen peltorit päässä ja basso aivan liian pitkässä hihnassa. Itsekin sitten soitin bassoa peltorit päässä, ja aivan liian pitkällä hihnalla, linkkuveitsi-touhua en sentään kehdannut harrastaa paitsi joskus kännissä ja läpällä. Kerran moisessa urpoilussa osui basson kaula kerhotilan pöydänkulmaan, niin että kaula meni ihan kieroon ja se piti mennä jonnekin Helsingin soitinliikkeeseen fiksaamaan. Tuukan syytä vittu.

Muistaisin sellaisenkin tarinan kuulleeni, että joillain viimeisten Tuukan aikaisten keikkojen aikana Tuukan basso piti miksata hyvinkin hiljaiselle volumelle, koska se soitti niin päin persettä kun ei enää napostellut koko touhu yhtään. Keikkakitaristin kitaraa sitten taas jollain kommervenkillä vastaavasti madallettiin, että siitä saatiin vähän niinku enempi bassoääntä irti.

Apishan kyllä kuulosti livenä aika paskalle tuolloin, varsinkin jos ei ollut kakkoskitaristia mukana. Tuukka ei osannut soittaa bassoa, Toni ei oikein osannut laulaa, eikä se mitään ihmeellisiä kitaravirtuoositemppujakaan siinä laulamisensa ohella tehnyt. Sipe selvisi ihan kunnialla, mutta muuten oli vähän niin tai näin. Ja silti ihmisiä kuitenkin keikoilla riitti, koska siinä paskasti soittamisessa oli kuitenkin jotain ihme kiukkufiilistä sen verran mukana että se kiinnosti.

Nykyään Toni on sitten käynyt laulutunneilla, ja siellä on lavalla lähes Sibelius-akatemien tasoisia muusikkovelhoja bassoa, pianoa ja kakkoskitaraa ja kolmoskitaraa ja nelospianoa ja jotain perkeleen levysoitintakin hinkkaamassa. Sipe on sama Sipe, mutta nyt se alkaa olemaan jo vähän niinku heikoin lenkki koko porukassa, vaikka ennen se oli luokkansa priimus. Kiukkua ei enää toki ole, koska vanhat, perheelliset ja onnelliset miehet.

Tuukassa taas on vielä nykyäänkin semmosta mielensäpahoittajan meininkiä, milloin mistäkin aina mököttää kun ei ole leffoistaan kirjoitettu oikein tai on jäänyt rahat Veikkaukselta saamatta tai mitä ikinä. Vaikka on vanha, perheellinen ja onnellinen mies.

 

[UnenNukkuja]

Tästä itse kiinnostun jopa enemmän kuin stadion-keikasta. Sen verran hyvissä biiseissä kuulee jo jousisoittimia, että seuraanpa tarkoin.

Apulanta esiintyy ensimmäistä kertaa Sinfonia Lahden kanssa Nokia Arenalla lokakuussa 2024 | Apulanta

Suomen musiikkiskenen kiistaton ikoni, Apulanta-yhtye, on ilmoittanut historiallisesta esiintymisestään Tampereen Nokia Arenalla yhteistyössä Sinfonia Lahden kanssa.

apulanta.fi

 

[FASlapsi]

Tästä itse kiinnostun jopa enemmän kuin stadion-keikasta. Sen verran hyvissä biiseissä kuulee jo jousisoittimia, että seuraanpa tarkoin.

Apulanta esiintyy ensimmäistä kertaa Sinfonia Lahden kanssa Nokia Arenalla lokakuussa 2024 | Apulanta

Suomen musiikkiskenen kiistaton ikoni, Apulanta-yhtye, on ilmoittanut historiallisesta esiintymisestään Tampereen Nokia Arenalla yhteistyössä Sinfonia Lahden kanssa.

apulanta.fi

Tämähän kyllä alkoi minuakin kiinnostaa. Jotenkin vaan närästää että eikö ne vaarit nyt jumalauta muista että on ne aikaisemminkin tämmöstä jo tehneet, jonkun Heinola Sinfonietta -nimisen soittokunnan kanssa vuonna 2003, kun tuossa nyt messutaan että tää on eka kerta kun on sinfoniaorkesteria mukana ja kerran elämässä tämmöstä vain tehdään. Tuolloin muistelisin että alunperin oli puhetta saada tuosta esityksestä jonkinlainen levy- tai videotallenne, mutta se sitten käsittääkseni kaatui jotenkin tekijänoikeushommeleihin ja johonkin ihme rahahommiin. Minua harmitti etten päässyt Apulantaa sinfoniaorkesterin kanssa kuuntelemaan.

 

[UnenNukkuja]

Jotenkin vaan närästää että eikö ne vaarit nyt jumalauta muista että on ne aikaisemminkin tämmöstä jo tehneet

Tirsk. En muuten muistanut minäkään, vaikka tuohon aikaan tuli kyllä kuunneltua paljon ja tsekattua todella monet keikatkin.

Toki tuon vuoden jälkeen on tavoitettu aivan uutta kuulijakuntaa. Väitän kuuntelijoiden ikähaarukan olevan nyt aika paljon laajempi, ja siksi ehkä tällainen voi myydäkin.

 

[NakkiFakiiri]

Tämähän kyllä alkoi minuakin kiinnostaa. Jotenkin vaan närästää että eikö ne vaarit nyt jumalauta muista että on ne aikaisemminkin tämmöstä jo tehneet, jonkun Heinola Sinfonietta -nimisen soittokunnan kanssa vuonna 2003, kun tuossa nyt messutaan että tää on eka kerta kun on sinfoniaorkesteria mukana ja kerran elämässä tämmöstä vain tehdään.

Tuostahan oli Apulanta-kirjassakin pitkät jorinat, mutta mainoksia laatiessa muisti saattaa vähän pätkiä ja näyttäähän se aina paremmalta kun kirjoitetaan isoin kirjaimin kerran elämässä-tyyppisistä ainutlaatuista keikoista!

Tai sitten Sipe tarkoitti että Apis ei ole esiintynyt koskaan aiemmin Nokia Areenalla lokakuussa 2024. Se on kyllä täysin totta, eikä siihen ole pystynyt vielä kukaan muukaan.