Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FCSP ja muut lutuuriseurat.
Eiköhän tämä Heinolan lahja Suomen musiikkiskenelle ole ansainnut ihan oman ketjunsa. Paljon tuntuu täälläkin olevan Apulanta-faneja, joten tästä edespäin voitaneen levy-, live- ym. hehkutukset ja dissaukset laittaa tämän otsikon alle.

Apulanta on tänään 16.3 julkaissut kahdeksannen studioalbuminsa nimeltään Kiila. Lähes kaikista arvioinnesta hyvät, ellei jopa loistavat arvostelut saanut levy todistaa, että Toni Wirtasen sävelkynä ei ole ainakaan tylsistynyt vuosien varrella. Uudella albumilla on jo totuttuun apulantamaiseen tapaan 10 erinomaista kappaletta, jotka näin muutaman kuuntelukerran jälkeen kuulostavat todella hyvältä. Mielestäni yhtye on tehnyt parhaan albuminsa vuosikausiin, ehkä jopa koskaan.
 
Kannata paikallista seuraasi.

Tenho

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Mää en ole ikinä harrastanut kovin pitkiä kirjoituksia Jatkikseen, mutta nyt yritetään ihan sen takia, että ketju on omistettu sille kovimmalle ja samalla dissatuimmalle bändille suomalaisessa musiikissa (eihän yksikään tosi jätkä voi tykätä samasta musasta mistä angstiset teinitytöt diggaa).
Käydäänpä läpi plössynplässynliirumlaarum-tyyliin uusimman albumin kipaleet. En ole kykeneväinen mihinkään loistavaan tajunnanvirtaan, joten tulee töksähteleviä huomioita.

Syöpä.
Hilpeä ralli. Mielenkiintoista ulvomista. Taattu Apulanta-kertsi ja siihen sisällytetty Apulanta-hokema "Ja sisällä syntyy syöpä".
Vähän särähtää nuo lyriikat tuossa "Ihan okei. Helvetin okei"-kohdassa, mutta muuten laaturalli.

Pala siitä.
Komea. Kerrassaan komeaa laulantaa ja ns. tunteikas biisi. Tykkäsin etenkin ennen kertsiä tulevasta tanssien miinakentälle-kohdasta, josta särähtää samantien mieleen vanhempi kappale Tulva. Ja komeassa Apulanta-kappaleessa komea kertsi. Yllättäen? NOT.

Pahempi toistaan.
Riffibiisi. Gerhard Rihmakallokin olisi kateellinen. Tämä on se kappale, jota soitetaan levyltä eniten ja aikaisemmilla levyillä minua on harmittanut se, että vielä paremmat kappaleet tapaavat jäädä sen yhden taatun Apis-hitin alle...katsellaan miten tällä levyllä käy. Ilmeisesti on kuitenkin tulossa toinenkin sinkku joten...
Singleversio on hiukan lyhyempi kuin albumiversio ja ehkä tämä on jo pikkuisen liian pitkä kipale, mutta eteenpäinhän tämä jyrää kuin Virolaisen Petri. Voimakertsi. Kivasti vipattaa jalkaa. C-osa. Saisin ehkä vielä enemmän irti jos kertsin taakse olisi laitettu nahkahousupelle tiluttamaan jotain uskomatonta tilulilusooloa. Kiva kappale ja tyypillinen Apis-valinta sinkuksi.

Valon juuri
Menevä kappale, ei kuitenkaan mikään merkkiteos. Kovalaatuisella levyllä tämä on vain yksi kova kappale, joka ei hirveästi esiin nouse. Pistää kuitenkin jalan humppaamaan.

Armo
Virallinen herkistelybiisi Roudan ohella. Sanoista tulee samantien mieleen Temosen lähtö orkesterista. Jouset tukevat aikas komeasti. Mitäs tässä, hemmetin komea viisu.

Usko
Vui jumatsuikka mikä säksätys. Ja vielä jousisoittimia tungettu samaan kappaleeseen. Hulppeaa ja upeaa. Luonnehtisin tätä levyn huutokipaleeksi, vaikka ei tässä kyllä huudeta. Nätisti laulaa vuoden sinkomies mallia jotain. Mutta kiivasta poljentoa vauhdikkailla jousilla, välillä tuli mieleen jopa Nightwishin uusin levy.
Sanat vaikuttavat vähän ehkä korneilta noin luettuna, mutta ei minua kyllä haittaa. Koko kappale toimii kuin hirvi, mutta pakko nostaa kertsin viimeiset rivit "Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun.
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo" ja heti perään uskomaton säksätys & jousisto. Positiivisin "ylllätys" levyllä.

Kuollakseen elossa
Samanoloinen kappale kuin Valon juuri. Ei nouse kovin esille, vaikka Mikhon hyväksymää kamaa onkin. Tyylikäs loppu.

Routa
Jousiherkistelybiisi. Laatukaunis kappale. Täyttää tehtävänsä albumilla loistavasti, vaikka ei missään nimessä ole täytekappale.
Kohdasta "Mä en koskaan pelännyt seuraavaa..." eteenpäinhän tämä menee jo niin kauniiksi että :peukku: ja herkkä laulantalopetus.

Laululintu
Ralli. Loistavaa diskomeininkiä kertsissä tai jotain. Ei sitä "o ooou"-kohtaa voi olla hoilaamatta mukana. Muutenkin komea kertsi.. ja kappale. Suorastaan vaatii hoilaamaan mukana. O oooou.

Kaukaa lähelle
Lopetusbiisi. Ilmeisen henkilökohtainen. Kiteyttää vähän levyn sanoitusta yhteen. Riisuttu veisaus. Jos kuuntelee jotain kalamiehen toveria on ehkä hiukan vaikeaa kuvitella samaa häiskää vetämään tälläistä kamaa, mutta toimiihan se kun osaa laulaa. Jousia vinkuu taustalla. Itkettää varmasti tarpeeksi herkässä mielentilassa olevaa teiniä, eli toimii.

Kaiken kaikkiaan. Kovaa. Kyllähän tämä levy nyt on pakko nostaa samalle tasolle loistavien Plastik- ja AKKM-levyjen kanssa. Ja se taso on perkeleen korkealla. Olen ollut vähän sitä mieltä, että ei välttämättä enää tämän ajanlaskun aikana yhtä komeita levyjä tämän maan musiikkiskene tuota kuin yllämainitut mestariteokset, saatoinpa olla nyt vähän väärässä. Täytyy katsoa tilanne viiden vuoden kuluttua uudelleen, miltä tämä helmi silloin näyttää.
 
Viimeksi muokattu:
Careful with That Axe, Eugene.

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Siinä vaiheessa kun Apulannasta tuli teinityttöjen suosikki ja itselläni oli progevaihe päällä (lukioaikoina, eikö meillä kaikilla), niin tuli hylättyä vanha suosikkibändi. Olen tullut takaisin järkiini.

Toni ei tykkää, että verrataan Nirvanaan, mutta Nirvanaan on verrattava. Nirvana on minulle melubändien kunigas, mutta Apulanta on samaa taso JA Toni elää, ääliö-Kurt ei. Kumpi tässä on nero?

Elämäni vavahduttavimmat musiikkikokemukset ovat: (järjestys satunnainen)

Green Dayn Basket Casen musavideon näkeminen 1. kertaa.

Pet Shop Boys alle kouluikäisenä.

Tonin huuto "Hei, hei mitä kuuluu!" pimeänä aamuna koululinja-autossa kello 7.15. matkalla yläasteelle legendaarisella 90-luvulla.

Procol Harumin As strong as Samson.

Kate Bushin Wuthering Heights.

Social Distortionin Don't Drag me Down.
 
Everyone in this thread is now dumber for having read it.

Kinke-13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raitis Ivanans
Pistetään tähän ketjuun, vaikka rikkoisi sääntöjä.. 24.3 eli ensi viikon torstaille olis 2 lippua apulannan keikalle lutakkoon jyväskylään (keikka loppuunmyyty). Jos kiinnostaa jotakuta niin Yv:tä..
 
"Annetaan se minulle anteeksi, minä ainakin annan sen itselleni anteeksi" -Bror-Erik W.

Ambi

Jäsen
Suosikkijoukkue
kaikkia Oddeja vastaan
Itsellä meni vähän tuo Apulanta-villitys ohi Heinola 10:n jälkeen, kaikki levyt ennen sitä tuli hankittua ja monta vuotta se oli siellä suosikkibändieni joukossa mutta sitten vaan jotenkin lopahti, ehkä kyllästyin, tai kasvoin aikuiseksi [ehe, ei nyt sentäs] tai jotain, ei uponnut enää. Heinola 10 levy oli mielestäni aika tuubaa edellisiin levyihin verrattuna ja sitten tuli muutaman vuoden tauko etten kuunnellut Apulantaa enää ollenkaan. Kiilaa on moni kehunut, täytyis käydä jossain kuuntelemassa, jos vaikka innostuis uudelleen.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuvailemattomat linkit
"Kasvoin aikuiseksi, ei uponnut enää"? Täh?

Meikäläisellä tämä Apulanta-villitys alkoi vasta Heinola 10:n kohdalla kun tajusin kuinka käsittämättömän paljon bändi oli/on kehittynyt niistä rupuisista ysärin puolivälin ajoista. Tarkemmin sanottuna Ruisrockin keikka vuonna 2002 oli se hetki, jolloin silmäni aukesivat.

Ei nyky-Apulantaa yhdistä siihen kymmenen vuoden takaiseen teini-punk-bändiin muu kuin nimi, niin huikeaa on kehitys tällä suomirockin jättiläisellä ollut. Apulanta on jo niin kova tekijä, että se on piirtänyt merkkinsä suomalaisen rockin historiaan todella voimakkain vedoin. Se on jotain, mistä nämä Zen Cafet, Trio Niskalaukaukset ja muut pilipalibändit näkevät korkeintaan märkiä unia.



Ja tuli tänään tosiaan ostettua tuo Kiila-levykin. Tehokas platta kaikinpuolin, sinkkubiisin "Pahempi toistaan" kitaravallit soivat tällä hetkellä aika tehokkaasti tuossa meikäläisen henkilökohtaisessa välimuistissa. Heinola 10 on edelleen bändin paras levy, mutta kova on tämäkin.


Edit: todettakoon vielä sen verran, että nyt toisella kuuntelulla tämä kiekko alkaa iskeä yhä kovemmin. Taitaa Heinola 10 saada tästä veroisensa, ellei jopa paremman, albumiveljen.
 
Viimeksi muokattu:
"Pelaajien lähteminen seurasta loppui tähän päivään. Pari pelaajaa voisi lähteä, mutta hekään eivät lähde. Ja kaikki nuoret pelaajat pysyvät meillä." -9.12.2015

Kiitos Blegi 2015-2016.

Tenho

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Mulle ainakin nuo Heinola 10 ja Hiekka levyt ovat jääneet vähän sellaisiksi välilevyiksi. Jotenkin niissä ei ole vain ollut ihan sitä kaikkea. Kovia kappaleita täynnä, mutta jotenkin se henki ei vaan yksinkertaisesti yllä Kiilan tai vanhempien tuotosten tasalla. Hiekassa nyt mentiin periaatteessa vielä jotenkin jo esim. kansien suhteen yli. Kovia kappaleita, mutta olisiko hengetön oikea sana kuvaamaan.
Vanhemmilla levyillä on sitä aitoa rokkikukkomeininkiä upeilla kappaleilla höystettynä. Joku Maailmanpyörä on ehkä esimerkki maailman epäreiluudesta, koska sehän kappaleena ehkä parasta mitä vaan voi olla, mutta onko ikinä missään kuultu? No eipä pahemmin. Mahtipontinen muljuooppera jäänyt aivan varjoon.

Kappaleita löytyy Apulannalta kyllä joka tunteeseen.
/me natsaa Apulanta - Minä olen voittaja
 
Careful with That Axe, Eugene.

Pelikaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Minä rupesin Ehjän aikoihin Apulantaa kuuntelemaan, niin kuten moni muukin. Hyvältähän se kuulosti aina levyyn Aivan kuin kaikki muutkin asti. Tuon jälkeen kolme seuraavaa oli minusta aika hengettömiä. Heinola 10 tosin antoi jo viitteitä paremmasta ja sen jälkeen materiaali on taas toiminut.

Kiila tuli eilen hankittua kaupasta. Muutaman kuuntelun jälkeen pystyi taas toteamaan, että levy on erittäin hyvä. Keikallekkin olisi ollut mukava päästä, mutta Lahden keikka myytiin loppuun yli kuukausi ennen varsinaista tapahtumaa.
 
Ei mulla muuta

Vili#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itse olen kuunnellut Apulantaa ihan Attacin ajoista lähtien, ja siitä asti se on ollut yksi suosikkiyhtyeistä. Omistan bändin kaikki pitkäsoitot (lavuaarista liveä en tosin omista), ja kaikki cd-formaatissa olevat singlet (19kpl). Ja nyt iskee tämä Kiila, huh huh. Ihan helvetin hieno levy. Sain levyn muutamaa päivää ennen julkaisupäivää, ja oon kerenny nyt kuuntelemaan sitä jo monia kertoja, ja nautinto kasvaa joka kuuntelukerralla. Armo tällä hetkellä suosikkikappale. Luulenpa että tästä kehkeytyy vielä itselleni mieluisin, ja se paras apislevy! Ei voi kun ihmetellä Tonin sanoitus ja sävellystaitoja. Mutta ei vuodateta enempää, pakko oli vaan jotain kirjottaa, niin mahtava levy kyseessä.

Hyvä Apulanta!
 
Viimeksi muokattu:
Sellainen joukkue ei pärjää, jossa on vain töppösiä ja löppösiä joukkue täynnä. - Hannu Jortikka

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Täytyy nyt tulla sen verran keekoilemaan että omasta hyllystäni tuo Lavuaarista -Live löytyy. Sitähän tehtiin kai vain 1000 kappaletta ja myytiin pelkästään keikoilla. Keikalle en silloin päässyt mutta aivan sattumalta löysin Tampereen keikkaa seuraavana päivänä kolme kappaletta kyseistä levyä tamperelaisen levykaupan hyllystä hintaan 89 mk. Jälkeenpäin on harmittanut etten ostanut kuin yhden, olisi ollut hyvää bisnestä pitää niitä pari vuotta jemmassa ja pistää sitten myyntiin.

Uutta levyä en ole vielä ehtinyt kuulla mutta tuo Pahempi toistaan-biisi ei oikein iskenyt parin kuuntelukerran jälkeen. Mutta kai se tämäkin levy täytyy hommata ja syventyä kunnolla.
 
Aika multaa puistot.

Golden AWe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charles Darwin
Viestin lähetti Juhaht
Ei nyky-Apulantaa yhdistä siihen kymmenen vuoden takaiseen teini-punk-bändiin muu kuin nimi, niin huikeaa on kehitys tällä suomirockin jättiläisellä ollut.
Noh, eipä Apulanta kyllä ole "Ehjän" jälkeen mitään elämää suurempaa onnisunut luomaan, silloin kyseessä oli vielä aika aito ja helvetin energinen Heinola-poppoo (Poistuisitko mun elämästäni, ...Silti onnellinen, EP-veto Mitä kuuluu?), sen jälkeen tuli "Kolmen" Smells like teen spirit-kopio "Anna mulle piiskaa" joka oli helvetin iso hitti ja sitä kaavaa on musiikillisesti toistettu vuodesta toiseen.

Toni onnistuu aina silloin tällöin kirjoittamaan ihan pirteät, tuoreet tekstit biiseihinsä mutta sävellyksinä mennään samaa tekorankkaa, "perusriffi, huilataan hiukan säkeistön verran, ja sitten kertsissä mätetään kolmella kitaralla, ja sama alusta"-linjaa. Soolojakaan ei ole. Olisi jo aika pistää pillit pussiin ja siirtyä vaikka kirjallisuuden pariin, kyllä nämä eväät on syöty jo aikoja sitten.

Ei siinä mitään, samaa kaavaa kierrättämällä on ennenkin rahastettu pitkään ja hartaasti, saahan sitä jatkaa kun kerran maksajia löytyy...mutta onko aina pakko mennä sieltä missä aita on matalin?

Ihmisenähän Toni Wirtanen on järkyttävän arsesta, saa houkuteltua toisen pokaaman naisen Tsadilaisessa yökerhossa ja kaikkea.
 
Huom.! Tunt. rusk. puk. mies 145 mk, Aam. koit. pannu ja 4 las. mait. Per. ensi til.

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuvailemattomat linkit
Viestin lähetti goldenawe

Toni onnistuu aina silloin tällöin kirjoittamaan ihan pirteät, tuoreet tekstit biiseihinsä mutta sävellyksinä mennään samaa tekorankkaa, "perusriffi, huilataan hiukan säkeistön verran, ja sitten kertsissä mätetään kolmella kitaralla, ja sama alusta"-linjaa. Soolojakaan ei ole. Olisi jo aika pistää pillit pussiin ja siirtyä vaikka kirjallisuuden pariin, kyllä nämä eväät on syöty jo aikoja sitten.

No nimenomaanhan näinhän ei etenkään tällä uudella levyllä ole.

Mutta senhän levyn kuulleena varmasti tiesitkin jo.
 
"Pelaajien lähteminen seurasta loppui tähän päivään. Pari pelaajaa voisi lähteä, mutta hekään eivät lähde. Ja kaikki nuoret pelaajat pysyvät meillä." -9.12.2015

Kiitos Blegi 2015-2016.

siesta

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, KooKoo
Viestin lähetti goldenawe
Ihmisenähän Toni Wirtanen on järkyttävän arsesta, saa houkuteltua toisen pokaaman naisen Tsadilaisessa yökerhossa ja kaikkea.
Olet varmaan ollut Tonin kanssa paljon tekemisissä? Mitä nyt pariin otteeseen olen Wirtasen kanssa jutustellut niin vaikutti kyllä täysin vilpittömältä "jalat maassa" -tyypiltä. Pystyi puhumaan kuin jollekin kaverilla olis jutellut. Mutta mielipideasia tämäkin.
 
”Realismi on pessimismiä."

Golden AWe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charles Darwin
Viestin lähetti siesta
Olet varmaan ollut Tonin kanssa paljon tekemisissä? Mitä nyt pariin otteeseen olen Wirtasen kanssa jutustellut niin vaikutti kyllä täysin vilpittömältä "jalat maassa" -tyypiltä. Pystyi puhumaan kuin jollekin kaverilla olis jutellut. Mutta mielipideasia tämäkin.
Ei huvittanut katsos pahemmin jäädä tutustumaan, kysäisin vain naiselta "meinasitkos pitkäänkin tämän syöpäpotilaan seurassa viihtyä?" ja kun vastaus oli "mä en lähde tästä kulumallakaan!", jatkoin matkaa ja olen sen jälkeen kattellut naisia jotka eivät ole niin paljon apiksen perään. Kjeh. Onneksi sitä englanninkielistä levyä ei mennyt pahemmin ulkomailla kaupaksi. Eihän se tilanne sinällään ollut Tonin vika mutta...
 
Huom.! Tunt. rusk. puk. mies 145 mk, Aam. koit. pannu ja 4 las. mait. Per. ensi til.

Golden AWe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charles Darwin
Viestin lähetti Juhaht
No nimenomaanhan näinhän ei etenkään tällä uudella levyllä ole.

Mutta senhän levyn kuulleena varmasti tiesitkin jo.
Jaa-a, luovutin kyllä kokonaisten albumien suhteen jo kuudennen kohdalla. Kun siinä kohti neljän levyn verran oltiin jauhettu toistuvaa, tylsistyvää settiä, niin jotenkin se usko levynostoon hiipuu kummasti. Uuden levyn sinkut eivät ainakaan lupaile muuta.

Unohdin vielä mainita että livenä settilistat tarjoavat hyvin vähän yllätyksiä ja varsinkin loppukesästä ei ole mitään muuta tarjolla kuin jotain uusia "hauskoja" pukuja samojen biisien rekvisiitaksi. Väsynyttä. Viime kesän Ankkarock oli eräs ponnettomimpia rock-keikkoja mitä olen ikinä todistanut, Apiskin on joskus pystynyt parempaan. Noh, oli siellä heidän onneksi myös suuri vitsi Bloodhound Gang.

Jos puhutaan suomalaisen rockin klassikoista ja suurista bändeistä niin aika harva sinne laittaakaan Niskalaukauksia tai Zen Cafea. Etsitään Apikselta uudelta levyltä mieluummin jotain yhtä mielenkiintoista kuin Tuomari Nurmio, Wigwam, Juice, Tasavalla Pressat, Röyhkän Kake jne. ovat parhaimmillaan luoneet - löytyykö oikeasti? Löytyykö todellakin jotain uutta?

Ei siinä mitään, saa Apiksesta toki pitää ja pitääkin pitää, ei jää Tonikaan ihan yksin. En tuomitse tietenkään, jos se tarjoaa toisille elämyksiä, hyvä, pientä rakentavaa kritiikkiä vaan tähänkin torstai-iltaan.
 
Huom.! Tunt. rusk. puk. mies 145 mk, Aam. koit. pannu ja 4 las. mait. Per. ensi til.
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FCSP ja muut lutuuriseurat.
Viestin lähetti goldenawe
Unohdin vielä mainita että livenä settilistat tarjoavat hyvin vähän yllätyksiä ja varsinkin loppukesästä ei ole mitään muuta tarjolla kuin jotain uusia "hauskoja" pukuja samojen biisien rekvisiitaksi. Väsynyttä. Viime kesän Ankkarock oli eräs ponnettomimpia rock-keikkoja mitä olen ikinä todistanut, Apiskin on joskus pystynyt parempaan. Noh, oli siellä heidän onneksi myös suuri vitsi Bloodhound Gang.
Tuo on osittain kyllä totta. Apulannan festarisettilista koostuu pitkälti hiteistä, johtuen yksinkertaisesti siitä, että niitä 70 % yleisöstä on tullut paikalle kuulemaan. Turha siellä on mitään sinkkujen b-puolia vuodelta 98 soittaa, sillä niistä ei kostu kuin se marginaalinen faniporukka. Sen tähden kannattaakin mennä klubitiloihin zekkaamaan bändin keikkakunto etenkin kiertueiden alkupuolella, jolloin n. puolet kappaleista on uusia ja kulahtaneet Piiskat jää vähemmälle.

Mitä tähän pukeutumis- ja lavakoreografia puoleen tulee, on äärimmäisen tylsää katsoa yhtyeitä, jotka vetävät illasta toiseen t-paita ja farkut-pohjalta. Kunnon show se olla pitää ja Apulanta jos mikä sen osaa järjestää.

PS. Kannattaa muuten kuunnella Apulanta-live YleX:ältä nyt lauantaina klo 13.00 alkaen.
 
Kannata paikallista seuraasi.

kaakko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itse olen pitkälti samaa mieltä kuin Tenho tuolla viestiketjun alkupäässä. Kiila on todella huippu levy. Yhtään ns. täytebiisiä siinä ei ole. Itse ainakin tätä uutta Apulantaa olen odottanut ja odotus on myös palkittu hyvällä levyllä.

Kaikkihan eivät tietenkään Apulannasta pidä ja Wirtasen persoona on monelle liikaa. Mutta ei se minun mielestäni musiikista mitään pois vie. Kehitys on ollut kyllä valtaisaa 90-luvulta tähän päivään. Kaikki levyt on tullut hankittua ja onhan se alkuaikojen Apulanta aivan eri kuuloista mitä nykypäivän.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Viestin lähetti Elmeri Hautamäki
Tuo on osittain kyllä totta. Apulannan festarisettilista koostuu pitkälti hiteistä, johtuen yksinkertaisesti siitä, että niitä 70 % yleisöstä on tullut paikalle kuulemaan. Turha siellä on mitään sinkkujen b-puolia vuodelta 98 soittaa, sillä niistä ei kostu kuin se marginaalinen faniporukka. Sen tähden kannattaakin mennä klubitiloihin zekkaamaan bändin keikkakunto etenkin kiertueiden alkupuolella, jolloin n. puolet kappaleista on uusia ja kulahtaneet Piiskat jää vähemmälle.
Muistelen joskus lukeneeni TW:n haastattelua, jossa mies harmitteli sitä kuinka festareilla täytyy aina vetää ne samat listahitit, vaikka olisi hitosti mielenkiintoisempaa soittaa jotain b-puolia joissa on tosi mielenkiintoinen C-osa. Noista vaan se festarikansa ei innostu.
 
Aika multaa puistot.

Golden AWe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charles Darwin
Se onkin näitä musiikkimaailman kuuluisia "sell-out"-ilmiöitä, myydäkkö itsensä vai ei - toisilla on kanttia ja munaa vetää mitä haluaa, joillakin on vara vetää mitä haluaa, toisten taas on pakko vetää se yksi hitti lopussa, joillakin pakko sitä tutumpaa settiä jne. Ei siitä nyt voi sinällään Apista syyttää että ilman hittejä ei soiteta päälavalla mutta tietoinen valintahan se on. Ja on niitä ralleja nyt enemmän kuin yksi tai kaksi.

Joku Röyhkän Kake soittaa oikeastaan mitä haluaa mutta on toisaalta aina sivulavalla festareilla, oli sitten musiikillisesti miten merkittävä äijä suomalaisen rock-musiikin historiassa.
 
Huom.! Tunt. rusk. puk. mies 145 mk, Aam. koit. pannu ja 4 las. mait. Per. ensi til.

Fläppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Viestin lähetti goldenawe
Se onkin näitä musiikkimaailman kuuluisia "sell-out"-ilmiöitä, myydäkkö itsensä vai ei - toisilla on kanttia ja munaa vetää mitä haluaa...
Tää on kyllä suurin musiikkimaailmaa vaivaava vitsaus, kun aletaan luokitella yhtyeitä sell-outeiksi. Omasta mielestäni kyseiset "puristit" tekevät vain itsestään pellen. Pikkusormi pystyssä kitistään, että nyt se on sell-out. Paras levy on aina se autotallissa äänitetty demo.

Mukava perjantai-visailu Apu-lehden hengessä: bongaa pelle tästä ketjusta.
 
Ps. Jos voisin laittaisin äänestyksen kiilttääkö poikakaverisi pallit muttei seiso !

-Sv. veinikretski

Golden AWe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charles Darwin
Noh, noh, fläppis, pysytääs nyt aiheessa ja luetaan niitä Tonin omia lausuntoja, koskien sitä mitä festareilla joutuu vetämään, samassa ketjussakin siteerattuna ennen kuin pyritään provosoimaan rakentavaa kritiikkiä esittävää kirjoittajaa sillä persoonattomimmalla tavalla eli nimittelyllä.

Kritiikkini ei varmaan pitäisi olla sinun kuuntelunautinnostasi pois eivätkä nämä ketjut ehkä kuitenkaan ole täällä sitä varten että niihin saisi kirjoittaa pelkkää ylistystä ja anuksenlipomista.

Paras levy on muuten "Ehjä" ja taidettiin äänittää studiossa.
 
Huom.! Tunt. rusk. puk. mies 145 mk, Aam. koit. pannu ja 4 las. mait. Per. ensi til.

siesta

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, KooKoo
Viestin lähetti Tenho
Kuollakseen elossa
Samanoloinen kappale kuin Valon juuri. Ei nouse kovin esille, vaikka Mikhon hyväksymää kamaa onkin. Tyylikäs loppu.
On kyllä nousemassa tää biisi meikäläisen suosikiksi tältä levyltä. Hittipotentiaalia ei juurikaan ole, mutta silti kova sekoitus uutta ja vanhaa.

Ja täytyy vielä mainita Kiilan kannet. Tuukka tehnyt hyvää työtä.
Hieno värimaailma ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.
 
”Realismi on pessimismiä."

Miguel

Jäsen
Viestin lähetti Tenho
Kaiken kaikkiaan. Kovaa. Kyllähän tämä levy nyt on pakko nostaa samalle tasolle loistavien Plastik- ja AKKM-levyjen kanssa. Ja se taso on perkeleen korkealla.
Minä en oikein ole osannut koskaan laittaa Apulannan levyjä paremmuusjärjestykseen. Punk-ajan tuotokset Ehjä ja Kolme ovat jääneet vähälle huomiolle, mutta kaikki muut ovat helposti melkeinpä neljän tähden tavaraa. Tai no joo, ehkei debyyttilevykään ihan sille tasolle yllä, joskaan ei jää kauas muutamien valiokappaleiden ansiosta (mm. Päivästä toiseen, Itkeväthän enkelitkin).

Jos nyt jonkinlaista myöhempien levyjen kategoriointia yrittäisin. Heinola 10 lähtee hyvin käyntiin, mutta matkalla kohti levyn loppua on vähän liikaa harha-askelia. Ja sitten... Perhana, kyllä ovat Hiekka, Plastik ja AKKM tasaisessa rivissä. AKKM:n haluaisin ehkä nostaa ehkä korkeimmalle, koska se on konstailematon ja tasapainoinen kokonaisuus. Toisaalta levyllä ei ihan ole klassikon statukseen oikeuttavaa loistoa. Plastik taas voisi olla aivan täysosuma ilman muutamaa heikompaa veisua. Hiekkakin on hyvä, mutta esimerkiksi pidemmän päälle yksitoikkoiseksi käyvä nimibiisi laskee arvoa.

Kiilan olen nyt kuunnellut kertaalleen läpi. Avausraidan lallattelu ainakin aiheutti aika huvittuneen reaktion. Luritukset unohtuivat kuitenkin aika äkkiä eteenpäin mentäessä. Toisin sanoen levy vaikutti heti ensikuulemalta aika kovalta.

Se taas nostaa ensi kuun keikan odotuksia. Apulannan monta kertaa livenä nähneenä en tyydykään ihan vähään.

Sen verran vielä sanon, että sinulla on Tenho aivan loistava allekirjoitus. Olen tuon ytimekkään elämänohjeen käyttämistä samassa tarkoituksessa joskus itsekin harkinnut.
 
Viimeksi muokattu:

Tenho

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Juup. Ajattelin nyt tännekin laittaa, että jos joku kiinnostunut ei ole tietoinen asiasta niin NRJ:n sivuilta saapi neljä videoklippiä, joissa akustisena soitellaan yksi kappale ja yksi sikermä :) , sekä heitetään tasokasta läppää.

Fränti ja Vahanen iskee. Ei parta pahoille kasva.

edit. Laitetaan nyt se linkki tänne, kun se voipi olla vähän mutkan takana jollei tiedä että aamu-showssahan ne pojat oli vieraina.. .
http://www.nrj.fi/service.cntum?pageId=102797
 
Careful with That Axe, Eugene.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy