Viestin lähetti heinähattu
Ilmeisesti aika monta kertaa. Olen ymmärtänyt että niitä tahtoja lopulta oli vain yksi, mutta taisi siinä melkoinen vääntäminen lopulta olla. Olen koko ajan olettanut että he olivat koko prosessin ajan hyvässä yhteisymmärryksessä ja tavoite oli täsmälleen sama. Kun vielä kaikki tarvittavat välineet (mm. kynät, paperit ja työehtosopimukset) ovat julkisesti saatavilla (usein pientä maksua vastaan), niin en ihan käsittänyt että mikä merkitys sillä liittoon liittymisellä oli nimenomaan sen sopimuksen synnyn kannalta? Symbolinen, lähinnä?
Nyt tulee jo hiki sinun kanssasi. Voisiko sinulle kelvata selitys, että jutun kaikki osapuolet mahdollisesti oivalsivat että taloon tulee järjestys kaikkein kivuttomimmin ammattiliittoa ja sen palveluja hyväksi käyttäen?
Vai uskotko että kaikki välttävät ammattiliittoa ja näkevät sen viimeisenä ja huonoimpana vaihto-ehtona?
Elikkä valmis, valmiiksi nevoteltu ja kirjoitettu sopimus oli se johon he päätyivät.
Kaikki jutut ja kurvit kyseisessä jutussa eivät ole minulla tiedossa, mutta suunnilleen näin:
Kaveri veti omaa toimintaa, ensin pienessä mitassa ja työllisti pari muuta, jotka hän jo ennestään tunsi. Silloin oli helppo sopia kaikesta, järjestää pojille hieman pikku etuja ja maksaa vähän joskus pöydän alta.
Sitten alkoi homma paisumaan ja tarvittiin lisää porukkaa ja kuten varmasti tiedät, joillakin aloilla Ruotsissa on ollut aina valtava pula miehistä, elikkä mukaan täytyi ottaa myös miehiä, joita ei aina otettaisi, jos olisi parempia saatavissa, jos ymmärrät mitä tarkoitan...
Siis, mukaan tuli sekä hyviä, että huonoja miehiä.
Kaveri yritti pitää hommaa pystyssä parhaansa mukaan ja töiden valmistumisen edellytys ajallaan oli tietenkin se, että kaikki tulivat töihin joka päivä, selvin päin ja tekivät paljon ylitöitä. Tähän tarvittiin tietenkin pientä voitelua, lisää pikku etuja jne.
Kaveri myös pyrki ottamaan poikien toivomukset huomioon mahdollisuuksien mukaan ja niitähän tuli koko ajan lisää sitä mukaan kun porukka lisääntyi.
Lopuksi näitä toivomuksia oli vaikka kuinka paljon ja osa oli tyytymättömiä siihen mitä toiset saivat. Jotkut nimittäin saivat urakoita ja ansaitsivat hyvin, kun taas toiset uskoivat olevansa vähintään yhtä kovia paiskimaan töitä ja olisivat halunneet vähintään yhtä paljon.
Kaverille oli tärkeää pitää miehet kasassa, mutta miten maksaa kaikille tavalla, joka myös tyydytti kaikkia?
Aikansa asioita punnittuaan hän tuli siihen tulokseen että oli aika panna kaikki järjestykseen. Hän esitti miehille että nyt mennään työehtosopimuksen mukaan ja esitti toiveensa että kaikki, jotka eivät ole ammattiliitossa liittyvät siihen.
He siis ratkaisivat homman näin ja tämä ratkaisu tyydytti kaikkia. Kukaan ei pannut vastaan.
Toivottavasti tämä tyydyttää myös sinua. Kyllä, he olisivat voineet kirjoittaa vaikka minkälaisen sopimuksen keskenään, mutta he valitsivat tämän tien ja näin mennään yhä tänä päivänä.
Lisäisin tähän yhden jutun. Hänen miehensä olivat kaikki tilapäisessä työsuhteessa, sillä kaverin työt ovat yleensä lähes kaikki kesähommia, kausiluonteisia siis. Syksyllä mennään sitten kortistoon ja veikataan talvi hevosia. Silloin on hyvä jos on asiat ammattiliiton kanssa kunnossa, molemmilla puolilla, muussa tapauksessa työntekijä riskeeraa jäädä ilman työttömyyskorvausta.
Tiivistetään vielä: Minun tulkintani mukaan olet koettanut tämän tapauksen ohessa kirjoittaa vapaasti tulkiten näin: "Ilman liittoon liittymistä olisi ollut edes teoreettisesti ajatellen täysi mahdottomuus saada aikaan sopimusta, jossa olisi ollut [sen tietyn TESsin] mukaiset ehdot." Tuo siis ei ollut suora lainaus mistään tekstistäsi vaan referaatti viesteistäsi. Menikö edes suurinpiirtein oikein?
Noh, en ole mikään ammattiselittäjä, joten minulla on joskus vaikea välittää tieto tavalla, joka menee perille sellaisen kun tahdon.
Mutta, heille oli tärkeää järjestää asiat kerralla kuntoon, eikä kukaan kyseenalaistanut kaverin ehdotusta ammattiliittoon liittymisestä. Luonnollisesti sopimukseen pääsyyn olisi ollut muitakin teitä ja keinoja - totta kai, vaikka kuinka paljon. He tosin valitsivat sen kaikkein nopeimman ja helpoimman tien, aikansa setvittyään.
Työehtosopimus on aina työehtosopimus ja se on hyvä lähtökohta mistä lähteä. Minimipalkat, alan suositukset ym yleissitovat eivät ole se paras keino pitää ammattimiehiä palveluksessa, joten luonnollisesti hän joutui myös vastaisuudessa järjestämään miehilleen urakoita yms. Lähtökohdat olivat tosin nyt paljon helpommat, kun oli selvät pelinsäännöt ja ammattiliitolla oli myös paljon hyviä menetelmiä niiden laskemiseksi (tiedän tämän henkilökohtaisesti, sillä olen ollut myös itse paljon tekemisissä niiden kanssa).
Okei?
Tarkempi tarkastelu toki vaatii lukutaitoa, jota välttämättä 40-50 hengen porukassa ei ole. Silloin pitää liittyä liittoon ja pyytää jotakuta liiton toimihenkilöä lukemaan sopimus.
Kuka alkaa lukemaan sitä työehtosopimusta? Kenen homma se on?
Sesonkiluonteisissa töissä, kiireessä ja tiukassa aikataulussa ei ketään ole palkattu lukemaan työehtosopimuksia, vaan silloin tehdään töitä. Nyt kun tilanteesta tuli pitelemätön, mitä pahaa siinä oli jos kaveri otti vastaan ILMAISEN avun ammattiliitosta ja teki itse sillä aikaa töitä omassa yrityksessään? Kuten jo ylempänä kirjoitin, tämä ratkaisu tyydytti kaikkia osapuolia. Nyt voisit kertoa sen paremman ehdotuksen, välitän sen kaverille mielelläni.
He eivät siis osanneet tulkita TESsiä ilman ammattiliiton apua.
Heistä kukaan ei ollut koskaan nähnyt TESsiä. En ole nähnyt minäkään, vaikka minulla on ollut 22 eri työnantajaa. Tärkeimmät kohdat ovat aina tulleet jossain yhteydessä esille muutenkin ja koska olen aina ollut ammattiliiton jäsen, minun ei ole koskaan tarvinnut opetella lukemaan. Joku lukee aina puolestani ja saan sillä aikaa ansaita rauhassa toimeentuloni.
Liittoon liittymistä en saa pakolliseksi.
Minä saan. Jos haluat päästä minun työtoverikseni, sinun tulee myös liittyä ammattiliittoon, muuten saat yhtiön työhönotossa kylmää kättä.
Minä olen hakenut joka ikistä työpaikkaani tietämättä edes onko talossa luottamusmiestä,
Työmarkkinat Suomea ja Ruotsia verrattaessa ovat erilaisia. Suomi on kärsinyt aina kovasta työttömyydestä ja sitä yhtä työpaikkaa pitää joskus hakea tosissaan. Itse olen työskennellyt aktiivisesti suurimman osan elämästäni Ruotsissa. Minun ei ole koskaan tarvinnut ottaa vain sitä mitä tarjotaan, vaan olen myös saanut aina myös valita missä päin kaupunkia/maata haluan työskennellä. Ammattia olen vaihtanut kaksi kertaa.
Viime vuosina olen myös soittanut aina yhtiön luottamusmiehelle, jos yhteystiedot ovat olleet käytettävissä. Sieltä saa aina paljon hyvää infoa johon voi luottaa, sillä on harmi vaihtaa työpaikkaa ja huomata jälkeenpäin että tuli huono kauppa. En ole koskaan hakenut työtä työttömyyden johdosta, vaan aina on ollut kysymyksessä vaihto.
Itse työpaikasta olen ottanut aina mahdollisimman paljon selvää etukäteen, en siis ainoastaan itse työstä jota olen hakenut, vaan myös itse yhtiöstä. Myös tässä tapauksessa luottamusmiehen apu on ilmaista.
