Yritys on olemassa, koska sillä tuote, jolle on kysyntää. Ei siksi, että sillä on työntekijöitä. Työntekijä on olemassa yrityksessä vain, jos sillä tarjota jotain, jolle työnantajalla on tarvetta tuotteensa kysyntään vastaamiseksi.
Työntekijä tekee sovitun työn sovittua korvausta vastaan. Mitä ovat työntekijän riskit yrityksen suhteen?
Toimivassa yrityksessä ei ole mitään osa-aluetta, mikä ei palvelisi kokonaisuutta, jonka tarkoitus on valmiin tuotteen/palvelun toimittaminen korvausta vastaan asiakkaalle. Ei ne yrittäjät, konttoristit, päälliköt, toimarit, ym. kermaperseet ole siellä ihan muuten vaan kikkeliään puristelemassa. Kyllä heilläkin oma funktionsa ketjussa on.
Julkisella sektorilla asia voi olla vähän toinen.
Kun kaikkien yritysten kadottua maailmasta henkilö X tekee henkilö Y:lle työn sovittua kompensaatiota vastaan, se tekee henkilö X:stä yrittäjän.
Jos töitä riittää ilman yrityksiäkin, miksi duunarit sitten menevät yrityksiin töihin? Mikseivät he sitten vaan mene tekemään niitä töitä? Ei tarvitsisi jakaa aliarvostetun työpanoksensa hedelmää riistäjäyrittäjien kanssa.
Jaa kuka kerää hyödyn tehdystä työstä? Kaikki. Duunari kerää hyödyn tekemästään työstä etukäteen sovittuna palkkana, yritys liikevoitollaan, sijoittajat osingoillaan ja yhteiskunta verotuloilla.
Miksi hemmetissä kenenkään kannattaisi kantaa yksin yrittämisen kaikki riskit, vastuut ja kustannukset vain jakaakseen mahdolliset voitot tasan työntekijöidensä kanssa? Jos duunari haluaa palkkaansa suuremman osuuden työpanoksensa hedelmistä, hän voi alkaa yhtiökumppaniksi, ostaa työnantajansa osakkeita tai alkaa itse yrittäjäksi.
Muistanko väärin vai kerroitko olevasi itsekin yrittäjä?
Voit toki vääntää tätä vaikka miten, mutta tosiasiassahan yritykset olemassa vain koska on ihmisiä. Ilman niitä ei ole valtioita, eikä ole yrityksiä. Työtä ihminen (olemassa ollessaan) tekee ihan varmasti vaikka vain elääkseen, ja siihen ei yrityksiä tarvita, vaan ilman niitä se olisi sitten jotakin ihan muuta.
Mutta tästä on turha vääntää, sillä tosiasia on se, että yhtä ei ole ilman toistaan.
Siinä olet oikeassa, että kun niitä yrityksiä on perustettu, ideologisesti ajatellen siksi, että siinä voidaan puolin ja toisin hyötyä kummankin osapuolen panostuksesta sen toimintaan, mutta kumpikin osapuoli etsii siitä myös hyötyä. Ilman yrityksiä itse kukin tekee sen minkä voi, hengissä pysyäkseen, yritysten kanssa taas toimintaa ohjaa ideologia, jossa tavoitellaan sen avulla jotakin hyötyä, jota toisella ei osapuolella ei olisi. Eli lähtökotaisesti sama itsekkyys potensiin sata, jota jokainen yksilötasolla tekee pysyäkseen hengissä.
Toki kaikkea suojaamaan on sitten luotu lakeja, joka rajoittaa esim väkivaltaisesti ottamasta toiselta mitään hänen omistamaansa, mutta vitsikkääksi jos aletaan, on myös se rikollisuus yrittämistä. Kukaan ei tietenkään toivo sellaista yhteiskuntaa, jossa väkivalloin jaetaan (ei siis fyysisellä, eikä henkiselläkään) kaikki hyödykkeet vahvemman hyödyksi. Tästä syystä ei myöskään ole reilua hallinnon toimella asettua yhden puolelle toista vastaan, ja erityisesti koskapa se vielä tapahtuu sen vahvemman hyödyksi.
Yrittäjyys on on siis ideologiaa, jonka pohjalta tällä hetkellä jaamme hyötyä ihmisten kesken. Toinen asia sitten onkin se, että miten se jaetaan. Itsekkäästi toisista hyötyen, vai kakista huolen pitäen, ja yhteiskuntarauhan säilyttäen. Suomi on varmasikin hyvä maa, mutta se että on hyvä, ei tarkoita sitä, että sen hallinnon pitää tarkastella (tai edes niiden yritysten) maailmaa siten, että kun toisaalla on huonommin, niin pyrkikäämme mekin sitä kohden.
Edelleenkkän yritys ei toimi ilman niitä ihmisiä, ja erityisesti juurikin niitä työntekijöitä, sillä mikään hyödyke jota myyvät ei vaan myy, ellei siellä ole ihmisiä jolle jotakin myydä, ja jolla on sitä ostovoimaa myös siihen. Ymmärrettävää siis hyvinkin on, että mitä enemmän on ihmisiä, jotka eivät voi ostaa kohta edes välttämätöntä, ja toisen puolesta on ihan ok, että heutä siten kohdellaan, niin kyllähän se huonompaa asemaan ajautuva joukko ennemmin tai myöhemmin osaltaan rikkoo sen yhteiskuntarauhan.
Siksi pitää siis ymmärtää, että yritykset toimivat valtioiden sisällä, ja ne valtiot taas muodostuvat niistä ihmisistään, eikä tosiaankaan niisstä yrityksistä.
Siksi sillä valtiolla, ja nimenomaan sen ihmisillä, lienee oikus määrittää se, millä ehdoin sitä toimintaa siellä harjoitetaan, eikä se valta suinkaan kuulu olla yrityksillä, eikä sen yrityksen edunsaajilla.
Kuitenkin, jos olemme sopimeet YHDESSÄ, jonkinlaisesta järjestelmästä sen yrittämisen suhteen, ja millä ehdoin siinä maailmassa toimitaan, sekä mikä niiden osa yhteiskunnassa tarkkaanottaen on, niin tietenkin sitä pyritään yhteisillä säännöillä noudattamaan, ja siten karsimaan mm sitä rikollista toimintaa. Mutta sekään ei näemmä onnistu, sillä koko ajan kuitenkin selviää enenevissä määrin niitä yritysten omistajienkin väärinkäytöksiä, veronkiertämistä, ja jopa ihan silkkaa rikollisuuttakin heidän joukossaan.
Se ei siis korosta edes yritystenkään moraalia erityisemmin korkealle, vaikka suurin osa eittämättä toimii melko eettisesti.
Mutta edelleenkään yrityksiä ei siis ole olemassa ilman työntekijöitään, ja siksi en hyväksy ajatusta, jossa kansaa edustamaan valittu hallinto asettuu yritysten puolelle, ja kansaansa vastaan, jota ilman ei sitä hallintoakaan olisi, eikä siten edes sitä valtioatakaan. Siksi sanon edelleen, että ne yritykset kuitenkin lopulta ovat täällä ihmistä varten, eikä ihmiset niitä yrityksiä varten. He toki tekevät mainitsemaasi vaihtotaloutta, mutta siksi myös kummallakin puolella pitää olla yhtäläiset voimat päättää ja vaikuttaa siihen, miten sen tuotto jaetaan, eikä sitä valtaa voi ainakaan yrityksille siirtää, sillä niiden moraali nojaa vain ja ainoastaan omistajiensa tavoiteissa ja heidän itsekkyydessään, ei yhtään missään muussa, koska yritys itsessään ei ajatteluun kykene, ja jos muuta joku väittää, kannattaa varata aika johonkin hoitoon, jos kuvittelee tuollaisia.
Tätä siis voi -kuten jo yllä totesin- yrittää vääntää jollakin oppikirjajargonilla muuksi, mutta tosiasia kuitenkin on se, että yrityksiä ei ole ilman tekijöitä, ihmisiä ja ostovoimaa, josta ostovoimaa siis väännettään vain maailmassa, jossa kaikki toiminta pyörii resurssin nimeltä raha ympärillä. Se luo myös sitkeän uskomuksen siitä, että ihminen innovoi vain rahan vuoksi. Kyllä se ihminen onnvoi ihan vaan jo helpottaakseen elämäänsä ja mahdollisesti toisten kanssaihmistensä elämää. Se taas, että joku on keksinyt ajatuksen siitä, että siitä innovinnista pitää repiä kaikki hyöty irti rahalla pyörivässä maailmankaikkeudessa, on taas vaan yksi innovaatio, jonka tavoitteenaa on korostaa eriarvoisuutta, jota taas mitataan sillä rahalla jota itse kukin omistaa.
Jos taas itse se työ, sekä sen taakan tasaisempi jakautuminen olisi tavoitteena, niin sittenhän olisimme ihan erilaisessa järjestelmässä. Yksi sellainen tietenkin yritti olla kommunsimi, mutta sekin kaatui sekä ahneuteen että sairaalloiseen hallintojärjestelmään, ja olikin siis tuhoon tuomittu.
Markkinatalous siis on -selkeästi ehdollistettuna- tämän hetken paras vaihtoehto, koska olemme päätyneet jakamaan resurssit aikanaan vahvemman oikeudella, sekä sillä rahan vallalla, joka on muuttanut ison osan kanssa alisteiseksi toisella tapaa kuin kommunismissa joka ei toiminut. Nyt siis pitää vaan löytää se oikea säätelyn määrä, sekä keinot rajoittaa rahan keskittymistä, eli balanssi sille markkinalle siten, että se palvelee ns "Greater good". Sen taas pitää olla nimenomaan niiden hallintojen tehtävä, jos haluamme elää demokratioissa, jota parempaa siis niinikään ei ole tarjolla, jos emme löydä jostakin sitä valistunutta diktaattoria.
Meidän edellinen pressammehan olisi saattanut sellainen olla jopa, mutta riksinsä siinäkin olisi ollut, jos olisi koetettu.
Mutta ei tosiaankaan kannata yrittää selittää yritystä ajattelevaksi entiteetiksi, joka siellä kertoilee, että miten tässä maassa pitää toimia. Voiton jakamisesta siis tosiaankin päätää osaltaan se maiden (valtioiden=ihmisten) valitsema hallinto, sekä tietenkin sen yrityksen omistus. Nyt on päätetty näin, mutta toisinkin voisi päättää, ja tämä suunta ei ainakaan parempaan ole, jossa demokratiat juuri nyt kärvistelee.
Hallitojen toimilla on myös koko ajan sallittu enemmän ja enemmän suunnan mennä sellaiseksi, jossa vahvin määrää, ja sillä kilpailu on mosessa asiassa jo hyvin rajoittunutta, eikä vähiten edes siksi, etteivät hallinnot ole kyenneet, rohjenneet tai edes halunneet se oma etu) puuttua vahvemmin esim yritysosotoihin, jotka siis sen lisäksi, että rajoittavat tarjontaa myös heikentävät koko ajan työntekijän asemaa.
Kun vielä kysyit, että mikä se työntekijän riski on. No minäpä kerron, vaikka epäilenkin vahvasti, että se lienee turhaa.
Se alkaa ensimmäisen kerran ajatuksesta, jossa ihminen lähtee valitsemaan tarjolla olevasta koulutusrintamasta alaa jolle suuntautua. Silloin tehdään jo ensimmäinen luottamuksen osoitus siihen, että jonkin alan toimintaa säätelevä ryhmä (omistajat) pyrkivät ylläpitämään sitä, että ala myös työllistää, ja että sinne työhön myös otetaan kun valmistutaan. Eli kerätään jo usemman kohdalla merkittävää velkaa, joka pitäisi pystyä maksamaan pois sillä työllistymisellä, kun se ei ehkä onnistukaan, niin täälläkin ollaan jo heti valmmita potkimaan kulkusille, tai mikä elin sitten kyseessä onkaan, ja kertoilemaan kuinka on vain paska osaamaton ja laiska luuseri, jolle ei mitää elämän fasiliteetteja tarvitse tarjoita, koska elelelee paska niillä mun tai yrityksen rahoiolla, joita veroina maksavat, jos eivät niitä kierrä.
Seuraava osa sitten onkin jo haatavempi. Oletetaan nyt sitten, että onkin ahkera ja työtäpelkäämätön ihminen, mutta on jo saavuttanut jotakin pientä kivaa, kuten ehkä perheen ja oman asunnon jossakin missä lie asusteleekin. Nyt ei sitten olekaan enää työtä, koska jokainen ytritys haluaakin mannerheimintielle helsinkiin, ja työmatka onkin ythäkkiä se sun sata tai kaksisataa kilometriä suuntaansa.
Sitten aletaan kertoilemaan, että tietenkin pitää omalla kustannuksella käydä töissä sielä hevoon kuusesta (eikä kukaan maksa matkoihin menevästä vapaa-ajasta yhtään mitään), tai muuttaa helvetisti isompien kustannusten perässä yrityksen toimialueelle, jossa tietenkään kukaan ei sitä kompensoi. Ei voi kenties myydä (koska ei ole mitään arvoakaan enää jäljellä) omistamaansa asuntoa, josta tietenkin kulut juoksee edelleen asuttiin tai ei. Sitten astuu palvelukseen työantajalle, jonka toiminnan ytimeen päättää luottaa, ja tuo perheensä paikalle niinikään, ja joutuu taloudellisten riskien kera järjestämään asumisen uudella paikkakunnalla, sekä sijoittamaan elämäänsä siellä, sekä tietenkin perheensä elämään.
Sitten vuoden päästä omistajat päättävätkin, että byhy hyy, ei tehtykään 55% voittoa, pistelllänhän muutosneuvottelut päälle, ja lopulta annetaan kenkää kaverille, tai vaihtoehtoisesti myydäänkin yritys, ja taas vähän monopolisoidaan alaa, ja taas tulee sitä kenkää perseelle. Nyt kaikki riskit ja luottamus on mennyt siltlä tekijältä, joka ei saa edes uutta työpaikkaa, koskapa niitä on tarjolla entistäkin vähemmän.
Moni ei saa edes tilaisuutta näyttää osaamistaan, noista ottamistaan riskesitä huolimatta, ja jälejllä olevia paikkoja kierrätetään siellä jo olevien kesken, koska on jo olemassa niitä näyttöjä, joita taas yksi osapuoli ei koskaan pääse edes antamaan. Ja kun tässä tilanteessa vieläpä hallintojen toimet tukevat tällaista, sekä asettautuvat liki yksiselitteisesti vain sen yrittäjän riskin taakse (kunhan ei ole yksinyrittäjä, jotka siis hallintojen mielestä ovat perseestä, ja heidät voi yhtälössä unohtaa kokonaan), niin melkoiseen tilanteeseen ihmisiä ajetaan, kun vieläpä kerrotaan, että ei sun tartte kohta asua missään kun ei perse kestä maksaa, ja jos kestää, niin kyllä me se pois otetaan, että kohta ei kestä.
Toisin kuin oletat (luultavasti), niin en edusta mitään puoluetta, ja Suomessa ei ole kuin paskoja puolueita, joihin en koskisi kepilläkään, enkä siis erityisesti edes mitään aatetta, ellei sittenpuhuta siitä, että itse laitan kaikkien ihmisten oikeudet niiden yritysten edelle, kun ollaan tiukassa paikassa.
On siis takuulla hyviä yrityksiä, ja sellaisia jotka kunnioittavat tekijöitään, mutta sittenkin yritykset ovat ihmisiä varten, eikä ihmiset yrityksiä varten.
