Ammattiyhdistysliikkeet – duunarin asialla?

[sambersson]

Kukas tollasta on höpissyt että "on luusereita firmat täynnä". Ongelmatapaukset on yksittäisiä ja kyllä, sitten kun tilanne on päällä, niin usein tilanne on erittäin hankala työnantajalle ja eroonpääsy tehty vaikeaksi Suomessa.

Uusi nousu tässä tarvitaankin sen jälkeen kun ay on ohjeistanut lakoillaan Suomen todelliseen kuseen.

Jaa minä olen ymmärtänyt että juopposaikuttajat ja huonot työntekijät on isokin ongelma kun pitää koko TES ja työmarkkinat romuttaa näiden takia. Ne oli sittenkin vain yksittäistapauksia.

 

[douppi]

Jaa minä olen ymmärtänyt että juopposaikuttajat ja huonot työntekijät on isokin ongelma kun pitää koko TES ja työmarkkinat romuttaa näiden takia. Ne oli sittenkin vain yksittäistapauksia.

No JOS joku työntekijä osoittautuu hyvinkin epäsopivaksi johonkin työhön vasta koeajan jälkeen, tai suorastaan ongelmatapaukseksi kuten meille kävi, niin sillä on valtava merkitys jo ennen palkkaamista yrityksille, että on mahdollisuus irtisanoa näissä ikävissä tapauksissa. Madaltaa ihan huomattavasti palkkaamisen kynnystä. Asiallinen syy erottamiseen voi olla vaikka luottamuspula tms. mikäli sellasia on ilmennyt. Ja typerähän yritys on jos irtisanoo tehtävään sopivan työntekijän.

 

[tommy36]

Luonnollisesti mikä Suomen taloudellinen tilanne tulee olemaan 2030 tai 2040 en kykene antamaan vastausta, tai edes jotain sinne päin, sillä en ole taloustieteilijä tai futurologi, vaan seuraan politiikkaa ja talousuutisia tällä hetkellä lähinnä harrastuspohjalta.

Mitä tulee hallitusohjelmaan, olen moneen kertaan todennut, että olen eri mieltä mm. työperäisen maahanmuuton rajoittamiseen pyrkivistä lainsäädännön tiukentamisista, mutta isossa kuvassa olen sitä mieltä, ettei maamme voi jatkaa nykylinjalla, vaan sopeutustoimia on tehtävä.

Yksinomaan talouskasvuun luottaminen, mitä sitten pyrittäisiin ruokkimaan velkarahalla, ei ole mielestäni kestävä tie ja huomioiden, että vaikka paremmat ajat siintäisivätkin edessä, tuskin mitään rakettimaista talouskasvua tällä demografialla on odotettavissa missään skenaariossa lähitulevaisuudessa, vaan painetta julkisen sektorin säästötoimille tulee olemaan vastaisuudessakin.

Jos vaikkpa se terveydenhuolto on osa julkista taloutta, niin siitä selvitään, kun puretaan kummankin liiton (EK ja AY) lempilapsi, elikäs se työterveyshuolto. Se tervehdyttää -ja itseasiassa ainoana keinona- terveydenhuollon tilan, kuin sen rahoituksenkin. Tämähän ei tietenkään suurella osalle siitä edusta nyt nauttivalle sovi, mutta sekin on vääjämättömästi vastassa, jos jonkinlainen iästä ja asemasta riippumaton tereveydenhuolto halutaan maassa säilyttää jatkossakin, ja ennen kaikkea sitä myös parantaa. Samalla siis tämä siirtyy yhden terveysalueen järjestelmään (Suomi), ja sen kustannuksista jatkossa vastaa kokonaan valtio.

Samalla puretaan myös järjettömyyksiin mennyt vakuutusjärjestelmä, joka lahjoittaa ilmaista rahaa vakuutuksenottajille- Se on typerä, ja ennen kaikkea sekin on epätasa-arvoinen jonka rahoituskin saatta olla melko mielenkiintoinen purettaessa. Eli ei yhtään enempää yhdysvaltoja tai Tatcherismia tänne maahan, kiitos.
Siirrytän tosiaankin pikaisesti yhden tuen järjestelmään joka jatkossa sisältää myös sen lapsilisänkin osanaan, ja se sitten verotetaan pois muut tulot huomioonottaen.

Siirretään, vaikka itku tulisikin, kaikki tulot yhden verotuksen alle, ja ihan sma mistä ne tulevat. Verotus pysyy progressiivisena, ja nostetaan sitä sitä veroa siellä, jossa todistetetusti se ei lisäarvoa ja onnea enempää eläämän tuo.
Jo pelkästään näillä toimilla karsituu hitokseen byrokratiia, joka on pois julkisen talouden rasituksesta, sillä niin terveydessä, kuin myös KELAn tyyppisissä instituutioissa voidaan vähentää väkeä. Samalla myös karsiutuu todella isopalkkaista porukkaa järjestelmästä, ja muutenkin sen johdonkin palkkoja, jotka jäävät, voidaan tarkistaa alaspäin.
Eläkekatto käyttöön, vaikka ahdistaakin, ja samalla eläkeläisten verotusta tarkistettava.
Voidaan myös jatkossa vähentää kansanedustajien määrää vaikka edes viidelläkymmenellä.

Sitten ALV Ruotsin kanssa samalle tasolle, kuin myös ne työantajamaksutkin samalla.

Onhan tuossa nyt ensin alkuun kaikkea sellaista, joka kyllä parantaa julkista taloutta, mutta ei lyö korville ihmisiä tilanteista joihin hallituksen toimet eivät todistettavasti auta edes vähää alusta.

Sitten jos ei riitä, voidaan alkaa puhumaan muusta. Kaikessa haisee nyt vahvasti sellainen, että kaikki on ok, kunhan ei osu meikäläiseen. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan ajattele näin, mutta eihän sitä keneltäkään kysytä. Melkein löisin vetoa, että jos näistäkin julkisesti pääsisi äänestämään, että miten homma tehdään, niin vaalien tuloksestakin huolimatta, voisi tuo äänestys yllättää.

Hallitushan pyrkii nyt hyvin vahavsti vaikuttamaan tulevaisuudessa myös palkaansaajan asemaan ja voimaan neuvotteluissa, ja se tietenkin on vain ideologinen asia, joka kyllä hämmästyttää, että kukaan edes oikeasti sen takana seisoo.

Mutta joo, kaikkihan tavallaan ajattelee, ja uskon että monelle tämä tuottaa tyydytystä syistä, joita nyt en ihan kuitenkaan kykene ymmärtämään.

Siksi kysyisnkin, että näinkö te haluatte tämän tehtävän. Ja en vieläkään saanut oikeastaan mistään sitä vastausta, että miksi juuri tämä tapa iolisi se paras, ja mitä se oikeastaan ihan oikeasti tuottaa lyhyellä, keskipitkällä tai sillä pitkälläkään aikavälillä mitaten. Mielestäni ei yhtään mitään, ja se on vain ideologinen muutos asioihin, josta EK sekä kokoomus (puolueena) on pitkään nähnyt niitä märkiä unia yöaikaan.

 

[mekabyte]

No JOS joku työntekijä osoittautuu hyvinkin epäsopivaksi johonkin työhön vasta koeajan jälkeen, tai suorastaan ongelmatapaukseksi kuten meille kävi, niin sillä on valtava merkitys jo ennen palkkaamista yrityksille, että on mahdollisuus irtisanoa näissä ikävissä tapauksissa. Madaltaa ihan huomattavasti palkkaamisen kynnystä. Asiallinen syy erottamiseen voi olla vaikka luottamuspula tms. mikäli sellasia on ilmennyt. Ja typerähän yritys on jos irtisanoo tehtävään sopivan työntekijän.

Niin typerähän se on, mutta kun on ihmisiä töissä, niin tehdään typeryyksiä. Jos se irtisanomisen kohde on ikävä uhka omalle positiolle jne. Mitä isompi firma, sitä suurempi mahdollisuus epämääräisiin seuraleikkeihin kun se näkyvyys sinne duunaritasolle on niiden väliportaiden kautta. Tätä kautta sen väliportaan vaikutusvalta nousee huomattavasti kun duuni on lähimmän esimiehen ja/tai sen esimiehen fiiliksestä kiinni, noin kärjistettynä. Yksittäisen työntekijän elämä voidaan tehdä todella hankalaksi ja kun se ei "pärjää", niin sen voipi sitten kenkiä.

 

[tommy36]

Huonekaluliike myy sänkyjä, joita se ei pysty toimittamaan – taustalta löytyy yhteyksiä kiisteltyyn yrittäjään

Viranomaiset ovat olleet hitaita puuttumaan kuluttajat suututtaneen sänkykauppiaan toimintaan. Ylen MOT-toimitus selvitti yrityksen taustat.

yle.fi

Taas siitä yrittäjyyttä isolla YYLLÄ. On se hienoa, kun meillä piisaa näitä mestareita joka lähtöön, kyllä on moraali kaiken kaikkiaan korkealla. Lisää luottamusta totisesti siihen, että kyllä yritykset täällä on ihan vaan sitä ihmistä varten.
No onneksi vaan yksi esimerkki, mutta kyllä näitä tuntuu jatkuvasti kaivautuvan esiin, että eipä oikein mihinkään kannata luottaa. Sen verran on joutunut erilaisissa takuuasioissakin taistelemaan, että ei kun lisää vaan etuja ja helpotuksia yrityksille, niin kyllä siitä hyvä tulee.

EU nyt onneksi edes vähän yrittää laittaa vastaan, mutta saapa nähdä, tuleeko siitäkään lopulta yhtään mitään.

 

[Jan Koller]

Huonekaluliike myy sänkyjä, joita se ei pysty toimittamaan – taustalta löytyy yhteyksiä kiisteltyyn yrittäjään

Viranomaiset ovat olleet hitaita puuttumaan kuluttajat suututtaneen sänkykauppiaan toimintaan. Ylen MOT-toimitus selvitti yrityksen taustat.

yle.fi

ja liittyy tähän ketjuun miten?

 

[tommy36]

ja liittyy tähän ketjuun miten?

Siten, että täälläkin sitä yritysten moraalia on monesti käsitelty, ja hallituksen touhutahan nimeomaan siirtää yrityksille vielä enemmän valtaa suhteessa tekijöihinkin, joita ilman ei yrityksiäkään olisi, niin esimerkkinä vaan taas kerran siitä, että kyllä aina joku keksii miten hyötyä kaikista mahdollisista muutoksista, jos siitä jää itselle enemmän. Muuten ei tietenkään liity.

 

[douppi]

Niin typerähän se on, mutta kun on ihmisiä töissä, niin tehdään typeryyksiä. Jos se irtisanomisen kohde on ikävä uhka omalle positiolle jne. Mitä isompi firma, sitä suurempi mahdollisuus epämääräisiin seuraleikkeihin kun se näkyvyys sinne duunaritasolle on niiden väliportaiden kautta. Tätä kautta sen väliportaan vaikutusvalta nousee huomattavasti kun duuni on lähimmän esimiehen ja/tai sen esimiehen fiiliksestä kiinni, noin kärjistettynä. Yksittäisen työntekijän elämä voidaan tehdä todella hankalaksi ja kun se ei "pärjää", niin sen voipi sitten kenkiä.

Varmasti on suhmuroinnin mahdollisuksia niin kauan kun on ihmisiä, ja olenkin monesti miettinyt mikä siihen on sopiva välimalli. Eli et joudu ongelmatapauksen kanssa tappelemaan pitkästi ja lopuksi vielä kalliisti kun ensin on ollut kusettamisen kohteena, ja toisaalta ei myöskään irtisanota jotain henkilöä tosta vaan kun sattuu naama vituttamaan tai koetaan ihminen uhaksi. Suomessa ollaan niin sokeasti oltu työntekijän puolella työriidoissa, ettei se ei ole kestävää eikä järkevää. Nostaa pelkoa palkata ja vakinaistaa. Täytyisi olla joku tilannevaihtoehto siis.

 

[Ann Arbor]

Siirretään, vaikka itku tulisikin, kaikki tulot yhden verotuksen alle, ja ihan sma mistä ne tulevat.

Mikäli tällä tarkoitat pääomaveron laittamista progressiolle, voin sanoa ettei tule toteutumaan, ennen kuin Ruotsi ja Viro tekevät samoin, tai eduskunnassa on vasemmistoenemmistö.

 

[Sonny Burnett]

Varmasti on suhmuroinnin mahdollisuksia niin kauan kun on ihmisiä, ja olenkin monesti miettinyt mikä siihen on sopiva välimalli. Eli et joudu ongelmatapauksen kanssa tappelemaan pitkästi ja lopuksi vielä kalliisti kun ensin on ollut kusettamisen kohteena, ja toisaalta ei myöskään irtisanota jotain henkilöä tosta vaan kun sattuu naama vituttamaan tai koetaan ihminen uhaksi. Suomessa ollaan niin sokeasti oltu työntekijän puolella työriidoissa, ettei se ei ole kestävää eikä järkevää. Nostaa pelkoa palkata ja vakinaistaa. Täytyisi olla joku tilannevaihtoehto siis.

Jep, oma paikka työpaikkojen tuolileikeissä on tietenkin se tärkein. Nämä ovat niitä tilanteita jossa se hyvä työntekijä voi joutua lähtemään jos irtisanomisnappi annetaan vastuuttomalle väliportaan narsistille. Pienyrittäjien kohdalla ymmärrän lakimuutoksen tarpeen, heillä on oma perse merivedessä.

 

[tommy36]

Mikäli tällä tarkoitat pääomaveron laittamista progressiolle, voin sanoa ettei tule toteutumaan, ennen kuin Ruotsi ja Viro tekevät samoin, tai eduskunnassa on vasemmistoenemmistö.

Tarkoitan lähinnä, että kaikki pääomaverot kaiikilla ja kaikista lähteistä samalle tasolle. Pitää myös muistaa, että vaikka Ruotsissa ehkä jää enemmän käteen, niin ALVt ovat korkeammat, joka tasoittaa osin tuota ostovoima eroa.
Mutta kyllä ne kipeät ratkaisut pitää tehdä sielläkin. Ei täällä voi ketään säästää, jos kurjistamispolitiikkaa halutaa harjoittaa. Ikävää näin, mutta kyllä sen niin pitää kuitenkin olla edellä mainitusta syystä. Ei vaan voida poimia niitä rusinoita pullista, vaikka tekisikin kipeää.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Lisää luottamusta totisesti siihen, että kyllä yritykset täällä on ihan vaan sitä ihmistä varten.

Mitä tarkoitat tuolla, että yritysten pitäisi jotenkin olla täällä 'ihan vaan sitä ihmistä varten'?

 

[Jeffrey]

Kylmät väreet menee kun SAK ilmoitta päättävänsä esimerkiksi verotuksesta. Tämä vallanhimoinen kansalainen pitäisi syöstä vallastaan ja hänen järjestönsä ajaa siihen asemaan missä sen kuuluisi olla työnantajien kanssa neuvottelemaan, ei verotuksesta ja muusta kriittisestä politiikasta päättämään.

Linkki: https://twitter.com/SarasvuoJari/status/1773216455724564706?t=Ti7H6beDQHC9CJYASAO1wA&s=19

 

[rpeez]

Mitä tarkoitat tuolla, että yritysten pitäisi jotenkin olla täällä 'ihan vaan sitä ihmistä varten'?

Aika normaali näkemys ja toiveajattelu vasemmiston puolella. Ymmärrän näkökannan, mutta se on väärä, yritysten tehtävä ennenkaikkea on tuottaa voittoa omistajilleen, jotka riskin ottavat. Monet empaattiset yrittäjät silti ovat hyvin huolissaan omista työntekijöistään kun on huonot ajat, kuten täällä on mainittu.

Kun alkuperäinen viesti oli yrityksen haukkumista, niin laitetaan vastapainoksi toinen esimerkki Sercap:sta, ja mitä parasta se on mahdollisesti leviämässä muihinkin yrityksiin. 4 päiväinen työviikko ja vielä yrittäjän puolelta aloitettuna kokeiluna liian työkuorman pienentämiseksi, mutta osoittautui win-win tilanteeksi. Linkki YLEn uutiseen: Nelipäiväistä työviikkoa kokeillut pienyritys yllättyi ja jäi sille tielle

Mielenkiintoinen pointti, että Euromaster on saanut 4-päiväisen takia helpommin työntekijöitä.

 

[Hermes#41]

Aika normaali näkemys ja toiveajattelu vasemmiston puolella. Ymmärrän näkökannan, mutta se on väärä, yritysten tehtävä ennenkaikkea on tuottaa voittoa omistajilleen, jotka riskin ottavat. Monet empaattiset yrittäjät silti ovat hyvin huolissaan omista työntekijöistään kun on huonot ajat, kuten täällä on mainittu.

Kun alkuperäinen viesti oli yrityksen haukkumista, niin laitetaan vastapainoksi toinen esimerkki Sercap:sta, ja mitä parasta se on mahdollisesti leviämässä muihinkin yrityksiin. 4 päiväinen työviikko ja vielä yrittäjän puolelta aloitettuna kokeiluna liian työkuorman pienentämiseksi, mutta osoittautui win-win tilanteeksi. Linkki YLEn uutiseen: Nelipäiväistä työviikkoa kokeillut pienyritys yllättyi ja jäi sille tielle

Mielenkiintoinen pointti, että Euromaster on saanut 4-päiväisen takia helpommin työntekijöitä.

Tämä osoittaa mikä on työelämän todellinen suuntaus. Työ vähenee ja menestyvät yritykset pystyvät tarjoamaan työntekijöille lyhempää viikkoa ja parempia etuja. Tämä on välttämättömyys, jos haluaa kilpailla parhaista tekijöistä. Raha on harvoin se suurin motivaattori enää. Tästä syystä hallituksen ajamat muutokset tulevat olemaan merkityksettömiä pitkällä aikavälillä.

Energia ja raha, mikä menee AY:n kanssa tappelemiseen pitäisi käyttää fiksumpiin asioihin. Eli tuottavuuden ja jalostusarvon nostoon. Ei Suomi tule halpuuttamoskisoissa pärjäämään, kuten ei pärjää kukaan muukaan.

Eikä kyse ole oikeistosta tai vasemmistosta vaan ihmisten erilaisista prioriteeteista.

 

[tommy36]

Mitä tarkoitat tuolla, että yritysten pitäisi jotenkin olla täällä 'ihan vaan sitä ihmistä varten'?

No vähän sellaista sarkastista, ellei jopa sardonista läppää aiheesta. Kun jatkuvasti kumarrellaan sitä, että ne yritykset luo niitä työpaikkoja, ja siksi pitää esim nyt hallituksen keskittyä niitä miellyttämään.
Kun siis tosiasiassahan ei yrityksiä ole ilman ihmisiä, ja niistä ihmisistä nimenomaan ei ilman niitä työntekijöitä, joiden riskistä suhteessa yritykseen ei puhuta oikeastaan lainkaan.

Yrityksen -joka siis ei ole itsenäiseen ajatteluun kykenevä- moraalin sekä arvot määrittävät kaikesta huolimatta ne ihmiset (tässä tapauksesa omistajat), ja se itse asiassa siten luo sen, mitä kutsutaan markkinaksi. Eli yritys itsessäön einkykene mihinkäön, vasn ainoastasn ihmiset sen yrityksen takana. Näin ollen, se on sen omistuksen arvovalinta, miten ohjaavat toimillaan sitä markkinaa, ja loppu on sitten niiden muiden ihmisten (työntekijät sekä työttömät) reagointia siihen niillä resurssein, mitä heillä on.

Näin ollen lienee selvää, että yritykset on täällä vain sitä ihmistä varten, ja vain ihmiset ovat määrittämässä sitä, miten kattavaa sen hyödyt ovat eri ihmisten välillä. Päätös itsekkyydestä sius perustuu niinikään ihmisiin, koska se yritys ei kykene mitäön itse päättämään.

Aivan sama koskee valtioita. Ne muodostuvat niistä ihmisistä, tai niitä ei ole, joten ihmiset eivät ole sitä valtiota varten, vaan se valtio on ylipäätään olemassa niiden ihmisten vuoksi. Kun näin ollen demokratiassa valitaan hallinto hoitamaan niiden ihmisten asioita, niin hallinto kertoo tässä kohtaa olevansa valtio, ja huhujen mukaan juttelee valtion kanssa, joka sitten näille valituille (ja vain heille) kertoo, että mitä se valtio haluaa. Siksi hallinto sitten juoksee pitkin maailmaa kertoilenmassa, että mitä se Suomi haluaa, tai ei halua. Hyvin erikoista, koskapa lopulta hyvin pienen osan äänillä kerrotaan kokonaisen valtiollisen ihmisiä edustavan jotakin mielipidettä tai ylipäätään tapaa ajatella.

Nyt se Suomi on kertoillut orpon korvaan, että nyt pitää toimia näin, että vitut ihmisistä.

Eli aivan kaikki valinnat, ja ihan koko maailmassa ovat vain niiden ihmisten valintoja sekä arvoja, joita lipulta hyvin pieni osa on päättämässä, miten sitä ohjaillaan.

Siksi on täysin aiheellista vöhänkyseenalaistaa sitä, etyä kuka ja mikä, sekä myös mitä, täällä on olemassa ja ketä tai mitä varten.

Ihminen on kuitenkin aina tehnyt työtä ihan ilman yrityksiäkään, joten työ ei lopu, vaikka kaikki yritykset katoaisivat maailmasta huomenna. Se taas kyllä loppuu, että kuka siitä tehdydtä työstä kerää hyödyn.

Sen hyödyn keräämisen on maailmansivu muodostettu sitten erilaisia poliittisia ajatuksia kommunismista nyt sitten vaikkapa sinne täysin vapaan markkinan ajatteluun, mutta molemmille yhtäläistä on lopulta ahneus sekä jonkinlaisen väkivallan muoto, jotta hallinnoimiseen käytetään.

Siksi edes lähinnä järkevää tapas toimia on juurikin hyvinvointivaltio malli, jossa kaikki ymmärtävät roolinsa sen kaikkiin kohdistuvan hyvinvoinnin rakentumisessa. Ketään tai mitään ei sius ole olemassa ilman toistaan, paitsi se ihminen, ja siten vain sen ihmisen oma arvomasilma määrittäö suhtautumisen kaikkeen muuhun, ja kaikkiin muihin, ympärillään.

Eli kyllä. Se yritys on täällä ihmisiä varten, tai ainakin pitäisi olla, sillä ilman ihmisiä sitä yritystäkään ei vain ole.

 

[tommy36]

Aika normaali näkemys ja toiveajattelu vasemmiston puolella. Ymmärrän näkökannan, mutta se on väärä, yritysten tehtävä ennenkaikkea on tuottaa voittoa omistajilleen, jotka riskin ottavat. Monet empaattiset yrittäjät silti ovat hyvin huolissaan omista työntekijöistään kun on huonot ajat, kuten täällä on mainittu.

Kun alkuperäinen viesti oli yrityksen haukkumista, niin laitetaan vastapainoksi toinen esimerkki Sercap:sta, ja mitä parasta se on mahdollisesti leviämässä muihinkin yrityksiin. 4 päiväinen työviikko ja vielä yrittäjän puolelta aloitettuna kokeiluna liian työkuorman pienentämiseksi, mutta osoittautui win-win tilanteeksi. Linkki YLEn uutiseen: Nelipäiväistä työviikkoa kokeillut pienyritys yllättyi ja jäi sille tielle

Mielenkiintoinen pointti, että Euromaster on saanut 4-päiväisen takia helpommin työntekijöitä.

Mietippä niitä riskejä vähän laajemmin, sekä niiden kummankin puolen riskien vaikutuksia omaan elämäänsä. Sitten mieti sitä vielä, että kuka ja ketkä sitä itsekunkin osan siitä kokonaisuudesta arvomaailmaa hallitsee. Sitten vielä voi miettiä, että mistä ne yritykset koostuvat, ja kuka tai mikä osa sitä yritystä lopulta tuottaa yhtään mitään.

 

[Jymäkkä]

Ei tuo kapitalismin/markkinatalouden voittokulku ole mikään kiveen hakattu sääntö, vaikka se totta kai onkin viime vuosisatojen ylivoimaisesti menestynein "systeemi". Ei menestys perustu sisäänrakennettuun paremmuuteen, vaan siihen, että voittoja kerätäkseen kapitalistit/yritykset ovat tarvinneet työvoimaa, ja tätä kautta hyvinvointi ja elintason nousu on levinnyt laajalti yhteiskuntaan. Siksi ihmiset pitävät siitä ja kannattavat järjestelmää. Tekniikan/tekoälyn kehitys on heiluttamassa tasapainoa, ja hyvinvointi jakaantuu koko ajan epätasaisemmin. Nyt voi pyörittää miljardibisnestä 10 hengen toimistolla, mikä oli ihan mahdotonta 30 vuotta sitten jotain rahoitusalaa lukuunottamatta. Voiton tekeminen vaatii vähemmän ja vähemmän työvoimaa. Jos kriittinen massa ei enää hyödykään systeemistä, sitä ei enää kannateta ja se menee vaihtoon. Siksi yritystenkin kannattaa oikeasti alkaa miettiä muutakin kuin "voittoa omistajille". Ennen se riitti, muu hyvä tuli sivutuotteena. Mutta jatkossa näin ei automaattisesti ole.

 

[sambersson]

Aika normaali näkemys ja toiveajattelu vasemmiston puolella. Ymmärrän näkökannan, mutta se on väärä, yritysten tehtävä ennenkaikkea on tuottaa voittoa omistajilleen, jotka riskin ottavat. Monet empaattiset yrittäjät silti ovat hyvin huolissaan omista työntekijöistään kun on huonot ajat, kuten täällä on mainittu.

Kyllä, voittoa omistajalleen. Harvemmin pysyvät pystyssä jos tappiota tekee. Mitä tulee yrittäjän riskiin, sitten kun menee huonosti, niin pitäisi silloin pitäisi pumpata sitä voittorahaa takaisinpäin eikä vinkua yhteiskuntaa apuun. Se on paskaa bisnestä. Tai hyvää, jos yhteiskunnalta kaiken saa takaisin.

Täällä meilläpäin missä asustelen, On muutama "yrittäjä" jotka vinkuu milloin mistäkin.
Jos myyt tuotetta, palvelua tai niiden yhdistelmää, niin pidä se sinun jointti auki. Tasaisesti joka päivä ja sellaisiin aikoihin että niissä pystyy käymään. Jos sinulla ei ole varaa palkata henkilökuntaa niin silloin sinun pitää olla itse siellä tekemässä, vaikka se ei henkilö toimitusjohtajan arvolle sopisikaan.

Jos minä ostan mersun mihin tulee moottorivika ja haluan siitä eroon, niin kuluja siitäkin tulee.

 

[BigRedCat]

Ei menestys perustu sisäänrakennettuun paremmuuteen

No kyllä markkinatalouden menestys perustuu nimenomaan siihen, että joitain poikkeuksia lukuunottamatta se on niin tehokas tapa kohdistaa resursseja tilanteessa, jossa toimijoita ja näkemyksiä on valtava määrä. Ilman tätä paremmuutta markkinatalous olisi ajat sitten kuopattu keskusjohtoisuuden tieltä. Tämä siis yksi iso aspekti jossa markkinatalouden menestyksen syy on nimenomaan sisäänrakennettu paremmuus.

 

[rpeez]

Mietippä niitä riskejä vähän laajemmin, sekä niiden kummankin puolen riskien vaikutuksia omaan elämäänsä. Sitten mieti sitä vielä, että kuka ja ketkä sitä itsekunkin osan siitä kokonaisuudesta arvomaailmaa hallitsee. Sitten vielä voi miettiä, että mistä ne yritykset koostuvat, ja kuka tai mikä osa sitä yritystä lopulta tuottaa yhtään mitään.

Työntekijä ei ole yrityksen omaisuutta eikä myöskään omista yritystä, vaan on töissä siellä. Hänellä ei ole myöskään mitään vastuuta yrityksen toimivuudesta, rahoituksesta ja liikeideasta, joista yrityksen perustajan/omistajan riski koostuu.

Työntekijä on oikeastaan yhden ihmisen yritys joka myy työpanostaan yritykseen palkkaa vastaan. Hänen vastuunsa rajoittuu omaan osaamiseen, ja riskinsä siihen että on mennyt menestyvään paikkaan töihin.

Kelpaako?

 

[Jymäkkä]

No kyllä markkinatalouden menestys perustuu nimenomaan siihen, että joitain poikkeuksia lukuunottamatta se on niin tehokas tapa kohdistaa resursseja tilanteessa, jossa toimijoita ja näkemyksiä on valtava määrä. Ilman tätä paremmuutta markkinatalous olisi ajat sitten kuopattu keskusjohtoisuuden tieltä. Tämä siis yksi iso aspekti jossa markkinatalouden menestyksen syy on nimenomaan sisäänrakennettu paremmuus.

No kyllä noinkin. Siltikin se suurin syy menestykseen on nimenomaan se, että hyödyttää valtaosaa kansaa.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Kun siis tosiasiassahan ei yrityksiä ole ilman ihmisiä, ja niistä ihmisistä nimenomaan ei ilman niitä työntekijöitä, joiden riskistä suhteessa yritykseen ei puhuta oikeastaan lainkaan.

Yritys on olemassa, koska sillä tuote, jolle on kysyntää. Ei siksi, että sillä on työntekijöitä. Työntekijä on olemassa yrityksessä vain, jos sillä tarjota jotain, jolle työnantajalla on tarvetta tuotteensa kysyntään vastaamiseksi.

Työntekijä tekee sovitun työn sovittua korvausta vastaan. Mitä ovat työntekijän riskit yrityksen suhteen?

Sitten vielä voi miettiä, että mistä ne yritykset koostuvat, ja kuka tai mikä osa sitä yritystä lopulta tuottaa yhtään mitään.

Toimivassa yrityksessä ei ole mitään osa-aluetta, mikä ei palvelisi kokonaisuutta, jonka tarkoitus on valmiin tuotteen/palvelun toimittaminen korvausta vastaan asiakkaalle. Ei ne yrittäjät, konttoristit, päälliköt, toimarit, ym. kermaperseet ole siellä ihan muuten vaan kikkeliään puristelemassa. Kyllä heilläkin oma funktionsa ketjussa on.

Julkisella sektorilla asia voi olla vähän toinen.

Ihminen on kuitenkin aina tehnyt työtä ihan ilman yrityksiäkään, joten työ ei lopu, vaikka kaikki yritykset katoaisivat maailmasta huomenna. Se taas kyllä loppuu, että kuka siitä tehdydtä työstä kerää hyödyn.

Kun kaikkien yritysten kadottua maailmasta henkilö X tekee henkilö Y:lle työn sovittua kompensaatiota vastaan, se tekee henkilö X:stä yrittäjän.

Jos töitä riittää ilman yrityksiäkin, miksi duunarit sitten menevät yrityksiin töihin? Mikseivät he sitten vaan mene tekemään niitä töitä? Ei tarvitsisi jakaa aliarvostetun työpanoksensa hedelmää riistäjäyrittäjien kanssa.

Jaa kuka kerää hyödyn tehdystä työstä? Kaikki. Duunari kerää hyödyn tekemästään työstä etukäteen sovittuna palkkana, yritys liikevoitollaan, sijoittajat osingoillaan ja yhteiskunta verotuloilla.

Miksi hemmetissä kenenkään kannattaisi kantaa yksin yrittämisen kaikki riskit, vastuut ja kustannukset vain jakaakseen mahdolliset voitot tasan työntekijöidensä kanssa? Jos duunari haluaa palkkaansa suuremman osuuden työpanoksensa hedelmistä, hän voi alkaa yhtiökumppaniksi, ostaa työnantajansa osakkeita tai alkaa itse yrittäjäksi.

Muistanko väärin vai kerroitko olevasi itsekin yrittäjä?

 

[MPN]

Sitten vielä voi miettiä, että mistä ne yritykset koostuvat, ja kuka tai mikä osa sitä yritystä lopulta tuottaa yhtään mitään.

Toimari ja ns. Directorit (johtoryhmä tai miksi nyt haluaakaan sanoa, vaihtelee suuresti organisaatiosta riippuen) tekee ne isot strategiset päätökset, ne voivat mennä aika monella eri tavalla. Tuolla kuitenkin tehdään yleensä ne päätökset jotka näkyvät kunnolla vasta tulevaisuudessa. Yleensä käytetään nimitystä ylin johto. Jos jääkiekosta käytetään vertausta, niin utj ja vastaavat.

Keskijohto sitten vastaa enemmän siitä että päivittäisessä toiminnassa kaikki menee nappiin ja päivittäisen toiminnan kehityksestä, resurssoinnista ja muusta. Tämä olisi jääkiekkotermeillä se valmennustiimi.

Sitten on itse tuottavan työn tekijät (tai riippuu miten tarkastellaan, esim laatutiimi on periaatteessa vain kuluerä, vaikka oikeasti tuottaa lisäarvoa firmalle). Nämä tekevät ne päivittäiset asiat joka on lopullisesti tuote. Lätkätermein se pelaajisto.

Ja tuottavan työn tekijä kiroaa noita ylempiä tahoja ja varsinkin ylimmän johdon palkkoja, vaikka duunari sen työn tekee. Mutta aika vähän sinne lopulta kantautuu tietoa mitä kaikkea siellä ylhäällä oikeasti tehdään. Joku investointipäätös saattaa vaatia pitkät tutkimukset, kartoitukset, neuvottelut jne ja silti tullaan päätökseen ettei investoida, sinne sorvin viereen tuo tietysti näyttää siltä että ei ole tehty mitään. Sama kun keskijohtoa yleensä mollataan, harvoin siellä tekijäportaassa tiedetään kuinka paljon "riitaa" keskijohdon ja ylimmän johdon välissä on, silti nuo yleensä pitävät ulospäin (firmankin sisällä) yhteistä rintamaa vaikka välillä neuvotteluissa heitettäisiin läppäri ikkunan läpi (perustuu tositapahtumiin). Palaverista tullaan hymyssä suin ja ollaan kaikesta samaa mieltä ja keskijohto jalkauttaa päätöksiä eteenpäin.

Huono ylin johto maksaa äkkiä firmalle enemmän kuin huonot työntekijät, sama asia pätee myös keskijohdossa. Helposti ajatellaan että keskijohto vain kerää kehut "duunarien työstä" ja ylin johto sitten vetää kampaviineriä, sekä kerää isoimman potin muiden hiestä. Mutta jos vaikka keskijohto on surkeaa, kyllä se yleensä näkyy työn tuottavuudessa selkeästi. Ylimmän johdon surkeus sitten näkyy siinä ettei kauppa käy tai katteet romahtavat. Tai laatu romahtaa tai jotain muuta. Saattaa tapahtua vasta useamman vuoden päästä päätöksestä.

Toki hyvä aina kirota ylempiä portaita joka asiassa

 

[tommy36]

Yritys on olemassa, koska sillä tuote, jolle on kysyntää. Ei siksi, että sillä on työntekijöitä. Työntekijä on olemassa yrityksessä vain, jos sillä tarjota jotain, jolle työnantajalla on tarvetta tuotteensa kysyntään vastaamiseksi.

Työntekijä tekee sovitun työn sovittua korvausta vastaan. Mitä ovat työntekijän riskit yrityksen suhteen?




Toimivassa yrityksessä ei ole mitään osa-aluetta, mikä ei palvelisi kokonaisuutta, jonka tarkoitus on valmiin tuotteen/palvelun toimittaminen korvausta vastaan asiakkaalle. Ei ne yrittäjät, konttoristit, päälliköt, toimarit, ym. kermaperseet ole siellä ihan muuten vaan kikkeliään puristelemassa. Kyllä heilläkin oma funktionsa ketjussa on.

Julkisella sektorilla asia voi olla vähän toinen.




Kun kaikkien yritysten kadottua maailmasta henkilö X tekee henkilö Y:lle työn sovittua kompensaatiota vastaan, se tekee henkilö X:stä yrittäjän.

Jos töitä riittää ilman yrityksiäkin, miksi duunarit sitten menevät yrityksiin töihin? Mikseivät he sitten vaan mene tekemään niitä töitä? Ei tarvitsisi jakaa aliarvostetun työpanoksensa hedelmää riistäjäyrittäjien kanssa.

Jaa kuka kerää hyödyn tehdystä työstä? Kaikki. Duunari kerää hyödyn tekemästään työstä etukäteen sovittuna palkkana, yritys liikevoitollaan, sijoittajat osingoillaan ja yhteiskunta verotuloilla.

Miksi hemmetissä kenenkään kannattaisi kantaa yksin yrittämisen kaikki riskit, vastuut ja kustannukset vain jakaakseen mahdolliset voitot tasan työntekijöidensä kanssa? Jos duunari haluaa palkkaansa suuremman osuuden työpanoksensa hedelmistä, hän voi alkaa yhtiökumppaniksi, ostaa työnantajansa osakkeita tai alkaa itse yrittäjäksi.

Muistanko väärin vai kerroitko olevasi itsekin yrittäjä?

Voit toki vääntää tätä vaikka miten, mutta tosiasiassahan yritykset olemassa vain koska on ihmisiä. Ilman niitä ei ole valtioita, eikä ole yrityksiä. Työtä ihminen (olemassa ollessaan) tekee ihan varmasti vaikka vain elääkseen, ja siihen ei yrityksiä tarvita, vaan ilman niitä se olisi sitten jotakin ihan muuta.

Mutta tästä on turha vääntää, sillä tosiasia on se, että yhtä ei ole ilman toistaan.
Siinä olet oikeassa, että kun niitä yrityksiä on perustettu, ideologisesti ajatellen siksi, että siinä voidaan puolin ja toisin hyötyä kummankin osapuolen panostuksesta sen toimintaan, mutta kumpikin osapuoli etsii siitä myös hyötyä. Ilman yrityksiä itse kukin tekee sen minkä voi, hengissä pysyäkseen, yritysten kanssa taas toimintaa ohjaa ideologia, jossa tavoitellaan sen avulla jotakin hyötyä, jota toisella ei osapuolella ei olisi. Eli lähtökotaisesti sama itsekkyys potensiin sata, jota jokainen yksilötasolla tekee pysyäkseen hengissä.

Toki kaikkea suojaamaan on sitten luotu lakeja, joka rajoittaa esim väkivaltaisesti ottamasta toiselta mitään hänen omistamaansa, mutta vitsikkääksi jos aletaan, on myös se rikollisuus yrittämistä. Kukaan ei tietenkään toivo sellaista yhteiskuntaa, jossa väkivalloin jaetaan (ei siis fyysisellä, eikä henkiselläkään) kaikki hyödykkeet vahvemman hyödyksi. Tästä syystä ei myöskään ole reilua hallinnon toimella asettua yhden puolelle toista vastaan, ja erityisesti koskapa se vielä tapahtuu sen vahvemman hyödyksi.

Yrittäjyys on on siis ideologiaa, jonka pohjalta tällä hetkellä jaamme hyötyä ihmisten kesken. Toinen asia sitten onkin se, että miten se jaetaan. Itsekkäästi toisista hyötyen, vai kakista huolen pitäen, ja yhteiskuntarauhan säilyttäen. Suomi on varmasikin hyvä maa, mutta se että on hyvä, ei tarkoita sitä, että sen hallinnon pitää tarkastella (tai edes niiden yritysten) maailmaa siten, että kun toisaalla on huonommin, niin pyrkikäämme mekin sitä kohden.
Edelleenkkän yritys ei toimi ilman niitä ihmisiä, ja erityisesti juurikin niitä työntekijöitä, sillä mikään hyödyke jota myyvät ei vaan myy, ellei siellä ole ihmisiä jolle jotakin myydä, ja jolla on sitä ostovoimaa myös siihen. Ymmärrettävää siis hyvinkin on, että mitä enemmän on ihmisiä, jotka eivät voi ostaa kohta edes välttämätöntä, ja toisen puolesta on ihan ok, että heutä siten kohdellaan, niin kyllähän se huonompaa asemaan ajautuva joukko ennemmin tai myöhemmin osaltaan rikkoo sen yhteiskuntarauhan.
Siksi pitää siis ymmärtää, että yritykset toimivat valtioiden sisällä, ja ne valtiot taas muodostuvat niistä ihmisistään, eikä tosiaankaan niisstä yrityksistä.

Siksi sillä valtiolla, ja nimenomaan sen ihmisillä, lienee oikus määrittää se, millä ehdoin sitä toimintaa siellä harjoitetaan, eikä se valta suinkaan kuulu olla yrityksillä, eikä sen yrityksen edunsaajilla.
Kuitenkin, jos olemme sopimeet YHDESSÄ, jonkinlaisesta järjestelmästä sen yrittämisen suhteen, ja millä ehdoin siinä maailmassa toimitaan, sekä mikä niiden osa yhteiskunnassa tarkkaanottaen on, niin tietenkin sitä pyritään yhteisillä säännöillä noudattamaan, ja siten karsimaan mm sitä rikollista toimintaa. Mutta sekään ei näemmä onnistu, sillä koko ajan kuitenkin selviää enenevissä määrin niitä yritysten omistajienkin väärinkäytöksiä, veronkiertämistä, ja jopa ihan silkkaa rikollisuuttakin heidän joukossaan.

Se ei siis korosta edes yritystenkään moraalia erityisemmin korkealle, vaikka suurin osa eittämättä toimii melko eettisesti.

Mutta edelleenkään yrityksiä ei siis ole olemassa ilman työntekijöitään, ja siksi en hyväksy ajatusta, jossa kansaa edustamaan valittu hallinto asettuu yritysten puolelle, ja kansaansa vastaan, jota ilman ei sitä hallintoakaan olisi, eikä siten edes sitä valtioatakaan. Siksi sanon edelleen, että ne yritykset kuitenkin lopulta ovat täällä ihmistä varten, eikä ihmiset niitä yrityksiä varten. He toki tekevät mainitsemaasi vaihtotaloutta, mutta siksi myös kummallakin puolella pitää olla yhtäläiset voimat päättää ja vaikuttaa siihen, miten sen tuotto jaetaan, eikä sitä valtaa voi ainakaan yrityksille siirtää, sillä niiden moraali nojaa vain ja ainoastaan omistajiensa tavoiteissa ja heidän itsekkyydessään, ei yhtään missään muussa, koska yritys itsessään ei ajatteluun kykene, ja jos muuta joku väittää, kannattaa varata aika johonkin hoitoon, jos kuvittelee tuollaisia.

Tätä siis voi -kuten jo yllä totesin- yrittää vääntää jollakin oppikirjajargonilla muuksi, mutta tosiasia kuitenkin on se, että yrityksiä ei ole ilman tekijöitä, ihmisiä ja ostovoimaa, josta ostovoimaa siis väännettään vain maailmassa, jossa kaikki toiminta pyörii resurssin nimeltä raha ympärillä. Se luo myös sitkeän uskomuksen siitä, että ihminen innovoi vain rahan vuoksi. Kyllä se ihminen onnvoi ihan vaan jo helpottaakseen elämäänsä ja mahdollisesti toisten kanssaihmistensä elämää. Se taas, että joku on keksinyt ajatuksen siitä, että siitä innovinnista pitää repiä kaikki hyöty irti rahalla pyörivässä maailmankaikkeudessa, on taas vaan yksi innovaatio, jonka tavoitteenaa on korostaa eriarvoisuutta, jota taas mitataan sillä rahalla jota itse kukin omistaa.

Jos taas itse se työ, sekä sen taakan tasaisempi jakautuminen olisi tavoitteena, niin sittenhän olisimme ihan erilaisessa järjestelmässä. Yksi sellainen tietenkin yritti olla kommunsimi, mutta sekin kaatui sekä ahneuteen että sairaalloiseen hallintojärjestelmään, ja olikin siis tuhoon tuomittu.

Markkinatalous siis on -selkeästi ehdollistettuna- tämän hetken paras vaihtoehto, koska olemme päätyneet jakamaan resurssit aikanaan vahvemman oikeudella, sekä sillä rahan vallalla, joka on muuttanut ison osan kanssa alisteiseksi toisella tapaa kuin kommunismissa joka ei toiminut. Nyt siis pitää vaan löytää se oikea säätelyn määrä, sekä keinot rajoittaa rahan keskittymistä, eli balanssi sille markkinalle siten, että se palvelee ns "Greater good". Sen taas pitää olla nimenomaan niiden hallintojen tehtävä, jos haluamme elää demokratioissa, jota parempaa siis niinikään ei ole tarjolla, jos emme löydä jostakin sitä valistunutta diktaattoria.

Meidän edellinen pressammehan olisi saattanut sellainen olla jopa, mutta riksinsä siinäkin olisi ollut, jos olisi koetettu.

Mutta ei tosiaankaan kannata yrittää selittää yritystä ajattelevaksi entiteetiksi, joka siellä kertoilee, että miten tässä maassa pitää toimia. Voiton jakamisesta siis tosiaankin päätää osaltaan se maiden (valtioiden=ihmisten) valitsema hallinto, sekä tietenkin sen yrityksen omistus. Nyt on päätetty näin, mutta toisinkin voisi päättää, ja tämä suunta ei ainakaan parempaan ole, jossa demokratiat juuri nyt kärvistelee.

Hallitojen toimilla on myös koko ajan sallittu enemmän ja enemmän suunnan mennä sellaiseksi, jossa vahvin määrää, ja sillä kilpailu on mosessa asiassa jo hyvin rajoittunutta, eikä vähiten edes siksi, etteivät hallinnot ole kyenneet, rohjenneet tai edes halunneet se oma etu) puuttua vahvemmin esim yritysosotoihin, jotka siis sen lisäksi, että rajoittavat tarjontaa myös heikentävät koko ajan työntekijän asemaa.

Kun vielä kysyit, että mikä se työntekijän riski on. No minäpä kerron, vaikka epäilenkin vahvasti, että se lienee turhaa.
Se alkaa ensimmäisen kerran ajatuksesta, jossa ihminen lähtee valitsemaan tarjolla olevasta koulutusrintamasta alaa jolle suuntautua. Silloin tehdään jo ensimmäinen luottamuksen osoitus siihen, että jonkin alan toimintaa säätelevä ryhmä (omistajat) pyrkivät ylläpitämään sitä, että ala myös työllistää, ja että sinne työhön myös otetaan kun valmistutaan. Eli kerätään jo usemman kohdalla merkittävää velkaa, joka pitäisi pystyä maksamaan pois sillä työllistymisellä, kun se ei ehkä onnistukaan, niin täälläkin ollaan jo heti valmmita potkimaan kulkusille, tai mikä elin sitten kyseessä onkaan, ja kertoilemaan kuinka on vain paska osaamaton ja laiska luuseri, jolle ei mitää elämän fasiliteetteja tarvitse tarjoita, koska elelelee paska niillä mun tai yrityksen rahoiolla, joita veroina maksavat, jos eivät niitä kierrä.
Seuraava osa sitten onkin jo haatavempi. Oletetaan nyt sitten, että onkin ahkera ja työtäpelkäämätön ihminen, mutta on jo saavuttanut jotakin pientä kivaa, kuten ehkä perheen ja oman asunnon jossakin missä lie asusteleekin. Nyt ei sitten olekaan enää työtä, koska jokainen ytritys haluaakin mannerheimintielle helsinkiin, ja työmatka onkin ythäkkiä se sun sata tai kaksisataa kilometriä suuntaansa.
Sitten aletaan kertoilemaan, että tietenkin pitää omalla kustannuksella käydä töissä sielä hevoon kuusesta (eikä kukaan maksa matkoihin menevästä vapaa-ajasta yhtään mitään), tai muuttaa helvetisti isompien kustannusten perässä yrityksen toimialueelle, jossa tietenkään kukaan ei sitä kompensoi. Ei voi kenties myydä (koska ei ole mitään arvoakaan enää jäljellä) omistamaansa asuntoa, josta tietenkin kulut juoksee edelleen asuttiin tai ei. Sitten astuu palvelukseen työantajalle, jonka toiminnan ytimeen päättää luottaa, ja tuo perheensä paikalle niinikään, ja joutuu taloudellisten riskien kera järjestämään asumisen uudella paikkakunnalla, sekä sijoittamaan elämäänsä siellä, sekä tietenkin perheensä elämään.
Sitten vuoden päästä omistajat päättävätkin, että byhy hyy, ei tehtykään 55% voittoa, pistelllänhän muutosneuvottelut päälle, ja lopulta annetaan kenkää kaverille, tai vaihtoehtoisesti myydäänkin yritys, ja taas vähän monopolisoidaan alaa, ja taas tulee sitä kenkää perseelle. Nyt kaikki riskit ja luottamus on mennyt siltlä tekijältä, joka ei saa edes uutta työpaikkaa, koskapa niitä on tarjolla entistäkin vähemmän.
Moni ei saa edes tilaisuutta näyttää osaamistaan, noista ottamistaan riskesitä huolimatta, ja jälejllä olevia paikkoja kierrätetään siellä jo olevien kesken, koska on jo olemassa niitä näyttöjä, joita taas yksi osapuoli ei koskaan pääse edes antamaan. Ja kun tässä tilanteessa vieläpä hallintojen toimet tukevat tällaista, sekä asettautuvat liki yksiselitteisesti vain sen yrittäjän riskin taakse (kunhan ei ole yksinyrittäjä, jotka siis hallintojen mielestä ovat perseestä, ja heidät voi yhtälössä unohtaa kokonaan), niin melkoiseen tilanteeseen ihmisiä ajetaan, kun vieläpä kerrotaan, että ei sun tartte kohta asua missään kun ei perse kestä maksaa, ja jos kestää, niin kyllä me se pois otetaan, että kohta ei kestä.
Toisin kuin oletat (luultavasti), niin en edusta mitään puoluetta, ja Suomessa ei ole kuin paskoja puolueita, joihin en koskisi kepilläkään, enkä siis erityisesti edes mitään aatetta, ellei sittenpuhuta siitä, että itse laitan kaikkien ihmisten oikeudet niiden yritysten edelle, kun ollaan tiukassa paikassa.

On siis takuulla hyviä yrityksiä, ja sellaisia jotka kunnioittavat tekijöitään, mutta sittenkin yritykset ovat ihmisiä varten, eikä ihmiset yrityksiä varten.