Jälleen ainoastaan mielipide-eroja, sillä tämähän -että yrityksiä ei ilman tekijöitä juurikaan ole- ei ole tullut edes minun suustani. Helppoa toki mennä sen ymmärtämättömyyden taakse jo siksikin, että vaikeaahaan täällä on kirjoitella romaaneja, joissa jokainen nyanssi määritetään piiruntarkasti, ja siten, että toinenkin sen kykenee ymmärtämään.Onpas. Absoluuttinen totuus tässä on se, että minä en sanonut asoita, joita luulit minun sanoneen.
Pystytkö vastaamaan tähän ihan yksiselitteisesti (ilman sekaista tajunnanvirtaa synkkyydestään naukuvista ja veroista vinkuvista yrityksistä, etc.), mikä on ainoa yritysten toimintaa ohjaava motiivi?
Miten hajauttaisit tai jakaisit yrityksen riskit työtekijöiden kanssa?
Yritys palkkaa tasan tarkkaan niin monta työntekijää kuin tuotannossa on tarve ja hyvän tuottaminen työllistyvälle osalle on juuri se työllistäminen. Miksi sitten luulet työntekijän menevän töihin, jos ei omaa etuaan kasvattaakseen?
Tiedät sitten varmaan kokemuksesta myös, että työmaat eivät ole veljiä keskenään, ja kuinka kilpailtuja urakat nykymaailmassa ovat ja kuinka vähän niistä yleisellä tasolla sitä voittoa yrityksille jää - jos jää?
Tiedät sitten varmaan kokemuksesta myös, että voittaakseen urakkakilvan yrityksen on usein laskettava tarjous miinuskatteella ja sen saatuaan koetettava raapia erotus pienistä puroista?
Tiedät varmaan kokemuksesta myös, kuinka monesti firmat tarjoavat työntekijöilleen urakoita persnetolla, ettei tarvitsisi lomauttaa ketään?
Romantisoitu, noup. Täysin faktuaalinen esimerkki tosielämästä, jossa just portaittain rakennettiin eikä todellakaan ostettu miljoonalla roinaa.
Siinä oli muuten perässä kysymysmerkki sen osoituksena, että se oli kysymys.
Jokainen rakentaa elämänsä ihan miten itse haluaa. Työ on sen mahdollistaja, ei riski. Vai onko riskitön vaihtoehto olla kokonaan menemättä töihin ja rakentaa elämänsä pelkästään yhteiskunnan tukien varaan?
(btw. Aika vaikea välillä saada tolkkua nuista sun jutuista, mutta siis: työmatkat pitenee ja palkat pienenee, koska on annettu panos työnantajalle jonka odotetaan hoitavan oma osuutensa? What the hell does that even mean?)
Jos siitä panoksesta, jonka olet työnantajallesi antanut, olet saanut jo korvauksen palkkana, työnantajahan on hoitanut oman osuutensa.
Eli yritys tai yhteiskunta on vastuussa ihmisen ammatinvalinnasta eikä ihminen itse? Ja se ammatinvalintako on lopullinen eikä sitä tarpeen tai tilanteen vaatiessa voi muuttaa, niinkö?
Jos just omalla alalla ei ole duunia, terveen ja työkykyisen aikuisen ihmisen voi edellyttää tekevän jotain muuta työtä, johon hän on kykeneväinen tai uudelleen kouluttautua toiselle, kenties paremmin työllistävälle alalle.
Itsekin sanoit, että homma on vaan yritteliäisyydestä kiinni:
- - -
En toki halua epäillä ihmisen sanaa, mutta valistunut arvaukseni on, että tuo periaatteellisuus on melko vahva määritelmä yrittäjä-statuksellesi.
Ymmärrän, että "yritys on ihmisiä varten eikä ihmiset yritystä varten" kuulostaa ehkä korvissasi joltain huikealta pointtiasi tukevalta argumentiltä. Ei ole. Se on vaan nolla-sisältöinen slogan, jonka voi liimata irtokirjaimilla yrityksen vessaan, eikä kukaan katso sitä toista kertaa.
Koulutusjargonia vs elämää ihan itsessään on hyvin vaikea verrata, sillä siinä(kin) kunkin ihmisen oma maailmankatsomus sekä komeusmaailma sitä ohjaa. Meillähän on myös se auktoritteeti usko, jossa jonkun kertoessa sen, miten asia on, sitä ei kyseenalaisteta, vakka olisikin täyttä paskaa. Totuuskin sikäli on häilyvää, että ei edes ne kuuluista "asiantuntijat" ole mistän juuri yhtä mieltä, ja siten kukin valitsee jälleen sen oman "uskonnollisen" perustansa näissä asioissa.
Se taas miksi kommentoin olevani "periaatteessa" yrittäjä, ei varsinaisesti kuulut tänne useistakaan syistä, eikä vähiten siksi, että se lisää tunnistettavuutta. Vaikka periaatteessa kyllä asioista voisi myös jutella ihan omilla nimillään, mutta ei ehkä täällä olisi suotavaa, joten sikäli minulle on aivan sama, miten haluat kohdallani tuon tulkita.
Itse kuitenkin näen yrittäjyyden motiivit muunakin kuin jatkuvana kasvuna, vaikka myös työllistäjänkin olen toiminut, ja toki voisin toimia uudelleenkin jos tilanne siihen menisi.
Mutta sekin lienee turhaa aiheesta enempää jatkaa. Sinä et ymmärrä -eikä varmaan moni muukaan- joten mitäpä sitä turhaan jatkamaan aiheesta, ja olen kuitenkin ilmeisen kyvytön asiat ja näkmyksen pukemaan muotoon, joka ymmärrystäsi lisäisi.
Tässäkin pätee se sama asia, joka täälläkin on usein nähtävissä...tai siis luettavissa, että jokaisen omassa piirissä on ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin itsekin, ja sillä vakuutetaan sen olevan juuri se oikea mielipide ja ajattelutapa.
Mutta juu, ihan hyvin alasammuttu kaikki mitä toinen kirjoittaa, ja siitä toki hatunnosto, kuin myös siitä, että edes keskustelua käydään, vaikka ei sitä yhteisymmärrystä löytyisikään. Meillä vain ei arvomaailmat kohtaa, ja se on ihan ok. Itse joutuu jo tässä tarkastelemaan isomminkin koko demokratian tämän hetkisiä ongelmia, sekä sen menossa olevaan taantumista, sekä sitä kautta myös poliittikkojen omahyväisyyttä, jota korporatiivinen ajattelu ohjaa sivuun monen tavallisen ihmisen elämästä. Ei kenties sinun, mutta monen muun. Ja tietnkään se, mikä itselle on hyväksi, ei välttämättä ole sitä toisille.
Ja kyllä. Moni asia on vain sellaista tajunnan virtaa erilaisten näkyvien asioiden kohdalla, joiden vaikutus monen ihmisen elämään ei välttämättä sovi omaan ajatusmaailmaani, ja sitä kautta edelleen jonkinlaisten ajatusten pohjalta siihen keskusteluun yksityiskohdista.
Ja mitä muuten tulee noihin urakoihin, niin eipä niitä nollille lasketa, muutoin kuin jos halutaan vaikuttaa sillä mahdollisesti toiseen yritykseen. Tai ehkä joku laskee, mutta harvalla se kovin pitkälle kantaa. Toki isot rakennusyhtiöt tätä tekevät, ja paikkaavaat asiaa sitten tuntitöillä, joilla asiakasta vedätetään huolella.
Venytetään tuntitöitä kohtuuttomasti, ja tehdään ns "huonosti", jossa unohdetaan sellaisia pikku yksityiskohtia. Ja nähty siis on tämäkin. Ja voi sanoa, että välillä kyllä hävetti, sekä tuntui pahalta asiakkaan puolesta.
Riskin jakautumiseen ei nyt jaksa enempää panostaa tässä keskustelussa, koska voi olla että siinä on sellainen perustavanlaatuinen ero ajattelussa, ja mun ajatus voi tosiaankin olla ihan väärä, ja siksi aiheuttaa vain turhaa lisävääntöä keskinäisen ymmärtämättömyyden tiellä.
Mutta vielä kerran kiitos kuitenkin, että vastailet, vaikka se tulkitseekin minut pääosin idiootiksi. Siten toiki minäkin voin tarkastella asiaa tarkemmin yleisellä tasolla, kuin myös itseni suhteen, että pitääkö hakeutua hoitoon.