Olen vähän skeptinen sen suhteen, miten hyvin markkinaehtoinen jokainen-neuvottelee-omat-palkkansa systeemi toimisi julkisella sektorilla, vaikkapa nyt hoitotyössä. Yksityisellä puolella ja aloilla joissa työn tuottavuus on helpommin mitattavissa asetelma on erilainen.
15 vuotta sairaalamaailmassa on opettanut jotain noiden työyhteisöjen sisäisestä hierarkiasta, johtamiskulttuurista, mielistelystä, nepotismista, kuppikunnista, kyräilyistä, perseilyistä sen verran, että markkinaehtoinen palkkamallin tuominen tuohon systeemiin tuntuisi aika hurjalta.
Sen ajan mitä itse olen alalla ollut, meillä on esimerkiksi tulospalkkiot olleet sidoksissa työolobarometriin. Eli, valehtele barometrissa kuinka hyvin viihdyt työssäsi niin voit saada paremman tulospalkkion. Ei ole mitään muita mittareita; veronmaksajien rahoja vekslaillaan edestakaisin yksiköiltä toisille.
Toki tulospalkkiota ei saatu läheskään joka vuosi. Ja nythän ne lakkautettiin, ja korvattiin kulttuuri -ja liikuntaedulla ainakin meidän sairaanhoitopiirissä.
Koko systeemin pitäisi muuttua ylhäältä päin ensin, ja rajusti ennenkuin markkinaehtoisesta palkkamallista voisi realistisesti haaveilla. Sairaaloita ja sairaanhoitopiirejä pyörittää lääkärit, eivät johtamisen ammattilaiset kuten yritysmaailmassa.
Kategorisesti en ole ajatusta vastaan, olisi hienoa että hyvät ja tärkeät tyypit saisivat paremman korvauksen tai ylipäätään jonkinlaisen neuvotteluaseman.
En osaa ottaa kantaa muihin aloihin, varhaiskasvatukseen, pelastustöihin jne. kun en niitä tunne mutta olettaisin että samankaltaisten ongelmien kanssa painitaan että työn laatu ja arvo on joskus hankalasti mitattavissa.