Ammattiyhdistysliikkeet – duunarin asialla?

[kyykäärme]

Jatkan vielä hiukan edellisestä. Paikallinen sopiminen kouluilla vaatisi myös johdon vahvistamista. Monessa koulussa rehtorilla on yli 50 suoraa alaista. Jos näiden kaikkien kanssa pitäisi käydä palkkaneuvottelut, niin ei riittäisi työaika. Kun se ei heillä riitä nytkään, yli paukkuu, että hujahtaa. Asiaa en tunne, mutta epäilen, että yksityisellä puolella ei näin montaa suoraa alaista yleensä ole. Jonkun pitäisi ehtiä myös tarkkailla työntekijöitä ja katsoa, miten työstä suoriudutaan. Vaatii rahaa.

 

[BigRedCat]

Hoitajien kohdalla asia on vaikea koska työsuoritteen mielekäs mittaaminen sillä tarkkuudella on jotakuinkin mahdotonta. Mutta että työsuoritteella ei pitäisi olla vaikutusta kompensaatioon yleisestikään… Kaikkea täältä saa lukea.

Varmaan mielellänne ostatte kaupastakin kalliimmalla huonompia tuotteita, vai mitä? Tuon ajatuksen voi pyöräyttää päässään pari kertaa, että miksi liittyvät toisiinsa.

Varsin universaali ilmiö on myös, että jos asian erityisen hyvin tekemisestä ei palkita, sitä ei niin hyvin tule tehtyä.

 

[peksa]

Hoitajien kohdalla asia on vaikea koska työsuoritteen mielekäs mittaaminen sillä tarkkuudella on jotakuinkin mahdotonta. Mutta että työsuoritteella ei pitäisi olla vaikutusta kompensaatioon yleisestikään… Kaikkea täältä saa lukea.

Varmaan mielellänne ostatte kaupastakin kalliimmalla huonompia tuotteita, vai mitä? Tuon ajatuksen voi pyöräyttää päässään pari kertaa, että miksi liittyvät toisiinsa.

Varsin universaali ilmiö on myös, että jos asian erityisen hyvin tekemisestä ei palkita, sitä ei niin hyvin tule tehtyä.

Sairaanhoitajat ja nämä jotka sairaaloissa ovat alemman luokan duunissa niin ei käy kateeksi.

Kun asiakkaina on pääsääntöisesti sellaisia jotka eivät kotona sillä hetkellä pärjää niin A: tietyt päivärutiinit tehdään vaikka ei olisi tarpeeksi henkilökuntaa.
B: tämä johtaa siihen että ylikuormitettu henkilö väsyy ja C: syntyy loputon kierre.

Raha varmaan ratkaisee joo osaltaan asioita mutta jos multa kysyttäisiin tässä tilanteessa niin en välttämättä nostais palkkoja vaan helpottaisin/parantaisin työoloja mikä taas nykyisen kaltaisessa sopimusneuvotteluissa ei ole mahdollista.

Korkeammin koulutetuilla on se että kuka viitsii tehdä samaa työtä halvemmalla jos joku toinen maksaa samasta 25% enempi kun kysyntä työlle on suurempi kuin tarjonta.

Kyllä aiemmin (20v sitten) esim meidänkin lafkassa jos oli akuuttia tarvetta työlle niin luvattiin 8h ylityöstä pari vapaapäivää ja 200% palkka eli oli työntekijän markkinat. Nykyään tuollainen on uni.

 

[Sonny Burnett]

Hyvät vs huonot työntekijät asetelma.

Ei kaikki ns hyvät työntekijät pahalla katso sitä että huono saa suurinpiirtein samaa liksaa. Se vaan tarkoittaa sitä ettei hyvien ole pakko repiä itsestään maksimia irti. Tämä sopii oikein hyvin monelle, vaikkei sitä kehtaa ääneen sanoakaan.

Ei jatkuva kilpailuasetelma sovi kaikille lahjakkaille ja työteliäille ihmisille. Moni arvostaa hidasta elämää.

Varsin universaali ilmiö on myös, että jos asian erityisen hyvin tekemisestä ei palkita, sitä ei niin hyvin tule tehtyä.

Vähän tätä sivuten kirjoittelin tuossa edellisellä sivulla.

Ja tämä asetelma on ihan ok monelle ns hyvälle työntekijällekin, kun ei ole syytä repiä työsuoritusta limiitillä koko ajan lisärahan kiilto silmissään.

 

[Styge]

Ai että. Aikamoista promarkkinataloustykitystä ollut taas tarjolla. Mitenköhän tähän silmien avautumiseen tulisi taas suhtautua. Vahvasti on taas pyritty todistamaan, että on musta on mustaa ja valkoinen on valkoista. Harmaan sävyt taisivat unohtua alkoholin luoman itsevarmuuden alle. Tai mistä minä tiedän. Kyllähän toisaalta itseluottamus voi asiasta riippumatta olla kova ihan muillakin perusteilla, mutta jotenkin siiihen jonkinlainen pieni epäilys jää, jos henkilö kertoo, ettei lukeminen ole oikein koskaan sopinut hänelle ja suurin saavutus on pitkien ja vaativien neuvotteluiden jälkeen saavutettu 150€/kk tes palkkaa parempi ansiotaso. Kyllä tässä tälläinen keskivertoa hölmömpi on varsin vaikuttunut.

 

[BigRedCat]

Vähän tätä sivuten kirjoittelin tuossa edellisellä sivulla.

Ja tämä asetelma on ihan ok monelle ns hyvälle työntekijällekin, kun ei ole syytä repiä työsuoritusta limiitillä koko ajan lisärahan kiilto silmissään.

Niin, yhteiskunnan kannalta kuitenkin lienee tavoiteltavaa että laatuun panostetaan. Ihmiset maksavat mieluummin laadusta, saavat mieluummin hyvää kuin huonoa palvelua ja sanoisin että elämänlaatua parantaa niin hyvän työn tekeminen kuin sen hedelmistä nauttiminenkin. Malli, jossa kannustetaan minimisuoritukseen ei ole millään lailla suotava ja johtaa elintason ja kaikenlaisen hyvinvoinnin rapautumiseen.

Eikä hyvän ja laadukkaan työn tekeminen tarkoita mitään "repimistä" ja lisärahan kiilto silmissä menemistä. Mutta jos joku ottaa hyviä valokuvia ja joku huonompia kuin keskivertokansalainen, miksi hyvälle valokuvaajalle ei maksettaisi enemmän vaikka molempien titteli olisikin valokuvaaja?

Toisaalta taas jos sallitaan ihmisten ja yritysten vapaasti valita mitä ohjelmistoja käyttävät laitteissaan, syntyy yrityksille insentiivi tuottaa ohjelmia joita asiakkaat haluavat käyttää. Tästä syntyy insentiivi työllistää ihmisiä jotka sellaisia haluavat ja osaavat tuottaa. Mutta jos palkitsemisen kannalta ei ole väliä tuottaako samaa vanhaa keskinkertaista vai innovoiko kenties koko tuotteen toiminnan mullistavia ominaisuuksia, kykeneekö hiomaan algoritmeista esim. 50% tehokkaampia jne., miksi tuota isossa kuvassa tekisi? Ainahan siis joku tekee mutta isolla massalla palkitseminen vaikuttaa motiiveihin. Tuossa häviää koko yhteiskunta kun tuotteet ja palvelut muuttuvat kalliimmiksi ja huonommiksi.

 

[Noppa10]

Ai että. Aikamoista promarkkinataloustykitystä ollut taas tarjolla. Mitenköhän tähän silmien avautumiseen tulisi taas suhtautua. Vahvasti on taas pyritty todistamaan, että on musta on mustaa ja valkoinen on valkoista. Harmaan sävyt taisivat unohtua alkoholin luoman itsevarmuuden alle. Tai mistä minä tiedän. Kyllähän toisaalta itseluottamus voi asiasta riippumatta olla kova ihan muillakin perusteilla, mutta jotenkin siiihen jonkinlainen pieni epäilys jää, jos henkilö kertoo, ettei lukeminen ole oikein koskaan sopinut hänelle ja suurin saavutus on pitkien ja vaativien neuvotteluiden jälkeen saavutettu 150€/kk tes palkkaa parempi ansiotaso. Kyllä tässä tälläinen keskivertoa hölmömpi on varsin vaikuttunut.

Ilmeisesti viittaat tällä minuun.. (?) Meni aika monta osumaa metsään tuossa, kun alkoholia en käytä, lukeminenkin on varsin jees puuhaa mielestäni. Ja mistähän sinä tuon rahasummankin repäisit? Ihan hyvä propagandaviesti sinänsä, mitäpä suotta välittämään, onko asiasisältö tosi vai ei.

Raha varmaan ratkaisee joo osaltaan asioita mutta jos multa kysyttäisiin tässä tilanteessa niin en välttämättä nostais palkkoja vaan helpottaisin/parantaisin työoloja mikä taas nykyisen kaltaisessa sopimusneuvotteluissa ei ole mahdollista.

Hoitajien kohdalla, juurikin tämä. Ja ne työolot tarvitsisi jotenkin joka tapauksessa parantaa, mahdollisten korotusten jälkeen niihin on vaan vähemmän taas varaa...

 

[Satunnainen]

Meillähän on jo minimilähtö, ja ihan laissakin se on määritelty.

Onko tosiaan? Minun mielestäni ylimalkainen "tavanomainen ja kohtuullinen" on kokolailla merkityksetön, ja asia on todellisuudessa ulkoistettu työehtosopimuksiin.

 

[Ötökkä]

Työoloista ja niiden parantamisesta on puhuttu kohta 20 vuotta. Nyt sitten täällä sanotaan että ei voi parantaa työoloja jos palkkoja nostetaan. Aikamoista.

Hyvinvoiva työntekijähän on myös se tuottavin. Tästä syystä en kannata lisää hierarkiaa ja työntekijöiden arvottamista. Yhteistyötä se työ pääosin on muutenkin.

 

[Noppa10]

Työoloista ja niiden parantamisesta on puhuttu kohta 20 vuotta. Nyt sitten täällä sanotaan että ei voi parantaa työoloja jos palkkoja nostetaan. Aikamoista.

Älä vääristele mun sanoja. Lue se viimeinen lause uudestaan, ja mieti osuuko se tähän lainauksen tekstiin...

 

[peksa]

Työoloista ja niiden parantamisesta on puhuttu kohta 20 vuotta. Nyt sitten täällä sanotaan että ei voi parantaa työoloja jos palkkoja nostetaan. Aikamoista.

Hyvinvoiva työntekijähän on myös se tuottavin. Tästä syystä en kannata lisää hierarkiaa ja työntekijöiden arvottamista. Yhteistyötä se työ pääosin on muutenkin.

Palkkojen nosto auttaa joo elämiseen muuten mutta se ei auta siihen työhyvinvointiin mikäli työtä on yhdelle henkilölle liikaa tai se on henkisesti kuormittavaa.

Vaikka sun palkkaa nostettaisiin 5€/h niin voisit joo tehdä lyhyempää päivää jolloin kuormitus vähenee mutta käytännössä ei jää käteen paljoa enempää. Hoitajien työ vaatii enempi käsiä jotka tekee sitä hommaa. Siihen sit jonkinlainen palkanlisä paikallaan..

Kuinka paljon esim sä viihtyisit työpaikalla paremmin jos esimerkkinä heitän(lukemat random) 8h työvuorossa kuormitus on 5,5h ja lisäkäsien ansiosta se putoisi 4 tuntiin päivässä. En tarkoita sitä että vapaata tulisi enemmän vaan tuossa olisi ns 1,5h enempi mielekkäämpää hommaa.

 

[kyykäärme]

Palkkojen nosto auttaa joo elämiseen muuten mutta se ei auta siihen työhyvinvointiin mikäli työtä on yhdelle henkilölle liikaa tai se on henkisesti kuormittavaa.

Vaikka sun palkkaa nostettaisiin 5€/h niin voisit joo tehdä lyhyempää päivää jolloin kuormitus vähenee mutta käytännössä ei jää käteen paljoa enempää. Hoitajien työ vaatii enempi käsiä jotka tekee sitä hommaa. Siihen sit jonkinlainen palkanlisä paikallaan..

Kuinka paljon esim sä viihtyisit työpaikalla paremmin jos esimerkkinä heitän(lukemat random) 8h työvuorossa kuormitus on 5,5h ja lisäkäsien ansiosta se putoisi 4 tuntiin päivässä. En tarkoita sitä että vapaata tulisi enemmän vaan tuossa olisi ns 1,5h enempi mielekkäämpää hommaa.

Ainakin varhaiskasvatuksessa paremmat palkat saattaisivat johtaa siihen, että edes osa henkilökunnasta saataisiin jäämään töihin, eikä tarvisisi koko ajan mennä vaihtuvilla sijaisilla ja vajaalla henkilökunnalla. Tämä varmasti vähentäisi kaikkien kuormaa ja parantaisi työolosuhteita. Ehkä hoitoalalla on joissain työpaikoissa sama tilanne.

 

[erku]

Hyvinvoiva työntekijähän on myös se tuottavin. Tästä syystä en kannata lisää hierarkiaa ja työntekijöiden arvottamista. Yhteistyötä se työ pääosin on muutenkin.

Noin yleisellä tasolla se johtaa työyhteisön osaavimpien ja ahkerimpien alisuoriutumiseen, jos loistavasta työsuorituksesta saa saman palkan kuin huonosta suoriutumisesta. Valtiota pidetään jäykkänä työnantajana, mutta sielläkin sentään osa palkasta määräytyy henkilökohtaiseen suoriutumiseen pohjautuen. Soisi että kuntasektorillakin tuohon samaan mentäisiin.

 

[peksa]

Ainakin varhaiskasvatuksessa paremmat palkat saattaisivat johtaa siihen, että edes osa henkilökunnasta saataisiin jäämään töihin, eikä tarvisisi koko ajan mennä vaihtuvilla sijaisilla ja vajaalla henkilökunnalla. Tämä varmasti vähentäisi kaikkien kuormaa ja parantaisi työolosuhteita. Ehkä hoitoalalla on joissain työpaikoissa sama tilanne.

Mulla kokemusta 6kk joskus 90-luvulta päiväkodissa työskentelystä. Siellä oli erikseen osastot alle 4 vuotiaille ja sit 4-6 vuotiaille.

Mulle se oli silloinen armeijan jälkeen kunnan työllistäminen. Oli ihan jees hommaa nähdä sitäkin. Olin ylimääräiset silmät siellä joka tavallaan helpotti siten ammattilaisten töitä.

Nyt noin 30v myöhemmin tilanne varmaan on erilainen kun ryhmäkoko on isompi sekä ammattilaisilla hommia enempi eikä varmaan nuoria pahemmin enää työllistetä tuollaisiin hommiin.

 

[kyykäärme]

Mulla kokemusta 6kk joskus 90-luvulta päiväkodissa työskentelystä. Siellä oli erikseen osastot alle 4 vuotiaille ja sit 4-6 vuotiaille.

Mulle se oli silloinen armeijan jälkeen kunnan työllistäminen. Oli ihan jees hommaa nähdä sitäkin. Olin ylimääräiset silmät siellä joka tavallaan helpotti siten ammattilaisten töitä.

Nyt noin 30v myöhemmin tilanne varmaan on erilainen kun ryhmäkoko on isompi sekä ammattilaisilla hommia enempi eikä varmaan nuoria pahemmin enää työllistetä tuollaisiin hommiin.

Minulla on sellainen käsitys, että lain mukaan ryhmäkoko olisi jopa pienempi, mutta kun henkilökuntaa ei ole, niin tehdään työpäivän sisällä kaikenmaailman "mulkkauksia", että saadaan porukka riittämään paperilla. Lisäksi siivoajien ja keittiöhenkilökunnan tehtäviä on valunut varhaiskasvatuksen porukoille, mikä lisää kiirettä.

 

[peksa]

Minulla on sellainen käsitys, että lain mukaan ryhmäkoko olisi jopa pienempi, mutta kun henkilökuntaa ei ole, niin tehdään työpäivän sisällä kaikenmaailman "mulkkauksia", että saadaan porukka riittämään paperilla. Lisäksi siivoajien ja keittiöhenkilökunnan tehtäviä on valunut varhaiskasvatuksen porukoille, mikä lisää kiirettä.

No tuolla oli erikseen päiväkodin johtaja sekä muistaakseni molemmille osastoilla 2 vakituista ammattilaista. Siellä oli keittiössä kokki ja sillä apulainen joka hoiti myös siivouksen. Mulle kuulu päivisin kun oli talvi niin lumien hoito pois ovien edestä ym askaretta. Iltapäivät sitten meni isompien lasten kanssa jutustellessa ja leikkiessä jos jotain sellaista halusivat.

Kummasti se vähentää vakihenkilöstön taakkaa kun tietävät että ipanoilla on yhdet valvovat silmät lisää.

 

[Ötökkä]

Noin yleisellä tasolla se johtaa työyhteisön osaavimpien ja ahkerimpien alisuoriutumiseen, jos loistavasta työsuorituksesta saa saman palkan kuin huonosta suoriutumisesta. Valtiota pidetään jäykkänä työnantajana, mutta sielläkin sentään osa palkasta määräytyy henkilökohtaiseen suoriutumiseen pohjautuen. Soisi että kuntasektorillakin tuohon samaan mentäisiin.

Mutta miten se osaaminen ja muu mitataan? Pärstäkertoimella ja kuppikunnilla? Kuka on kiva? Nopea? Kuka saa sen tökkivän tietokoneen toimimaan kun se sekoilee iltavuorossa tai pyhänä? Vai se joka järjestää asukkaille virikkeitä, musiikkia tai reissun lätkämatsiin?

 

[erku]

Mutta miten se osaaminen ja muu mitataan? Pärstäkertoimella ja kuppikunnilla? Kuka on kiva? Nopea? Kuka saa sen tökkivän tietokoneen toimimaan kun se sekoilee iltavuorossa tai pyhänä? Vai se joka järjestää asukkaille virikkeitä, musiikkia tai reissun lätkämatsiin?

No kai työelämässä aika normi on, että esimies arvioi alaisensa suoriutumista. Tyypillisimmin arvioidaan esimerkiksi osaavuutta, joustavuutta, tuloksellisuutta, yhteistyökykyä, innovatiivisuutta jne. Ei sen.nyt luulisi ihan mahdotonta olevan arvioida hoitajien työssä suoriutumista siinä missä näin tehdään vaikka poliisienkin kohdalla.

 

[Freya]

No kai työelämässä aika normi on, että esimies arvioi alaisensa suoriutumista.

Pitäisi varmaan ensin saada se johtaminen kuntoon, että edes tälläistä mallia voitaisiin harkita. Muuten olisi kyllä aika mukava piiri pieni pyörii - leikki käynnissä.

 

[Ötökkä]

Pitäisi varmaan ensin saada se johtaminen kuntoon, että edes tälläistä mallia voitaisiin harkita. Muuten olisi kyllä aika mukava piiri pieni pyörii - leikki käynnissä.

Sehän se on. Pärstäkerroin ja perseennuolenta olisi entistä isommassa asemassa. Ja selkäänpuukottaminen ja toisten kyttääminen.

 

[mekabyte]

No kai työelämässä aika normi on, että esimies arvioi alaisensa suoriutumista. Tyypillisimmin arvioidaan esimerkiksi osaavuutta, joustavuutta, tuloksellisuutta, yhteistyökykyä, innovatiivisuutta jne. Ei sen.nyt luulisi ihan mahdotonta olevan arvioida hoitajien työssä suoriutumista siinä missä näin tehdään vaikka poliisienkin kohdalla.

Niin siis ammattitaitoinen esimies varmaan pystyy tätä tekemään jollakin tasolla. Ilman mittareita homma on pitkälti mutu/pärstäkerroin hommia. Tuota touhua vierestä seurannut vajaan parikymmentä vuotta, niin en oikein usko tämän toimivuuteen tällä hetkellä. Jonkinlaiset mittarit tms on pakko olla, että homma olisi edes jollakin tasolla yhteismitallista ja tasapuolista.
Esimieshommia samaisen vajaa parikymmentä vuotta tehneenä (ihan toisella alalla), niin eräänlainen totuus on, että sitä saat mitä mittaat. Eli jos esim haluat tehostaa nopeuttamalla suoritteita, asettamalla ohjauksen ja mittauksen suoritteiden määrään, niin saat niitä suoritteita laadusta viis. Näitä mittareita ja ohjausta tuotetaan ylhäältä ja valutetaan alaspäin tutkimatta ollenkaan miten se työ-flow onnistuu ja saadaanko sillä oikeasti haluttuja tuloksia halutulla laadulle. Terveydenhuolto on todella hierarkinen systeemi, viesti ei kovin hyvin kulje ylöspäin tai ainakaan sitä ei oikeasti kuunnella.

 

[peterra]

En muuten lähde tähän työn syvintä olemusta koskevaan keskusteluun, mutta jos sen verran kuitenkin pysyn aiheessa niin länsimaalainen työelämä - koskien laajemmin muutakin kuin ainoastaan suomalaista elämää - on tässä 1990-luvulla alkaneessa tuottavuuden ja talouden politiikassa joutunut maksajan rooliin. Jokainen voi olla eri töiden arvotuksesta mitä tahansa mieltä, mutta yhteiskuntamme on kauttaaltaan parempi mittaamaan koneita kuin ihmisiä. Joku voi korjata, jos olen väärässä, mutta usein palkkahaitarin yläpäässä ollaan enemmän ja vähemmän tekemisissä koneiden kanssa. Klassinen esimerkki lienee ohjelmoija, joilla on vähintään kilpailukykyinen liksa ja valtava tarve heistä myös on - heidän tuottavuutensa on myös helppoa laskea. Toisessa ääripäässä ikävä kyllä ovat ihmisiä huoltavat & hoitavat ihmiset.

Kohtalaisen globaali fakta on se, että firmassa se, joka suunnittelee sen ohjelman saa hyvän korvauksen, mutta se henkilö, jonka merkitys on täysin kiistaton asiakkaalle - ei saa siitä juuri mitään. Ja tämä on se vaikeus: esimerkiksi asiakaspalvelussa on hyvin vaikea laskea, kuinka hyödyllinen asiakaspalvelijan työ on ollut firmalle. Olen tässä laajasti esteellinen, koska olen tähän mennessä pyörittänyt työuraani melkein kokonaan asiakaspalvelussa. Ihmisten käsittelyyn ei ole olemassa manuaaleja vaan niissä töissä pitää opetella usein pitkän kaavan kautta tunnistamaan erilaisia ihmisiä ja kehittämään omia sosiaalisia toimintamalleja siten, että vaikeissakin tilanteissa pystytään luovimaan yhdessä asiakkaan kanssa ulos. Parhaat asiakaspalvelijat eivät yleensä päädy juuri missään firmassa kehittämään asiakaspalvelua - syykin on ilmeinen: palkka on yleensä huonommasta päästä ja firma kuin firma on hyvin motivoitunut pitämään hyvän kontaktihenkilön kiinni asiakaskontakteissa. Jostain syystä ihmisaloilla kuitenkaan parhaita ihmisten kanssa toimijoita ei tunnuta muistavan - se on tabu. Näiden henkilöiden ei tarvitse saada parempaa palkkaa, koska sen laskeminen olisi vaikeaa.

Lopetan tämän vuodatukseni tähän, mutta pointti tuli selväksi: puhumme siitä, kuinka tärkeitä meille ihmiset ovat, mutta miksi juuri missään työssä, jossa ollaan maksimaalisesti tekemisissä ihmisten kanssa, se osaaminen ei näy mitenkään palkassa? Siihen on varmasti liuta yhteiskunnallisia syitä, mutta yksi tällainen syy on varmasti, ettei ihmisammattilaiseksi kehitytä kuin osittain koulussa tai formaalissa koulutuksessa. Näiden lisäksi tarvitaan aitoa kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan sekä kykyä ja intoa harjoitella sellaisia taitoja, joihin ei ole sitä koulutusta tarjolla. Palkkakeskusteluun tultaessa tämän alan ammattilaiset ovat entry level tai kouluttamattomia.

 

[Patarouva]

Sehän se on. Pärstäkerroin ja perseennuolenta olisi entistä isommassa asemassa. Ja selkäänpuukottaminen ja toisten kyttääminen.

Eikä kukaan itselleen etuja mukavasti sumpliva henkilö koskaan myönnä olevansa muuta kuin hiton hyvä työntekijä, jonka edut on ansaittu sillä, että hän on parempi kuin muut.

 

[Ötökkä]

Nopeus mittarina hoitotyössä on siinäkin mielessä huono asia, että sitten ihmiset nimenomaan tekevät yksin asioita mitä ei pitäisi. Tämä lisää huomattavasti riskiä esim selkä- ja olkapäävaivoihin jotka sitten oikeasti aiheuttavat pitkiä saikkuja ja työkyvyn alenemaa.

 

[peterra]

Nopeus mittarina

Joku tässä jo mainitsikin ketjussa, että sitä saadaan mitä mitataan. Mittari ei kuitenkaan koskaan ole täydellinen - mittari on vajaa kuvaus todellisuudesta ja pidän ainakin itse mahdottomana, että ikinä löydetään mitään kovin hyvää mittaria mittaamaan sellaista työtä, jonka tulos koskee ihmisiä. Asiakastyytyväisyyskin on niin monen asian summa, että siinäkin mittarissa on ongelmansa - alkaen siitä, ettei asiakasta kiinnosta antaa asiakaspalautetta, jolloin sekin tulee yhdeksi mittariksi, että asiakaspalvelijan pitää kannustaa asiakasta vastaamaan.

Maailma on epätäydellinen. Jostakin 1990-luvulta alkoi tämä markkinaliberalismin käänne, jolloin innostuttiin mittaamaan kaikkea ja digitalisaation myötä tahti on vain kiihtynyt. Se on vaan vähän sellainen juttu, että ihmiset eivät erityisesti nauti siitä jatkuvasta mittauksesta. Varmaan moni täälläkin oleva on kuitenkin jo kouluajoistaan asti ehdollistunut tähän yhteiskuntaan, jossa arvostelumme alkaa ala-asteelta ja meidät totutetaan koko elämämme siihen, että jokainen suorituksemme arvostellaan. Yhteiskuntakelpoisuus on jatkuvalle arvostelulle altistumista ja meille on kehittynyt kasa sosiaalisia normeja arvostelun ympärille. Omasta kokemuksestani voin kertoa (ja osuu jopa tämän ketjun aiheeseen), että työpaikoilla esimerkiksi juuri esihenkilölle annettu arvosteluoikeus on hierarkisesti todella vaikea työntekijän kumota. Itselläni on tästä aika mielenkiintoinen kokemus, kun yksi esihenkilöni ilmoitti minulle kehityskeskustelussa, etten tule pitkään aikaan etenemään kyseisessä firmassa mihinkään, koska en pääse asetettuihin tavoitteisiin.

Itsehän rakastan lukuja, vaikka olen surkea matematiikassa. Työssäni nuo luvut ovat avoimia, joten minulla oli tapana seurata omia lukujani valituilla mittareilla varsin intensiivisesti. Pyysin tuota kyseistä esihenkilöä perustelemaan, miksi en etene pitkään aikaan ja mitkä ovat ne tavoitteet, joita en saavuta. Kyseinen esihenkilö vastasi minulle, ettei hänellä ole velvollisuutta niitä avata millään muotoa. Vein asian luottamushenkilölle ja tätä kautta myös esihenkilön esihenkilölle - hieman yllättäen aloin kuitenkin aika lailla heti edetä. Työntekijältä kuitenkin vaaditaan aika paljon, että lähdet suhteellisen uudessa työpaikassa haastamaan oman lähiesihenkilön, joka nimenomaisesti yritti käyttää minuun jonkinlaista valtaa. Vähemmän yllättäen en enää suostunut tämän esihenkilön tiimissä työskentelemään.

Mittarit ovat kompromissi - ja kuten täällä on tuotu esille, kyllä ne ovat ikävä kyllä pysyväksi osaksi työelämää tulleet. Mittarit eivät kuitenkaan ole olemassa itsensä takia vaan niillä on tarkoitus saada jotain aikaan. Aika monessa työpaikassa oman kokemukseni mukaan tärkeämpää on se, että mitataan kaikkea kuin ymmärtää, mitä erilaisilla mittareilla tavoitellaan. Työntekijöillä on harvassa paikassa oikeasti siinä työn lomassa hirveästi aikaa kovin fundamentaalisesti pohtia päivittäin, miksi jotain pitää tehdä jollakin tietyllä tavalla. Itse arvotan firmoja paljolti sen varaan, miten he opettavat ja kouluttavat työntekijöitään - näissä eroavat nopeasti hyvät ja huonot. Huonot ovat niitä, jotka pitävät karismaattisen palopuheen ja kehuvat omaa yhteisöään - hyvät taas niitä, jotka antavat työntekijälle sen tilan itse rakentaa omaa ammatillista identiteettiään. Tämähän tapahtuu siten, että annetaan oppimiselle raameja ja perusteluja, mutta annetaan työntekijän itse kasvaa siihen itsenään. Erot ovat massiivisia työpaikkojen ja alojen välillä. Itse en usko, että työntekijän on missään mahdollista motivoitua ulkoisin tekijöin vaan työntekijälle pitää antaa tilaa etsiä työstään niitä sisäisiä motivaattoreita. Sisäisesti motivoitunut työntekijä tekee aina parempaa työtä, kaikilla mittareilla. Syy, miksi näin on - merkitys. Ihminen tarvitsee merkityksen ja niin kauan kuin merkitys täyttyy niin monesta muusta myös joustetaan, myös palkasta.