masaman: Olen minäkin tehnyt ihan vuorotöitä ja yötöitä, olen tehnyt fyysistä työtä ja konttorityötä. Ei se kuitenkaan mielestäni tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä, millaisessa työssä hän on. Mikäli työ ei miellytä, kannattaisiko vaihtaa alaa? Vai onko siinä vaiheessa todettava, että tein aikaisemmin elämässäni vääriä päätöksiä, kun tällaiseen hommaan kouluttauduin/ajauduin?
Paperitehtaalla työntekijäkustannukset ovat siis 8% kokonaiskustannuksista. Juu, paperikone maksaa useamman sata miljoonaa kappaleelta. Mitähän ne palkat olisivat, jos ne olisivat suuremman prosenttiyksikön. Paperiteollisuus on erittäin pienillä katteilla toimivaa, vaikkakin lopulliset mahdolliset voitot ovat miljoonia ja parin prosentin voitolla. Palkkakustannukset saa aina näyttämään suurilta tai pieniltä riippuen siitä, kuka nämä laskut haluaa laskea. Paperin työntekijöiden lakkoilusta johtunut työsulku viime kesänä on nätisti käännetty työntekijäpuolella vain työnantajan kiukutteluksi.
Ja tuo, mitä sanoin massairtisanomisista ja siitä, että ne eivät hyödytä ketään suomalaista. Ei korkeampi työttömyys ja ylisuuret luokkaerot hyödytä edes niitä rikkaita. Yhteiskunnan kustannukset jäävät kuitenkin aina niiden rikkaiden maksettavaksi. Samoin työttömyyden ja eriarvoisuuden lisääntyessä rikollisuus nousee, oman omaisuuden suojelemiseen (esim. yksityiset vartiointiliikkeet) menee pian Westendissäkin paljon enemmän rahaa, mikäli mennään liian amerikkalaiseksi. Vaikka lyhyellä ja jossain tapauksissa jopa pitkälläkin tähtäimellä nämä päätökset lisäävät osakkeenomistajan voittoa, erittäin pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan huonompi kehitys tulee maksamaan huomattavasti enemmän.
Itse olen jotenkin yrittänyt ottaa sellaisen filosofian, että tyytyväinen työntekijä on yritykselle vahvin mahdollinen voimavara. Tyytyväinen työntekijä on ahkerampi, sitoutuneempi ja joustavampi kuin tyytymätön. Tyytyväiselle ja joustavalle työntekijälle on esimiesten kautta myös yrityksen helppo joustaa. Hyvä työilmapiiri sekä esimiesten että työntekijöiden välillä koko yrityksen hierarkian läpi takaisi huomattavasti paremmat edellytykset kehittävään keskusteluun kuin jatkuva omissa asemissa kyttääminen ja kyräileminen.
Olen huomannut aikaisemmassa työelämässäni (esimerkiksi kesätöissä varastolla sekä aikaisemmissa yötöissäni) sellaisia vaikutteita, että ammattiliitot ovat niitä instansseja, jotka luovat tyytymättömyyttä työntekoon. Liian tiukkojen säädösten vuoksi työntekijä ei voi aina joustaa, vaikka omaa halua olisikin (tästä on itselläni myös omaa kokemusta, vaikka en liiton jäden ollutkaan). Liitosta toitotetaan duunareille sitä, että pitäisi saada hei nyt vielä enemmän, taistelkaa sen puolesta, vaikka kaikki (työntekijä ja työnantaja) olisivat todennäköisesti tyytyväisempiä, mikäli mentäisiin vaan ihan normaalin palkankorotustahdin mukaan jatkossakin. Tietyt asiat olisivat paljon tehokkaampia molempien osapuolien kannalta hoitaa paikallisesti. Tästä ehkä kumpuaa negatiivinen asenteeni ammattiliittoja kohtaan.
