Ammattiyhdistysliikkeet – duunarin asialla?

[Lexa]

Ja tuo, mitä sanoin massairtisanomisista ja siitä, että ne eivät hyödytä ketään suomalaista. Ei korkeampi työttömyys ja ylisuuret luokkaerot hyödytä edes niitä rikkaita. Yhteiskunnan kustannukset jäävät kuitenkin aina niiden rikkaiden maksettavaksi. Samoin työttömyyden ja eriarvoisuuden lisääntyessä rikollisuus nousee, oman omaisuuden suojelemiseen (esim. yksityiset vartiointiliikkeet) menee pian Westendissäkin paljon enemmän rahaa, mikäli mennään liian amerikkalaiseksi. Vaikka lyhyellä ja jossain tapauksissa jopa pitkälläkin tähtäimellä nämä päätökset lisäävät osakkeenomistajan voittoa, erittäin pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan huonompi kehitys tulee maksamaan huomattavasti enemmän.

Olen miettinyt tätä samaa itsekkin. Ajaudutaanko jossain vaiheessa Suomessakin siihen, että rikkaat linnoittavat itsensä muurien taakse suojaan rahvaalta? Saattaa kuullostaa naurettavalta ajatukselta, mutta ei välttämättä niin kauhean kaukana todellisuudesta. Tällainen kehitys on pitkässä juoksussa jo yhteiskuntarauhankin takia melkoisen epäsuotavaa.

Itse olen jotenkin yrittänyt ottaa sellaisen filosofian, että tyytyväinen työntekijä on yritykselle vahvin mahdollinen voimavara. Tyytyväinen työntekijä on ahkerampi, sitoutuneempi ja joustavampi kuin tyytymätön. Tyytyväiselle ja joustavalle työntekijälle on esimiesten kautta myös yrityksen helppo joustaa. Hyvä työilmapiiri sekä esimiesten että työntekijöiden välillä koko yrityksen hierarkian läpi takaisi huomattavasti paremmat edellytykset kehittävään keskusteluun kuin jatkuva omissa asemissa kyttääminen ja kyräileminen.

Tästäkin asiasta samaa mieltä. Tiedän joitain työpaikkoja, jotka eivät maksa kovinkaan hyviä palkkoja, mutta työilmapiiri on silti hyvä, koska työntekemiseen liittyvät asiat on hoidettu hyvin. Tiedän myös työpaikkoja, joissa maksetaan hyvin, mutta työilmapiiri on todella heikko. Rahalla voi kompensoida työn ikävyyttä, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Olen huomannut aikaisemmassa työelämässäni (esimerkiksi kesätöissä varastolla sekä aikaisemmissa yötöissäni) sellaisia vaikutteita, että ammattiliitot ovat niitä instansseja, jotka luovat tyytymättömyyttä työntekoon. Liian tiukkojen säädösten vuoksi työntekijä ei voi aina joustaa, vaikka omaa halua olisikin (tästä on itselläni myös omaa kokemusta, vaikka en liiton jäden ollutkaan). Liitosta toitotetaan duunareille sitä, että pitäisi saada hei nyt vielä enemmän, taistelkaa sen puolesta, vaikka kaikki (työntekijä ja työnantaja) olisivat todennäköisesti tyytyväisempiä, mikäli mentäisiin vaan ihan normaalin palkankorotustahdin mukaan jatkossakin. Tietyt asiat olisivat paljon tehokkaampia molempien osapuolien kannalta hoitaa paikallisesti. Tästä ehkä kumpuaa negatiivinen asenteeni ammattiliittoja kohtaan.

En ole koskaan täysin ymmärtänyt tällaisia liittokohtaisia palkankorotuksia. Heikosti kannattavissa yrityksissä monet työntekijät olisivat valmiita joustamaan työajassa ja palkassa, ettei irtisanomisiin jouduttaisi. Näissäkin tilanteissa liitto ajaa palkankorotusmallia, jolloin todennäköisesti yhä useampi saa kenkää.

Olen nähnyt työmailla tyyppejä, joiden hanskat putoavat kädestä samantien, kuin työaika tulee täyteen. Joustamisesta puhuttaessa he ottavat yhteyden liittoon. Olen myös nähnyt työnantajia, jotka teettävät työntekijöillään jatkuvasti palkattomia ylitöitä. Irtisanomisten pelossa työntekijät sitten hammasta purren näitä tekevät.

 

[AnaMasa]

Mutta jos joku ei halua joustaa vaan työnantajan pyytäessä ylitöihin haluaa korvauksen rahana niin hänellä on siihen laillinen oikeus.

On ja kun työntekijä pitää tästä ja muista oikeuksistaan viimeiseen saakka kiinni, niin työnantajalla on lain mukaan oikeus tehdä omat ratkaisunsa.

 

[scholl]

Olen miettinyt tätä samaa itsekkin. Ajaudutaanko jossain vaiheessa Suomessakin siihen, että rikkaat linnoittavat itsensä muurien taakse suojaan rahvaalta? Saattaa kuullostaa naurettavalta ajatukselta, mutta ei välttämättä niin kauhean kaukana todellisuudesta. Tällainen kehitys on pitkässä juoksussa jo yhteiskuntarauhankin takia melkoisen epäsuotavaa.

Itse en ole rikas, mutta silti olen joutunut miettimään tuota kysymystä. Ja omalta kohdaltani se saattaisi tarkoittaa muuttamista Ruotsiin. Siellä sellaista konfrontaatiota ei tule niinkuin täällä koko ajan, vaan siellä tietynlainen elämäntapa sallitaan ja pidetään hyvänä juttuna. Suomessa vain demarointi on ok.

 

[Riistoporvari]

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että joku on loisimassa kotona, vaikkei ole itse sairas. Täytyy myöntää, että suomalainen yhteiskunta on mennyt jo niin hunningolle, että hyvää päivää. Itse kyllä pyrkisin keinolla millä hyvänsä sellaisista työntekijöistä eroon.

Niin itsekään en ymmärrä sitä, miksi ne lomat pitää olla putkeen. Työssä jaksaminen on huomattavan paljon parempaa, jos aina silloin tällöin tekee jonkun reissun tai ottaa muuten vain relasti. Ei kukaan jaksa painaa täysillä duunia koko ajan muuten. Aivot leikkaavat varmasti kiinni. Niinpä pitkä viikonloppu tai viikko siellä, toinen täällä on paljon parempi ratkaisu kuin kuukausi putkeen. Myöskin työ-lomarytmien yhteensovittaminen onnistuu paremmin, kun ei ole liian pitkiä loma- ja työputkia.

Ensimmäisessä kappaleessa onkin nätisti tiivistettynä kaikki se mikä nyky-yhteiskunnassa on väärin. Sairaan lapsen hoitamisesta potkut. Siinä sitä miehistä voimaa heikkojen ja sairaiden suojaksi.

Toiseen kappaleeseen sen verran, että jos elämän tarkoituksesi on maksimoida työnantajallesi tuottama työpanos, niin ainoa oikea tapa on silloin pitää pitkä vuosiloma. Kaikkien mahdollisten tutkimusten mukaan jaksamisen lisäämiseksi aivojen täytyy välillä saada täydellinen irtiotto työasioista ja siihen ei riitä pitkä viikonloppu tai viikko siellä toinen täällä. Vaikka nyt siltä tuntuukin, että viikonlopun ryyppäämällä saa pään nollattua, niin odota, kun täytät kaksikymmentä tai jopa kolmekymmentä niin huomaat, että näin ei enää käy.

 

[flintstone]

Jos pihassasi olisi ränsistynyt saunarakennus, joka ei ole hyödyllinen ja jonka ylläpitämiseen taloyhtiösi vaatisi sinun osallistuvan esimerkiksi 500 eurolla kuussa niin maksaisitko mukisematta vai haluaisitko, että rakennus puretaan ja maksut loppuisivat, jolloin voisit sijoittaa tuon 500 euroa johonkin muualle.

Niin vaikkapa omaan ökymersuuni hienompi vaihdekepin nuppi ja se köyhä opiskelijapariskunta mikä siellä saunarakennuksessa oli vuokralla saa painua vaikka avojaloin pakkaseen ei se paljoa minua liikuta. Eikä siinä mitään vaikka vasta viime kuussa sovimme kyseisen pariskunnan kanssa yhdessä että he peruskorjaavat kyseisen saunan. Elämä on.

Kaikille asioille elämässä on vaihtoehtoiskustannuksensa. Kannattaa lukea sitä kansantaloustiedettä vähän vähemmällä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -asenteella.

Hyvinvointiyhteiskunta ei rakennu vain kylmästi omaan napaan tuijottamalla. On myös muita arvoja kuin pelkkä raha.

 

[er_bai_wu]

Eurooppalaisista ja ylipäänsä korkean tulotason maista yrittäjyys on ylivoimaisesti yleisintä Italiassa, jossa työntekijän poispotkiminen on tunnetusti tolkuttoman kallista ja työllistäminen kituu esteviidakossa.

Jos yhtään luet näitä viestejä, niin ymmärrät miksi (irtisanomisen kunstannukset eli palkka, joka maksetaan legitiimisti irtisanotulle). Olisiko työvoiman palkkauksen kustannuksilla mitään tekemistä tämän kanssa? Voisitko myös ymmärtää sen, että täällä on todellakin kannattavampaa pitää kolmen vuoden pizzaliikkeitä kuin jatkuvuuteen perustuvaa perheyritystä? Käy vaikka Milanossa ja tarkkaile niitä kahviloiden vuosilukuja, kysäise vaikka kuka kahvilan perusti ja milloin. Tästä minä puhuin. Tunnet ilmeisesti Italian työlainsäädännön? Mikä esteviidakko? Jos tunnet Suomen vastaavan ja vertaat sitä Italiaan, niin mitkä ovat ne erot, siis ne, joiden takia Italia kituu?

 

[scholl]

Ensimmäisessä kappaleessa onkin nätisti tiivistettynä kaikki se mikä nyky-yhteiskunnassa on väärin. Sairaan lapsen hoitamisesta potkut. Siinä sitä miehistä voimaa heikkojen ja sairaiden suojaksi.

Toiseen kappaleeseen sen verran, että jos elämän tarkoituksesi on maksimoida työnantajallesi tuottama työpanos, niin ainoa oikea tapa on silloin pitää pitkä vuosiloma. Kaikkien mahdollisten tutkimusten mukaan jaksamisen lisäämiseksi aivojen täytyy välillä saada täydellinen irtiotto työasioista ja siihen ei riitä pitkä viikonloppu tai viikko siellä toinen täällä. Vaikka nyt siltä tuntuukin, että viikonlopun ryyppäämällä saa pään nollattua, niin odota, kun täytät kaksikymmentä tai jopa kolmekymmentä niin huomaat, että näin ei enää käy.

Täytän kohta 33 enkä ole koskaan ollut lomalla, vaan teen töitä silloin, kun on tarvis. En usko ollenkaan, että jos on omistajana mukana yrityksissä, että voisi edes ottaa minkäänlaista täydellistä irtiottoa. Tai vaikka et olisikaan omistajana niin siitä huolimatta ihminen on sellainen kuin on. Itse olen sitä mieltä, että jos tekee edes vähäänkään sellaista, mistä on kiinnostunut, ei ole mitään tarvetta unohtaa niitä asioita.

Ensimmäinen kappaleesi on järkyttävää luettavaa. Työnantajako on vastuussa työntekijöiden perhepuuhastelusta. Jos joku hankkii lapsen niin hän kantakoon siitä alkaen vastuun päätöksestään. Itse en niitä harrasta, mutta siinä vaiheessa jos päätän alkaa harrastamaan, pidän huolen siitä, että lastenhoito on järjestetty. Jo pelkästään siitä syystä, etten itse ole niistä puuhista kiinnostunut. Olet ilmeisesti lastentarhassa töissä. Muussa tapauksessa tuollaista lausahdusta ei voi ymmärtää yhtään. Siis jos yrityksellä x on työntekijä y, jonka lapsi sairastuu niin ensinnäkin sen hoidon pitää kustantaa työtekijä y, eikä yritys x ja toisekseen mikäli työ on yhtään vaativampaa niin siinä tapauksessa yrityksen voi olla vaikea saada siksi päiväksi pätevää henkilöä työt hoitamaan kun taas lasta osaa hoitaa lähes kuka vain. Tuolta perheeltä kyseessä erittäin heikko perhesuunnittelu, jossa on laiminlyöty täysin kohta "mitä jos lapsi sairastuu". Häpeäpaaluun!

EDIT: Poikkeuksena se, jos työt pystyy hoitamaan etätyöskentelynä, mikä onneksi toisissa hommissa onnistuu. Silloinhan voi olla kotitoimistossa ihan hyvin.

 

[Riistoporvari]

Itse en niitä harrasta, mutta siinä vaiheessa jos päätän alkaa harrastamaan, pidän huolen siitä, että lastenhoito on järjestetty.

'nough said. Olemme niin kaukana toistemme ajatusmaailmasta, että tätä ei kannattane jatkaa. Hedelmällinen keskustelu syntyisi korkeintaan muutaman tuopin äärellä.

Sen verran on kuitenkin pakko vielä sanoa, että tietenkään työnantaja ei ole suoraan vastuussa työntekijän lapsesta, mutta koska olemme hyvinvointiyhteiskunta, ja toivottavasti sellaisena vielä pitkään pysymme, niin vähintään nykyisen kaltainen lainsäädäntö ja menettely on ko. asian tiimoilta täydellinen, sanomaton itsestäänselvyys.

PS. Ei niin, että sillä olisi mitään merkitystä asiaan, mutta olen DI.

 

[flintstone]

Hetkinen sanoi Putkinen. Eikös meillä ole esimerkiksi poliisilaitos olemassa niin kuin lakia rikkovien ihmisten kurittamiseen. Ai niin, unohdin kokonaan. Suomessahan on sekä lakien määräämisvalta, toimeenpanovalta että tuomiovalta SAK:lla.

Eli työlainsäädäntö on turha?

Tämä on juuri tätä AY-liikkeen pelottelutaktiikkaa. Jos me ei nyt taistella isompia palkankorotuksia ja parempia etuja, työnantaja rikkoo jo voimassa olevia säädöksiä. Liity meihin ja taistele pahaa porvaria vastaan. Nämä porvarit eivät tuo mitään hyvää teille, he vaan haluavat imeä teidät kuiviin.

Omistapuoli saa, tai siis sen pitää, ilman olankohautuksia pyrkiä voiton maksimointiin. Jos tavallinen työntekijä kehtaa pyytää sitä marginaalisen pientä osaansa yrityksen tuloksesta niin ollaan punikkeja, taistolaisia ja työtävieroksuvia ay-änkyröitä. On se hurjaa.

Loppujen lopuksi minkä vuoksi tyytyväinen työntekijä - työtään mielellään tekevä ja palkkaansa tyytyväinen työnantajan lempilapsi - on AY-liikkeelle punainen vaate.

On vai? Mistä näin on voinut päätellä?

 

[er_bai_wu]

niin vähintään nykyisen kaltainen lainsäädäntö ja menettely on ko. asian tiimoilta täydellinen, sanomaton itsestäänselvyys.

Järkyttävää luettavaa. Juuri työntekijään kohdistuvat yhteiskunnalliset vastuut työntekijöiden lisääntymisen takia on suurin syy siihen, miksi akateemiset naiset ovat huonosti palkattuja ja määräaikaisia. Äitiyspäivä- ja esimerkiksi ansiosidonnaiset rahat pitäisi lopettaa samointein, koska valtio "piuvaa" nämä rahat. Muutenkin aina vaan valtio apuun, kun ei rahat riitä. Mutta miksikäs se ay-liikettä kiinnostaisi, niiden toiminnan rahoittaa jäsenet ja kulut maksaa valtio (jotka sitten verhotaan mukamas ay-liikkeen ansioksi)?

 

[Hemingway]

Miksi yrityksellä ei olisi yhteiskunnallista vastuuta? Eihän tuollainen olettamus ole mikään luonnonlaki eikä niin ole aina ollut.

Jos valtio pitää yllä rakenteita, joista yritykset hyötyvät (mm. koulutus, terveydenhuolto, vakaa yhteiskunta, yritystuet), niin miksi homman ei pitäisi toimia toisinpäin?

Miksi tavoitella ääripäitä, kun ei niistä kuitenkaan mitään hyvää seuraa? Ei tämä nykyinen talousmalli kestä tässä muodossa seuraavaa sataa vuotta. Eikö se ole itsestäänselvää? Kuitenkin siihen lujasti uskotaan.

 

[E]

...

Mietipäs nyt vähän itse, mitä kirjoitat.

En ole väittänyt työaikalainsäädännön olevan turha. En ole väittänyt ketään punikiksi, taistolaiseksi tai ay-änkyräksi.

Viimeiseen vielä. Mikäli kaikki olisivat tyytyväisiä työhönsä ja palkkaansa, AY-liike oli turha, koska sillä ei olisi enää mitään muuta funktiota kuin mahdollisesti työttömyyskassojen kerääminen. Sama asia on Vasemmistoliiton ja köyhien suhde. Mikäli kaikki tulisivat toimeen hyvin, kukaan ei tarvitsisi Vasemmistoliittoa pitämään köyhän puolta.

 

[Hemingway]

Viimeiseen vielä. Mikäli kaikki olisivat tyytyväisiä työhönsä ja palkkaansa, AY-liike oli turha

Työntekijä on hyvässä asemassa niin kauan kuin hänen osaamisensa ja työnantajan välillä vallitsee riippuvuussuhde. Jos tätä suhdetta ei ole, tarvitaan edunvalvoja.

 

[E]

Työntekijä on hyvässä asemassa niin kauan kuin hänen osaamisensa ja työnantajan välillä vallitsee riippuvuussuhde. Jos tätä suhdetta ei ole, tarvitaan edunvalvoja.

Jos tätä suhdetta ei ole, ei ole työpaikkaakaan. Mikäli työnantaja ei tarvitse työntekijää, ei hänen sitä tarvitse pitää. Silloin työntekijän pitää kehittää itseään niin, että tämä riippuvuus syntyy uudelleen joko nykyisen tai jonkun muun työnantajan kanssa.

 

[flintstone]

Työnantajalla on tottakai viimeinen sana ja tietyt henkilöt eivät voi olla samaan aikaan pois jne. Järjestelykysymyksiä. Ei tuo "fiiliksen mukaankaan" sitä tarkoita, että lähden ovesta ulos hetkittäisen vitutuksen takia, vaan se tarkoittaa sitä tunnetta, että "nyt olen loman tarpeessa" ja selvittelen eri mahdollisuuksia pitää vapaata vaikka lähiviikkoina.

Joustot on molemminpuolin hieno asia ja myös minä pidän työpaikkani joustavista työajoista. Lomat hyväksytetään työnantajalla, tosin käytännössä tämä loman ajankohta on ollut lähinnä ilmoitusasia.

Kaiken kaikkiaan minä viihdyn töissäni varsin mainiosti.

Silti tämä yleisellä tasolla tapahtunut arvojen koveneminen on ollut minusta varsin ikävää katseltavaa vaikka nämä tapaukset eivät ole minua tai työpaikkaani tai edes läheisiäni ole koskettaneet.

 

[Hemingway]

Jos tätä suhdetta ei ole, ei ole työpaikkaakaan. Mikäli työnantaja ei tarvitse työntekijää, ei hänen sitä tarvitse pitää. Silloin työntekijän pitää kehittää itseään niin, että tämä riippuvuus syntyy uudelleen joko nykyisen tai jonkun muun työnantajan kanssa.

Hyötyykö sinun mielestäsi työnantajakaan siitä, että työntekijä joutuu olemaan varpaisillaan? Miten se lisää hänen motivaatiotaan, luovuuttaan tai omanarvontuntoaan? Niin, ei mitenkään. Ihmiset tekevät töitä tehokkaimmin turvallisissa olosuhteissa ja silloin, kun he ovat sitoutuneita yhteisöönsä ja luottavat siihen.

 

[E]

Hyötyykö sinun mielestäsi työnantajakaan siitä, että työntekijä joutuu olemaan varpaisillaan? Miten se lisää hänen motivaatiotaan, luovuuttaan tai omanarvontuntoaan? Niin, ei mitenkään. Ihmiset tekevät töitä tehokkaimmin turvallisissa olosuhteissa ja silloin, kun he ovat sitoutuneita yhteisöönsä ja luottavat siihen.

Niin ja juuri tuota asiaa olen itsekin yrittänyt tuoda esille. Keskinäistä luottamusta ei kuitenkaan saada luotua riitelemällä vaan sovittelemalla. Tästä kirjoitin ihan äskettäin. AY-liike tuo nykytoiminnallaan juuri sen vastakkainasettelun työntekijän ja -antajan välille, vaikka symbioosissa eläminen olisi kummankin kannalta tehokkaampi ja turvallisempi vaihtoehto.

 

[Individual]

Jos tuo on tosiaan asenne niin en enää ihmettele miksi mitään sopua on niin vaikea saada aikaan. Jotkut joustaa tarpeen mukaan juuri lomissaan mutta toisille sitä ei voi edes ehdottaa. On eletty kuin siat pellossa; edut, lisät ja palkat ovat järjettömät koulutukseen nähden ja vahva liitto pitää huolen siitä että kukaan ei tule tyrkkimään.

Niin jos et olisi irrottanut tuota lausetta asiayhteydestään, niin olisi huomannut, että olen pariinkiin otteeseen tainut sanoa, että tämä ei kaikilla aloilla ole mahdollista ja sanoin myös itsekin, että olen a) suostunut kesälomani pilkkomiseen b) valmis siihen edelleen, mutta en siihen, että olisin viikon töissä, viikon lomalla, kaksi viikkoa töissä, kaksi viikkoa lomalla, viikon töissä ja lopulta viikon lomalla ja tähän on niinkin itsekäs syy, että mielestäni (toki tämä on vain oma näkemykseni) ei siitä työstä pystyisi mielekkäällä tavalla irrottautumaan, niin että takaisin töihin tullessaan tuntisi todella olleessa lomalla työstä, niin ruuminsa kuin mielensä puolesta. Ja noiden edellämainittujen seikkojen valossa olen sitä mieltä, että työntekijän pitäisi saada halutessaan pitää lomansa putkeen jos niin haluaa. Se on kuitenkin LOMAA siitä työstä, vaikka se niin hassulta tuntuukin, että loinen ja sika pellossa kaikessa ahneudessaan vielä rohkenee olla lomalla töistä. Ton muun mantran mä olenkin jo vasta-argumentoinut aiemmin tässä thredissä, saamatta kuitenkaan siihen vastausta.

 

[Riistoporvari]

Järkyttävää luettavaa. Juuri työntekijään kohdistuvat yhteiskunnalliset vastuut työntekijöiden lisääntymisen takia on suurin syy siihen, miksi akateemiset naiset ovat huonosti palkattuja ja määräaikaisia. Äitiyspäivä- ja esimerkiksi ansiosidonnaiset rahat pitäisi lopettaa samointein, koska valtio "piuvaa" nämä rahat. Muutenkin aina vaan valtio apuun, kun ei rahat riitä. Mutta miksikäs se ay-liikettä kiinnostaisi, niiden toiminnan rahoittaa jäsenet ja kulut maksaa valtio (jotka sitten verhotaan mukamas ay-liikkeen ansioksi)?

Ensin, kuten Hemingway jo kirjoitti:

Miksi yrityksellä ei olisi yhteiskunnallista vastuuta? Eihän tuollainen olettamus ole mikään luonnonlaki eikä niin ole aina ollut.

Jos valtio pitää yllä rakenteita, joista yritykset hyötyvät (mm. koulutus, terveydenhuolto, vakaa yhteiskunta, yritystuet), niin miksi homman ei pitäisi toimia toisinpäin?

Toiseksi, tähän asti ei ole ollut puhetta kustannusten jakamisesta, joten älä vaan sekoita minua naisvaltaisten alojen heikompiin oloihin. Mutta, jos niistä puhutaan niin tottakai kustannukset pitää jakaa tasan. Lapsia on hankittu ja lapsia tullaan hankkimaan, ilman lapsia ei tulla toimeen, lapsissa on sinunkin tulevaisuutesi. Ei tietenkään ainoastaan naisvaltaiset alat saisi kustannuksista kärsiä, jolloin myös nuoria hyvinkoulutettuja naisia otettaisiin paremmin töihin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kolmanneksi ei täällä ainakaan kukaan ole valtiota huutamassa apuun, muuta kuin kiitän ilmaisesta DI tutkinnosta ja kannan sitä myöten korteni kekoon verojen muodossa, jotta vaimoni voi olla kotona hoitamassa pieniä lapsiamme.

AY-liikkeestä en tiedä mitään, enkä sellaiseen kuulu. Keskustelin vain muutamien kirjoittajien kanssa siitä karmeasti ahneudesta, omaan napaan tuijottamisesta, moraalittomuudesta ja ajattelemattomuudesta heikkoja kohtaan ja lyötyjen lyömisestä, joka nykymaailmassa valitettavasti nostaa päätään, tälläkin palstalla.

 

[Hemingway]

Niin ja juuri tuota asiaa olen itsekin yrittänyt tuoda esille. Keskinäistä luottamusta ei kuitenkaan saada luotua riitelemällä vaan sovittelemalla. Tästä kirjoitin ihan äskettäin. AY-liike tuo nykytoiminnallaan juuri sen vastakkainasettelun työntekijän ja -antajan välille, vaikka symbioosissa eläminen olisi kummankin kannalta tehokkaampi ja turvallisempi vaihtoehto.

Olemme siis samaa mieltä muuten, mutta minun mielestäni työntekijä tarvitsee edunvalvojan. Edunvalvonnan luonne on sitten kysymys erikseen. Siihen ehkä kaivattaisiin muutoksia.

 

[Pasanen]

Työnantajako on vastuussa työntekijöiden perhepuuhastelusta. Jos joku hankkii lapsen niin hän kantakoon siitä alkaen vastuun päätöksestään. Itse en niitä harrasta, mutta siinä vaiheessa jos päätän alkaa harrastamaan, pidän huolen siitä, että lastenhoito on järjestetty. Jo pelkästään siitä syystä, etten itse ole niistä puuhista kiinnostunut. Olet ilmeisesti lastentarhassa töissä. Muussa tapauksessa tuollaista lausahdusta ei voi ymmärtää yhtään. Siis jos yrityksellä x on työntekijä y, jonka lapsi sairastuu niin ensinnäkin sen hoidon pitää kustantaa työtekijä y, eikä yritys x ja toisekseen mikäli työ on yhtään vaativampaa niin siinä tapauksessa yrityksen voi olla vaikea saada siksi päiväksi pätevää henkilöä työt hoitamaan kun taas lasta osaa hoitaa lähes kuka vain. Tuolta perheeltä kyseessä erittäin heikko perhesuunnittelu, jossa on laiminlyöty täysin kohta "mitä jos lapsi sairastuu". Häpeäpaaluun!

EDIT: Poikkeuksena se, jos työt pystyy hoitamaan etätyöskentelynä, mikä onneksi toisissa hommissa onnistuu. Silloinhan voi olla kotitoimistossa ihan hyvin.

Jos vain suinkin pystyt huolehtimaan ehkäisystä niin suosittelen sitä erittäin lämpimästi :) Tosin kun omien palleroiden (2 tyttöä, onneksi ei olla kiinassa) myötä omat arvot hieman muuttuivat, epäilen että sinulla on vastaavaa ilmiötä. "Mitä jos lapsi sairastuu" http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/151101171451ES?openDocument Kommunistinen puolue on onneksi suunnitellut miten pitää toimia. Oikeastaan minulle pitäisi antaa palkankorotus kun näinä epävarmoina aikoinakin huolehdin suomen ja yritysten tulevaisuudessa tekemällä uusia työntekijöitä, ja naisethan ovat tunnetusti 80% palkattuja mutta silti miehiä tunnollisempia töissään.

Tuohon etätuojuttuun, se tavallaan onnistuisi ja uskon että työnantaja siitä pitäisi: saisi minun työpanokseni ja lisäksi saisi ainakin osan? (vai saako?) maksamastaan sairausajan palkasta takaisin Kelalta. Sama tilanne jos joku omalla saikullaan tekee töitä, työnantaja hykertelee mutta sehän parantaa kilpailukykyä ja onkin siten työntekijän kannalta hyvä asia.

Sitten tämä yritysten yhteiskuntavastuu, niin yhteiskunta eli valtio on kustantanut työntekijöiden koulutuksen yms., jos täällä jossain lehmänpaskamajoissa asuttaisiin niin hoida siinä sitten paperikonetta. Olisiko yrityksillä kuitenkin jotain vastuuta?

 

[scholl]

Tuohon etätuojuttuun, se tavallaan onnistuisi ja uskon että työnantaja siitä pitäisi: saisi minun työpanokseni ja lisäksi saisi ainakin osan? (vai saako?) maksamastaan sairausajan palkasta takaisin Kelalta. Sama tilanne jos joku omalla saikullaan tekee töitä, työnantaja hykertelee mutta sehän parantaa kilpailukykyä ja onkin siten työntekijän kannalta hyvä asia.

Et sinä ole silloin saikulla, jos lapsi on kipeä. Teet etätyötä kotona vai onko sinunkin työkykysi jotenkin heikentynyt?

Monissa perheissä/suvuissa on eletty fiksusti satoja vuosia, eikä ole lähdetty väärinkäyttämään jotain pykälää. Jos on niin kipeä, ettei työhön pysty menemään niin silloin jää kotiin saikulle. Ja jos mummon kaiman veli on kipeänä niin se ei ole työnantajan vika ja jos työpaikalle ei pääse niin tehköön työpanoksensa muualta.

 

[AnaMasa]

Sitten tämä yritysten yhteiskuntavastuu, niin yhteiskunta eli valtio on kustantanut työntekijöiden koulutuksen yms., jos täällä jossain lehmänpaskamajoissa asuttaisiin niin hoida siinä sitten paperikonetta. Olisiko yrityksillä kuitenkin jotain vastuuta?

Entäs ihmisen vastuu itsestään? Jos on kouluttautunut alalle, josta ei saa elantoa asuinpaikassaan, niin missä vaiheessa työntekijän pitäisi vaihtaa kuntaa tai alaa? Kenen vastuulla on esimerkiksi entinen paperimies, joka ei suostu siivoojaksi tai lähtemään hakemaan elantoaan muualta ja jonka itsensäkehittäminen on nollissa?

Jos minä saisin tänään kenkää, niin olisin jo ensi maanantaina esimerkiksi lakaisemassa katuja aamulla ja vaikkapa siivoamassa liiketiloja illalla, jotta saisin laskut hoidettua. Samalla alkaisi välitön seulanta eri mahdollisuuksista oman tulevaisuuden osalta. Olisiko viisaampaa vain jättää laput työkkäriin ja jäädä odottelemaan "alan töitä"?

 

[Pasanen]

Et sinä ole silloin saikulla, jos lapsi on kipeä. Teet etätyötä kotona vai onko sinunkin työkykysi jotenkin heikentynyt?

Monissa perheissä/suvuissa on eletty fiksusti satoja vuosia, eikä ole lähdetty väärinkäyttämään jotain pykälää. Jos on niin kipeä, ettei työhön pysty menemään niin silloin jää kotiin saikulle. Ja jos mummon kaiman veli on kipeänä niin se ei ole työnantajan vika ja jos työpaikalle ei pääse niin tehköön työpanoksensa muualta.

Työkykyni ei voi heikentyä, sillä kuulun liittoon :)
Kelan sivuilla todetaan "Tilapäinen hoitovapaa
Työntekijällä on oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen, kun hänen alle 10-vuotias lapsensa sairastuu äikillisesti. Hoitovapaa voi kestää enintään 4 työpäivää. Tilapäistä hoitovapaata voi käyttää vain toinen vanhemmista kerrallaan."
Oletan että jos laissa on tuollainen niin työnantajalle maksetaan jotain kompensaatiota siitä että minä olen pois, ja työnantaja on velvollinen maksamaan minulle palkkaa poissaoloajaltani. Eli jos nyt painaisin töitä, työnantajani saisi työpanokseni ja tämän päälle Kelan korvauksen. Sama juttu jos omalla saikulla painaa töitä. Mielestäni en väärinkäytä mitään pykälää.

 

[Pasanen]

Entäs ihmisen vastuu itsestään? Jos on kouluttautunut alalle, josta ei saa elantoa asuinpaikassaan, niin missä vaiheessa työntekijän pitäisi vaihtaa kuntaa tai alaa? ....Olisiko viisaampaa vain jättää laput työkkäriin ja jäädä odottelemaan "alan töitä"?

Tottakai ihmisellä on täysi vastuu itsestään, ei voi olettaa että yhteiskunta huolehtii (vaikka taitaa se huolehtia kaikista ressukoista). Mutta silti yrityksilläkin on vastuuta, koska niitä ei olisi ilman toimivaa yhteiskuntaa.
Esimerkiksi tämä UPM-tapaus, jos muut yksiköt tuottavat ammattitermiä käyttäen "aivan vitusti" niin olisiko ollut mahdollista pitää edes muutamaa suljettavaa yksikköä, kenties jotka pyörisivät nollatuloksella, edes muutamia vuosia pyörimässä ? Olisiko se konkurssi heti napsahtanut ? Sitten luonnollisten poistumien kautta supistettu toimintoja ja ajan kanssa tarjottu ihmisille mahdollisuutta vaihtaa konsernin sisällä toiselle paikkakunnalle töihin.