Mutta jos sivuutetaan tyhjänpuhujat, siis poliitikot, eilinen A-studio oli laadukas. Erityisesti Pakarinen kunnostautui Suomen taloustilanteen laadukkaana ymmärtäjänä. Tähän ymmärtämiseen sisältyi ajatuksia, joita vajaamielisten poliitikkojen ja politrukkien parvi ei millään voi itselleen myöntää. Esimerkiksi se, että tarvitsemme talouskasvua, joka ei tapahdu talouskasvusta puhumalla, vaan valtion osalta verotuksellisista ratkaisuisista. Ruotsin esimerkki on tässä hyvin keskeinen.
Ongelmana on se, ettei Ruotsin esimerkki (suurelta osin aikaansaatu demarien toimesta) ei oikeastaan maistu kenellekään. Sosialismilla ei Suomi pelastu, ei pelastu verojen korotuksilla, vaan kaikin puolin yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Työperäinen maahanmuuttokin on tärkeää, jo Suomen taloushistoria osoittaa, että maahanmuuttajia on ollut jopa perustamassa muinoin suuryrityksiä. Nyt niitä korkean profiilin osaajia tarvittaisiin kipeästi yritysten tuotantoa parantamaan. Jospa joku perustaisi uuden Nokian, kelpaisi toki.
Yritysten menestyminen tuottaa sellaisenkin asian kun tuloerojen kasvun. Tämä on täyttä DDT:tä vasemmistolle, jopa osalle oikeistoa. Vaikka tuloerojen kasvu olisi vain seurausta siitä, että yrityksillä menee hyvin. Ja vaikka kasvu hyödyttäisi myös köyhimpiä. Mutta Tarja Halonenhan paalutti aikoinaan nerokkaasti sen, että rikastumisessa on välttämättä jotakin pahaa. Se kun tapahtuu aina toisten kustannuksella.
Mutta kun päästään politiikan kuvottavasta ilmanalasta hieman korkeampaan ilmanalaan, asiantuntijoiden maailmaan, silloin A-studiokin säteilee hyvää karmaa koko Suomeen. Ongelmana on se, että vaikka kaikki suunnilleen oikeustoimikelpoiset poliitikot ymmärtävät periaatteessa Suomen talouden katastrofitilan, silti sydän sanoo toista. Suu puhuu toista kuin järki, jonka äänen viimeistään toriyleisö hiljentää.
SDP tarvitsisi Lipposen kaltaisen pragmaatikon, joka osaisi hiljentää jotkut puolueensa vajakit ja lähtisi toteuttamaan kunnolla sitä kamalaa "uusliberalistista politiikkaa", joka johtaisi Suomen kasvun tielle. A-studion asiantuntijat kaikki hyväksyisivät tämän saman idean, kaunein sanakääntein. Eihän heidän tarvitse vastata kansan edessä siitä, miksi palvelujen taso koko ajan laskee. Meillä ei synny uutta jaettavaa eikä velalla elämistä voida enää pitkään jatkaa. Eläkeiän nostokin on erittäin vähän maistuva idea, sekin tulee pian pakosta ajankohtaiseksi.
Poliitikkojen dilemma on se, että oma äänestäjäkunta ei talousasiassa yleensä ajattele kansantaloutta, vaan omaa talouttaan. Ja siksi kannattajille on veisattava sitä samaa virttä koko ajan. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on rikkailta ottaminen ja verotuksen kiristäminen. Tässä ei huomioida sitä, että ketään ei kiinnosta tulla Suomeen töihin, jos verottaja tekee kovalla työlläkin ansaitsemisen mahdottomaksi. Tämä pätee huippuosaajiin. Filippiineiltä toki tullaan tänne töihin, koska siellä palkkataso on Suomeakin alhaisempi verotuksen jälkeenkin.
Sen sijaan, miten vakuuttaa intialainen insinööri siitä, että Suomeen kannattaa tulla töihin, on taloutemme kannalta vielä tärkeämpää. Täällä pohjanperällä pitäisi totisesti olla erittäin houkuttelevaa työskentely, jonnekin Saksaan voidaan päätyä pienemmilläkin etusilla.