Tarkoitatko nimenomaan sitä sähköistä lomaketta? Uskoisin, että sen vaatima resurssi on n. 2-3 htp suunnitteluineen ja toteutuksineen, eli pisara meressä.
Ohjelmointi nyt muodostaa ehkä 5 % koko hommasta. Siellä on shp:n isot herrat kampaviinereiden kanssa pitäneet useamman palaverin, sitten on konsultoitu lääkäreitä ja sen jälkeen laadittu koulutusmateriaaleja lomakkeen käyttöön jne. Sen koodarin efortti ei minua liikuta oikein mitenkään, vaikka formia olisi tehnyt 30 tyyppiä kuukauden ajan. Sen sijaan sen koko shp:n väen olisi pitänyt käyttää jokainen minuutti lisäjäljittäjien hankkimiseen.
Näinhän se ideaalitilanteessa menee. Epidemia on kuitenkin siitä vittumainen vastustaja, että se aiheuttaa niitä kuormituspiikkejä yllättävissä paikoissa maata, minkä takia jo tuo testausvaihe alkaa yskähtelemään.
Ja nyt reaktio on kuin Juha Miedolla. Tämän olisi voinut kertoa kumpi tahansa meistä puoli vuotta sitten. Miten siihen on varauduttu? Ei mitenkään.
Sinulla tuntuu olevan rima todella korkealla jäljitystyön onnistumisen suhteen :)
Minä haluaisin, että se jäljittäminen toteuttaisi sen ainoan tehtävänsä: tartuntojen estämisen ja tartuntaketjujen katkaisemisen. Ei mitään muuta. Jos se ei sitä tee, koko hommaan ei kannata uhrata yhdenkään henkilön aikaa.
Jos ihmiset haahuilevat viikon verran normaalisti kaupungilla tartunnan saamisensa jälkeen, ei jäljittäminen toimi, eikä siitä ole hyötyä.
Siis jos poissuljetaan Kiina ja muut Itä-Aasian maat, joissa viranomaiset voivat seurata ihmisten liikkeitä suoraan punaisista palluroista näytöllä, eikä tarvitse luottaa siihen mitä ihmiset puhelinsoittojen päässä kertovat.
Kiina ja vaikka Etelä-Korea nyt ovat kuitenkin ihan eri planeetalta kansalaistensa kohtelun suhteen. Länsimaissa ei siihen E-Koreankaan malliin pystytä yksityisyyden ja kansalaisten käyttäytymisen sekä suostumuksen puutteen takia, mutta se toki olisi optimaalinen.
Dataa ja infoa eri maiden jäljittämisestä on hankala löytää. Briteissä Boris palkkasi yksityisen sektorin puhelinkeskuksilta kymmeniätuhansia jäljittäjiä, mikä toimii joten kuten. Ei riittävän tehokkaasti ja siellä taas testaaminen on pullonkaula - vaikka testaavat n. eniten Euroopassa.
Pohjois-Englannissa taas kunnat ovat itse ottaneet roolia, ja siellä tulokset ovat olleet luokkaa >95 % yhteyden saamisessa positiivisen tuloksen saaneisiin, heidän kontaktiensa selvittämiseen, heidän jäljittämiseensä ja karanteeniin asettamisen suhteen. Siihen on käytetty kaikkea kunnan henkilöstöä, ei lainkaan terveydenhuollon väkeä. Siinä mallissa ollaan yhä ihmisten vapaaehtoisten kontaktoinnin varassa - mutta toisaalta sitten taas kierretään tarpeen mukaan jopa soittamassa ihmisten ovikelloja, jos heitä ei muuten saada kiinni.
***
Mallia voi siis ottaa monesta paikasta ja poimia parhaita paloja ja parhaiten juuri Suomeen soveltuvia käytäntöjä.
* Riittävän nopea testitulosten saaminen ja ne pitää tulla jäljittäjien tietoon samalla sekunnilla, kun tulos ensimmäisessä järjestelmässä on
* Jäljittäjiä pitää olla riittävästi, otetaan heidät ihan mistä tahansa siihen hommaan, eikä siihen saa käyttää terveydenhuollon ihmisiä
* Resurssien pitää olla jaettavissa maan eri alueiden välillä tietyiltä osin - jalkautetaan Vaasaan, Jyväskylään jne. silloin kun on akuutti tarve
* Prosessin nopeus on ensisijaisen tärkeää. Jos se altistunut ja tartunnan saanut ihminen ei ole karanteenissa 2-3 päivässä, sitten niitä jatkotartuntoja kertyy. Mikä taas aiheuttaa lisää kuormaa koko prosessiin sekä todennäköisesti johtaa merkittäviin aluellisiin lisärajoituksiin.
