Mitä eroa noilla loppupeleissä on, kutsumusammatti sotilaan urakin on, mielestäsi siis primitiivireaktio on vähemmän paheksuttava asia kuin ideologinen uhrautuvuus? Tämä ei nyt toki ole tämän ketjun aihepiiriä joten tästä nyt on turhahko jankata loputtomiin, mutta vähän tässä nyt haisee se että kun et itse koe niitä arvoja mitä Navy Seals edustaa omiksesi, niin projisoit sen sitten kritiikiksi elokuvaa kohtaan.
Niin no, kyllä mun mielestäni itsepuolustuksella ja lähimmäisen puolustamisella on jotain eroavaisuuksia siihen, että toimii tehtävässä, jonka yksi pääprioriteeteista on tappaa. Joo, kyllä ne puolustaakin, ja kyllä minä sen periaatteessa hyväksyn. Eipä nyt rakennella enempää olkiukkoja.
En tiedä ihan tasan tarkkaan, mitä arvoja Navy Seals edustaa, mutta en minä sen vuoksi tätä tekelettä elokuvana kritisoi. Jos tekisin niin, puuttuisin enemmän paikoin tökeröön näyttelyyn ja perinteisen imelään tarinaan. Minua tökki jo trailerista lähtien leffan mainosmaisuus, vaikka itse aihe kiinnosti. Elokuvan muotoon puettu rekryvideo kohdeikäryhmälle, epäsuoraa kosiskelua, mikä häiritsee minua. Anteeksi kokemukseni. Kuten sanoin, minua häiritsisi aivan varmasti myös se, jos puuhapeten tms. hahmo aivopesisi lapsia McDonaldsin asiakkaisi.
Ihan samalla lailla itsekin pidän teiniromantiikkaelokuvia lähtökohtaisesti paskoina kun en ihan samaistu yläasteteinien rakkausdraamoihin. Mitään järkevää elokuva-arviota ei tältä pohjalta kuitenkaan voi tehdä.
Kuten mainitsin, en ole tekemässä elokuva-arviota pintaraapaisua enempää (näyttely, sankarijuoni...), vaan kerroin, mikä minua tuossa leffassa tökki. Minä pidän sotaleffoista varsinkin historiallisessa kontekstissa, joten lähtökohtaisesti en tätä pitänyt paskana. Itse asiassa kirjoitin tuonne edelle, että osittain viihdyin leffan parissa.
Ja siellä Coloradossa homma meni juuri päinvastoin, isä lähti karkuun autolla jättäen vaimon ja lapsen teatteriin, ei siis tosiaan pistänyt henkeään likoon eli heitä vaan ylävitosia sinne päin :) (tai siis tuo oli joku uutinen, ota niistä sitten varmaa tietoa).
Aika heppoisin perustein olet minusta luonneanalyysin vääntänyt. Tosiasia lienee se, että meistä kukaan ei tiedä varmaksi, kuinka lopulta äkillisessä hengenvaarassa toimisi. Väittäisin, että kykenen aseettoman perusjampan pistämään pakettiin ja tietenkin haluan suojella läheisimpiäni. Samalla en kuitenkaan mene vannomaan, että osaisin toimia oikein tai millään tavalla, jos jokin akuuttia toimintaa vaativa tilanne eteen tulisi. Toivottavasti ei tule.
D'oh, eli leffa sisälsi epärealistisia odotuksia ja väärää tietoa koska se kertoi Navy Seals-yksiköstä eikä asevoimista yleensä...ottaen huomioon että kyse oli elokuvasta Navy Seals-yksiköistä, aivan. No, katso vaikka seuraavaksi Black Hawk down niin pääset katsomaan kun asiat menevät päin helvettiä, tosin voimasuhdeongelma (1 Delta-sniper vastaa kymmentä somalia) tulee siinäkin piinaamaan sinua.
Jep, mutta muista nyt, että leffaa katsova parikymppinen LeJames tai Mickey voi kokea kirkastuksen ylipäätään sotilasuraa ajatellen tuollaisten pätkien kautta ja sitten taas todellisuus maavoimissa ei olekaan ihan sama. Luomuramboilu oli toki vähän huono termi tähän, koska ymmärrän kyllä, että hyvinkoulutettu ja -varusteltu sotilas pesee toki monta Kalashnikovilla sohivaa vinkuinkkaria noin niin kuin keskimäärin. Lähinnä pointti oli siinä, että sama ylivertaisuus ei tule koskemaan normisotilasta.
Black Hawk Down on tullut katsottua muutaman kerran, ja kyllä mä siitä tykkäsin. Ei mikään kautta-aikain ykkönen, mutta oikein hyvä sotaleffa. Aika selkeä missio silläkin oli syyskuun tapahtumien jälkeen toki, mutta ei tuo ainakaan tuolloin mua häirinnyt. Ihan hetkeen en ole sitä katsonut, joten en osaa sanoa, mitä siitä nykyisellään tykkäisin.