Viime viikolla tuli katsottua tuo Batman. Tätäkö nyt on hypetetty ihan kriitikoista lähtien? En nähnyt eroja oikeastaan millään asteella tavalliseen kesän hittileffaan verraten. Pettymyksen tasoa nostaa varmasti onnistuneet edelliset osat, ei se nyt mikään huono leffa kuitenkaan ollut. Kolmas osa rullasi suht jouhevasti pitkän kestonsa loppuun tuoden rahoilleni vastinetta. Toisaalta on vaikea keksiä syitä, miksi tämä nousisi keskitason yläpuolelle. Supersankarileffojen ei mielestäni tarvitse olla todallakaan realistisia, en tartu siihen. Tietysi Indiana Jonesin meneminen jääkaappiin & alienien kohtaaminen otti kyllä minuakin päähän, eli joku raja se on tässäkin! Jälkikäteen on kuitenkin helppo sanoa, että hype on ollut naurettavan voimakasta, siksi otan kiinni isompaan kuvaan.
Oldman & Caine olivat edelleen todella hyviä, oli nautinnollista katsoa ammattilaisia työssään. Myös Bale jatkoi tasaisen hyvää jälkeään, vaikka hän oli juonessa jälleen melko sivuraiteilla. Silloin on vaikea nousta esille. Onhan näitä tosissaan tehtyjä Batmanejä yleisesti mukavaa katsella teatterissa, olin liian nuori Burton/Keaton tykityksiin aikoinaan. Schumacherin pätkät taas ovat Spiderman 3:sen luokkaa lapsellisuudessaan, Forever tosin toimi lapsena eikä se ole niin surkea kuin maineensa.
Tässä leffassa oltiin hyvin päästy eroon edellisen osan ainoasta isosta ongelmasta, liiallinen rönsyily loisti poissaolollaan. Silloin voidaan kysyä, miksi leffa kesti 2,5 tuntia? Juonen olisi voinut tiivistää 2 tuntiin, tahditus (pacing suomeksi?) olisi ollut rutkasti parempi. Nyt lähes jokaista keskustelua venytettiin liikaa. Tunsin myös itseni välillä vähä-älyiseksi kun kaikki asiat piti kertoa minulle tarkasti avaten, hieman kuin 8-vuotiaalle.
Ylempänä otettiin jo kiinni Nolanin toimintaan. Se on todellakin ongelma, tosin mielestäni eri syistä. Näissä kaikissa Batmaneissä heikoimmat kohtaukset ovat oikeastaan olleet toiminta-osuudet. Supersankarielokuvassa ei vaan yksinkertaisesti saa olla kiitollinen kohtauksen vaihtuessa kun ei enää tarvitse katsella toimintaa. Nolan saisi mielestäni palkata asiaan vihkiytyneen apulaisohjaajan, ongelma poistuisi kivuttomasti. Leffat olisivat edelleen Nolanin, "kukaan" ei huomaisi eroa. Tämä on myös syy miksi toivon Nolanin pysyvän hyvin kaukana Bondeista, kyseiseen sarjaan on jo palkattu muutama osaava draamaohjaaja. Tulokset ovat olleet kehnoja. Viimeisen 25 vuoden molemmat hyvät Bondit on tehnyt Martin Campbell, ansioitunut actionmies! Ohjaajien pitäisi tuntea rajansa, hekin ovat vain ihmisiä...
Pidän myös outona ratkaisuna että muutamia Burtonin Batmaneissä hyvin toimineita elementtejä on (uskoakseni) tarkoituksellisesti jätetty hyödyntämättä tässä trilogiassa.
Danny Elfman sävelsi yhden eeppisistä leffatunnareista aikoinaan. Sen viisas käyttäminen nostaa itsessään tunnelmaa erittäin paljon. Uusi tunnari on hyvin lattea ja kun siihen vielä lisätään valinta tapahtumien sijaintiin hyvin tavallisessa suurkaupungissa luulin ajoittain katsovani jotain Cruisen/Damonin tusinajännäriä. Varsinkin jos Batman on pitkiä aikoja pois ruudulta.
Tässä trilogiassa ei myöskään edes yritetty panostaa pahiksiin. En tiedä vievätkö oheiset (efektit, lavasteet jne) liikaa budjeteista, nimimiehiä kiinnitetään lähinnä pieniin sivuosiin. Silloin rikollisten hahmot on helpompi kirjoittaa unohdettaviksi/tylsiksi, huippunäyttelijät eivät suostuisi Variksenpelätin tai Banen kaltaisiin rooleihin. Bane olisi ollut loistava lihaksikkaana kätyrinä tottelemassa käskyjä joltakin kunnon konnalta (Pingviini/Arvuuttaja, myös Kaksinaamaa olisi voinut järkeä käyttämällä hyödyntää isosti), päähahmona hän oli todella kökkö. Kissanaisessa taas olisi potentiaalia, tällä kertaa hänelle ei vaan keksitty mitään tekemistä. Ehkä studio tajusi Banen olevan riittämätön vastustaja & he tunkivat Kissanaisen väkipakolla juoneen. Varsinkin mainostuksessa se toimi hyvänä houkuttimena. Hathawayn näyttelemänä rooli oli oikean kokoinen, merkittävään osaan olisi varmaan tarvittu parempi näyttelijä. Ikävää että Emma Stone "joutuu" näyttelemään Spidermaniin ja samalla Hathaway on Batmanissa. Hieman sama jos Julia Roberts tai Demi Moore olisi päässyt 90-luvulla kissanaiseksi & samalla Michelle Pfeiffer olisi joutunut Stallonen kanssa Judge Dreddiin tai Mustanaamioon.. Ei hämis noin huono tietenkään ole, silloin ei vaan tehty näitä leffoja läheskään samalla tahdilla kuin nykyään.
Tämä ei ole aivan turha osa supersankarileffoja, esim. umpisurkeassa Teräsmiehessä (2006) Kevin Spacey piti hommaa kasassa hienolla roolillaan.
Ledger oli kakkosessa todellinen nappivalinta, silloin roolikin voitiin kirjoittaa mielenkiintoiseksi. Hän pääsi aivan samalle tasolle Burtonin käyttämien tähtien kanssa luoden monta ikimuistoista kohtausta! Vanhemmissa Batmaneissä näitä loivat Nicholson, De Vito & Pfeiffer päärooleissan, Keatonin ja Walkenin antaessa vahvaa taustatukea pienemmissä rooleissa. Hahmojen välinen kemia oli todella hyvää, ei ole ihme että he ovat nykyään kokeneita legendoja. Uutuudessa ei ole häivähdystäkään tästä kemiasta esimerkiksi Balen & Hathawayn välillä, syy on toki osittain käsikirjoituksen.
Tämä ongelma näkyy kyllä nykyään elokuvissa muutenkin, muistan poistuneeni esim. monista Bondeista & Die Hard 4:stä pettyneenä erittäin huonoihin pahiksiin.. Suurin ongelma ei edes ole hahmojen kirjoittaminen melko vaarattomiksi uhkiksi. Ihan "tavalliset miehet" ovat siinä monesti onnistuneet, esim Jeremy Irons & Ed Harris ovat tästä esimerkkeinä. Hyvä näyttelijä saa aina hahmon näyttämään paremmalta kuin se onkaan.
Pienempinä häiritsevinä tekijöinä näkisin seuraavat oudot ratkaisut. Näiden keksijät voisivat mielestäni saada parin vuoden pelikiellon leffojen teosta, olisin kuitenkin voinut elää näiden kanssa jos isoja epäkohtia ei olisi tullut vastaan.
Banen & Balen äänet olivat jotain äärettömän rasittavaa teatterissa kuultuna. Vetää vertoja johonkin uusista Star Wars:ta, jonka aikana pikku pojat keskustelivat äänekkäästi muutaman minuutin takanani: "Onko tuo tuleva Darth Vader? On! Ei! On!".. Keskittyminen herpaantuu aivan varmasti jossain vaiheessa!
Ymmärrän että Clint & Connery omaavan yhdet elokuvahistorian hienoimmista äänistä ja niitä on kiva matkia, mutta he eivät väännä niitä väkisin. Odotin jo näiden hahmojen keskinäistä karaoke-vetoa, se olisi pelastanut aika paljon. Olisi saanut nauraa luvan kanssa. Toinen pieni asia on Lepakkomiehen ajoneuvot. Mikään niistä ei tuo mieleen edes etäisesti Batmania. Aivan kuin ne oltaisiin repäisty jostain Halosta tai vastaavasta videopelistä. Lopussa ajattelin jo, että paikallisessa peruskoulussa oltaisiin järjestetty suunnittelukilpailu.
Vioistaan huolimatta kyseessä on hyvä trilogia. Sanoisin sen olevan 2000-luvun paras, vain LOTR haastaa jossain määrin. Kaikkien aikojen listalla en kuitenkaan nostaisi top kymppiin, 15 on sitten jo hyvin mahdollinen...
Begins: 3½/5
Dark Knight: 4+/5
Rises: 2½/5