Naisasiat

[Alamummo]

Noilla pakeilla herätit prinsessan mielenkiinnon, sillä erotuit joukosta. Kauniit naiset tai sellaiseksi itseään luulevat hakevat juuri tavallaan vertaistaan seuraa. Perusjanarit saavat tylytystä, mutta juuri tollanen semihärski käytös, jolla osoitat olevasi perusnössön yläpuolella saavat pöksyt pyörimään näiden prinsessojen jaloissa.

Itse en kyllä ymmärrä, kenen kiinnostus herää vittuilusta tai kenen jalassa pöksyt pyörivät epäkohteliaasta käytöksestä. Huonostikäyttäytyvä ihminen on minulle totaalisen out. Kyllä epämielenkiintoisesta jantterista on päässyt aina eroon ilman tylytystäkin. Riittää, että on kohtelias mutta viileä.

Ja tämä koskee sekä huonostikäyttäytyviä naisia että miehiä.

 

[Pavlikovsky]

Tässä teit toisaalta pahan virheen. Noista prinsessoista pääsee parhaiten eroon olemalla mahdollisimman tylsä, eli olemalla täydellinen joojoo-mies, sillä näitähän noiden kaunottarien ympärillä pyörii tarjoamassa drinksujaan.

Noilla pakeilla herätit prinsessan mielenkiinnon, sillä erotuit joukosta. Kauniit naiset tai sellaiseksi itseään luulevat hakevat juuri tavallaan vertaistaan seuraa. Perusjanarit saavat tylytystä, mutta juuri tollanen semihärski käytös, jolla osoitat olevasi perusnössön yläpuolella saavat pöksyt pyörimään näiden prinsessojen jaloissa.

Itsekään en aluksi uskonut tätä, mutta kannattaa seurata baareissa miten toi homma toimii ja kokeilla itsekin jos on riittävästi pokkaa. Jos näytät tuollaiselle naiselle, ettet ole pätkääkään kiinnostunut, heiltä menee konseptit sekaisin.

Tämä on täyttä totta alusta loppuun. Tässä tapauksessa voidaan käyttää ns. pelimies vertausta, joka suhtautuu ylimielisesti kaltaiseensa ylimieliseen naiseen, mikä on aiemmin torjunut nämä drinkkejä tarjoilleet vässykät.
Nainen huomaakin, että mies ei ole todellakaan mikään helppo pala ja tosiaan herättää tämän jälkeen miehessä mielenkiinnon. Huom. tämä siis tosiaan niissä tapauksissa, kun puhutaan tavallista kauniimmasta naisesta tai sellaisesta, joka ainakin pitää itseään sellaisena, niin että kusi hölskyy päässä.
Toinen esimerkki on sellainen, että kun perusjanarit kehuvat samaa kaunista naista illan aikana noin 150 kertaa "vau mikä kaunotar", jonka tämä kyseinen naikkonen on varmasti ennenkin kuullut, -> ei vaikutusta. Kun tämä aiemmin samaa naista kyykyttänyt mies sanoo naiselle tyyliin "et tainnut katsoa peiliin ennen kun lähdit/katso vähän itseäs"-tyylistä komenttia vittumainen ilme naamaallaan on vaan nainen taas myyty. Näin se menee.

 

[banaaninviljelijä]

Jumalauta. Mulla on pitkästä aikaa liikettä naisrintamalla.

 

[Korppi]

Haista nyt itse!

No en minä pahalla sanonut. Kunhan vaan vittuilin aikani kuluksi.
Eli pienten töppösten töminää ei sitten kuullakaan lähiaikoina Kapon kartanossa? Hetken jo luulin että jyp-kannatuksen jatkuvuus olisi turvattu.

 

[Esko Epäkesko]

Jumalauta. Mulla on pitkästä aikaa liikettä naisrintamalla.

Onnittelut. Ei enää muista miltä tuntuu kun on toimintaa sillä saralla.

Omalla kohdalla ero on pantu virelle ja eukko muuttaa pois ens viikon lopulla. Pakkailee tuolla vaatteitaan ja muuta kamaa muuttoa varten. Hiljaiseksi vetää.

Lauantaina pitänee lähteä radalle katteleen iltamenoja. Saapahan ainakin ajatukset pois kaikesta tästä paskasta.

 

[banaaninviljelijä]

Onnittelut. Ei enää muista miltä tuntuu kun on toimintaa sillä saralla.

Omalla kohdalla ero on pantu virelle ja eukko muuttaa pois ens viikon lopulla. Pakkailee tuolla vaatteitaan ja muuta kamaa muuttoa varten. Hiljaiseksi vetää.

Lauantaina pitänee lähteä radalle katteleen iltamenoja. Saapahan ainakin ajatukset pois kaikesta tästä paskasta.

Kiitos kiitos.

Itse tein sen virheen, kun akka muutti, että lähdin radalle ja kun palasin kotiin, oli tavaroita lähtenyt kävelemään enemmän, kuin mitä oltiin sovittu. Eli suosittelen kotiin jäämistä ja tiukkaa syyniä koko päivälle, ettei lähe liikaa tavaraa kävelemään.

 

[Bruno]

Kavereiden seura ja harrastukset auttaa kyllä uskomattoman paljon unohtamaan asioita ja kyllä taas huomaa, ettei ikinä kannata minkään naisen takia näitä frendejään unohtaa. Itselläkin alkuhuumassa tuli laiminlyötyä pahasti heitä, mutta onneksi ovat kuitenkin kunnon ystäviä.

Se on järjettömän hyvä tunne, kun huomaa että kaverit ovat vieläkin olemassa, vaikka niitä onkin nähnyt vähemmän ja pidetty vähemmän yhteyttä. Nyt niistä frendeistä on iloa niin perkeleesti.

Mainitsit tuossa myös tuon yhteenpalaamisen omalla kohdalla. Samaa on tullut mietittyä, että nyt katsotaan sitten että miten käy kun otetaan etäisyyttä.

Kyllä mun mielestä kannattaa nuo erohommat ottaa alustavasti aina lopullisena. Vaikka kuinka tekisi mieli yrittää ja palata yhteen, niin rauhassa vain näin aluksi. Kokemusta löytyy omalta kohdalta näistä "väkisin takaisin yhteen, kun muutakaan ei ole"- touhuista.

Ja tosiaan alkoholiin ei todellakaan kannattaisi turvautua. Tietysti nyt täytyy hieman yrittää bilettää ja mennä kun on mahdollisuus, ja onhan se ihan hauskaakin. Turhat kalsarikännit ja muut kyllä pitäisi karsia vähemmälle ettei mitään tapaa tosta juopottelusta tule.

Tästä mulla on kaikkein eniten kokemusta. Viinaa viinaa ja viinaa. Pahin tilanne on siinä vaiheessa, kun on pakko ryypätä ihan vaan sen takia, että saisi illalla unen päästä kiinni. Fiilis on päivästä toiseen perseestä ja huononee vain. Toivon ettet sille linjalle lähde. Toki on ok vetää kännit kavereiden kanssa, mutta ei yksin.

 

[palle fontän]

Itse tein sen virheen, kun akka muutti, että lähdin radalle ja kun palasin kotiin, oli tavaroita lähtenyt kävelemään enemmän, kuin mitä oltiin sovittu.

Tulikin tästä mieleen eräs miespuoleinen tuttavani, joka eron jälkeen kehuskeli vaihtaneensa mullat kaikkiin kukkiin. Yllättäen ex-nainen kävi pöllimässä kaikki kukat hieman tuon jälkeen.

 

[Palstalegenda]

Tulikin tästä mieleen eräs miespuoleinen tuttavani, joka eron jälkeen kehuskeli vaihtaneensa mullat kaikkiin kukkiin. Yllättäen ex-nainen kävi pöllimässä kaikki kukat hieman tuon jälkeen.

Vei nainen sitten mullatkin pesästä. No jos ei ole ollut lapsia joista tapella, eikä edes sitä omaa rakasta yhteistä pikku Fifiä, niin nainen on joutunut tyytymään kostonhimossaan pelkkiin kukkiin.

Mutta onhan sekin sentään jotakin. Ilmeisesti.

 

[Esko Epäkesko]

Kiitos kiitos.

Itse tein sen virheen, kun akka muutti, että lähdin radalle ja kun palasin kotiin, oli tavaroita lähtenyt kävelemään enemmän, kuin mitä oltiin sovittu. Eli suosittelen kotiin jäämistä ja tiukkaa syyniä koko päivälle, ettei lähe liikaa tavaraa kävelemään.

Sen verran pitää korjata, että en ole radalla kun hän muuttaa; muutto on vasta viikon päästä perjantaina jolloin kyllä silloinkin olen mukuloiden kanssa poissa jaloista. Mun puolesta saa vaikka repiä puskat ulkoa jos haluaa, itteppähän ne on istuttanutkin. Taitaa olla kova homma jos maa on jo jäässä.

 

[Kapo 00]

No en minä pahalla sanonut. Kunhan vaan vittuilin aikani kuluksi.
Eli pienten töppösten töminää ei sitten kuullakaan lähiaikoina Kapon kartanossa? Hetken jo luulin että jyp-kannatuksen jatkuvuus olisi turvattu.

Elämä täynnä valintoja Ja sitten kun vielä osaisi sen valinnan tehdä.

Kummallista! siinä vaiheessa kun lähdin kappakaan pillunkiilto silmissä niin onnistumis % oli kovin kehno. Mutta sitten kun olin kaiken toivon jo heittänyt pois ja lähdin kapakoihin asenteella EiVittuVoisiVähempääKiinostaa niin muijia alko kiinostamaan. Ilmeisesti asenne / itsetunto näkyy ulospäin.

 

[Birchman]

Pitkästä aikaan tässä ketjussa.

Terve palstalaiset!

En olekaan ihan hetkeen tässä ketjussa kirjoitellut, mutta nyt tuntuu siltä, että on aika.

Eli pienenä pohjustuksena. Olen nyt tapaillut kohta 1½ vuotta erästä naista. Painotan sanaa tapaillut, koska virallisesti molemmat ovat sinkkuja. Jokainen voi kuitenkin jo tässä vaiheessa arvata, että asia ei aivan näin yksioikoinen ole.

Ensimmäinen puoli vuotta oli aika myrskyistä. Itse olin aivan umpirakastunut, mutta vastakaikua ei samassa mitassa tullut. Asiat kuitenkin hieman muuttuivat viime talvena ja tiukat parisuhdekeskustelut ym. alkoivat jäädä taka-alalle. Enenevissä määrin meidän ajanvietto alkoi olemaan viikonloppuna toisen kainalossa-tyylistä hengailua. Ulkonakäynnit jäivät käytännössä nollaan.

Aloitin opiskelut syksyllä ja tämä tyttö on työelämässä. Tässä kohdassa alkoi omasta mielestäni tulemaan ensimmäiset vastoinkäymiset oikein kunnolla. Kun itse viettää "viikonlopun" keskellä viikkoa ja toiselle se viikonloppu on todellakin viikonloppuna niin intressit yhteisestä ajasta eivät enää kohdanneet. Kun toinen haluaisi pitää hauskaa ja käydä ulkona niin minä haluaisin vain nauttia hänen seurasta ja istuskella kotona.

Tänä puolentoistavuoden aikana olen herännyt aika monta kerta jonkun tuntemattoman vierestä. Se olo minkä itselleni aiheutan sillä on kamala. Omat töppäykseni kyllä kestän, mutta tietoisuus siitä, että jollain tasolla loukkaan tätä tapailemaani tyttöä tekee asian todella raskaaksi. Miksi sitten teen näin? Vakuuttelen itselleni vapauttani, ketsuppipulloilmiö, tyhmyys, alkoholi. Syitä on monia...

Olen myös huomannut, että se alun "me olemme täysin samanlaisia"-fiilis on kadonnut. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin niin jotenkin en vain jaksa olla kiinnostunut tämän tytön tekemisistä. Olen tottakai iloinen kaikesta hyvästä mitä hänelle on tapahtunut, mutta jotenkin se kiinnostus ei riitä esimerkiksi vilpittömään keskusteluun asti. Tällaista ei miespuolisten kavereiden kanssa tapahdu vaan tämä tyttö on ainut, jonka seurassa käyttäytymiseni on tällaista.

Näimme eilen ja puhuimme näistä asioista. Kerroin samalla omista mokistani. Näin hänen silmistä ja kuulin hänen puheesta, että tämä on loppu aivan kohta. Enkä oikein edes tiedä haluanko sitä oikeasti todella paljon vai en. Kun hän kysyi onko minulla hauskaa hänen kanssa en osannut vastata mitään. Kuten sanoin minulla on hänen kanssaan tietynlaisessa seurassa mukavaa, mutta missään laajemmassa määrin ei.

Viime aikoina olen myös huomannut sen, että yhteisen ajan päätteeksi on saanut varauksella kysyä oliko toisella hauskaa? Ja yhä useammin vastaus on alkanut olemaan "Joo kyllä sit loppuillasta jo ihan kivaa oli.". Onko siis mitään järkeä olla tällaisessa tilanteessa? Sen ajan mitä hän minun kanssaan on, hän voisi yhtä hyvin olla seurassa jossa on oikeasti hauskaa.

Luopuminen toisesta on silti kovin vaikeaa. Tottakai olen ihastunut häneen, mutta en enää samalla tavalla. Oma itsekeskeisyys vituttaa suunnattomasti ja se, että en pysty olemaan 100% "läsnä" hänen kanssaan harmittaa hänen puolesta.

Yhteistä tulevaisuutta ei ole. Se on päätetty jo alussa. Haluaisin olla sellaisessa tilanteessa, jossa minä en omilla tekemisilläni aiheuta pahaa mieltä kenellekään. Ja tilanteessa jossa minulla on mahdollisuus ihastua uudelleen joskus tulevaisuudessa. Niin kauan kuin tämän tytön kanssa olen siihen ihastumiseen ei vain tunnu olevan mahdollisuutta.

Onko tuttua?

EDIT: Jatketaan vielä hieman offtopicilla. Olen huomannut itsessäni samalla, että nautin omissa oloissa olosta yhä enemmän. Nytkin olen kotona täysin yksin enkä missään nimessä haluaisi muuta kuin oman seurani. Tämän olen myös huomannut ollessani tämän tytön kanssa. Hän on minun kanssa, mutta minä olen silti itseni kanssa. Teen omia juttuja enkä pysty tarjoamaan seuraa.

En myöskään haaveile kenestäkään muusta naisesta, saati parisuhteestä millään tasolla. En vain jaksa tällä hetkellä tuottaa pettymyksiä muille sillä etten pysty tarjoamaan mitään.

 

[Fordél]

Olen myös huomannut, että se alun "me olemme täysin samanlaisia"-fiilis on kadonnut.

Ei pitäisi yleensä tarttua vain yhteen lauseeseen, mutta tämähän on ihan totta ja näin sitä aina tuppaa käymään. Ei ehkä ihan niillä perusteilla mitä Bones tässä esitti vaan itsellä näiden muutamien naisten kanssa käynyt niin, että aluksi tulee se "hitto me ollaan niin samanlaisia" -fiilis, jota kestää se alkuhuuma. Sitten sitä alkaakin huomaan, että okei jotkut asiat yhdistää, mutta on myös paljon asioita, joista ajatellaan hyvin erilailla. Toiselle jotkut asiat ovat tärkeitä ja toiselle taas eivät merkkaa juuri mitään. Ehkä sitten tässä vaiheessa suhdetta moni suhde kaatuu. Se samanlaisuus -fiilis ja yhtenäisyys ei jaksa kantaa vaan alkaa ajatella, että onko tässä kuitenkaan kaikkia niitä asioita, joita itse haluaa parisuhteelta.

Omassa suhteessa on varmaan menossa taas tämä vaihe. Alussa kaikki tuntui niin helpolta, mutta nyt on tullut kaikenlaista ongelmaa ja erilaisuutta vastaan. Nyt tässä varmaan katsellaankin, että selvitäänkö näistä. Tällä hetkellä tuntuu, että selvitään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Toisaalta on onneksi saavutettu jo sellainnen perusonnellisuuden taso, joka jaksaa viedä tätä hommaa eteenpäin.

Mitä tulee Bonesin kirjoitukseen muuten niin rehellistä tekstiä ja siitä aina hatun nosto. Tärkeintä on olla itselle ja toiselle rehellinen. Siitä kun lähtee liikkeelle niin ei voi mennä kovin pahasti metsään. Ehkä tuo tarinanne on lopussa ja sääli jos siinä menee myös ystävyys. Niitähän ei ole koskaan liikaa. Mutta kun valitettavasti toiselle ei voi liikaa olla mieliksi, joten jos et pysty antamaan enempää suhteeseenne niin sille ei sitten voi mitään. Mun mielestä kannat kuitenkin turhaa syyllisyyttä siitä, että et ole koko aikaa läsnä kun kyse ei ole kuitenkaan normaalista parisuhteesta ja molemmat sen tietää.

Kuinka tärkeä on toi ihastumisen tunne eli onko vain niin että haluat sitä pelkästään sen tunteen takia? Onhan se mieletön tunne ja kaikkihan sitä janoaa, mutta monesti sen tunteen jälkeen edessä ovat samat ongelmat ellei niille ole kyennyt tekemään jotain tai ellei tämä uusi ihastus pysty niihin vaikuttamaan.

Sori, vähän sekavaa...

 

[Väsyneet Kädet]

Nyt on likka käyty äitelleki näyttämässä. Eli hyvin menee! Jeah!

 

[obi-wan]

Teinpä äsken pikku kenttätutkimuksen, ihan harrastukseni ohessa.

Olin joku tunti sitten baarissa, niinkuin kalsarikänniketjusta voi todistaa. No siinä katselin kelloa, että se on joko kotiinlähtö tai lähimpään baariin, joka on ns. tappiin asti auki. Olin jo päättänyt, että minä en sinne baariin mene. Muutenkin ajatuksissa pyöri kaikenlaista, eli saatoin ulkopuolisen silmiin näyttää suomeksi sanottuna vittuuntuneelta. Siltähän suomalainen mies näyttää, kun asioita fundeeraa.

No ei siinä mitään, istuin tuoppini kanssa, tein baarimikolle kappaletilauksen ja pohdin niitä näitä, kunnes kaksi noin 20-vuotiasta naista tuuppi minua, ja toinen (naamastaan pirun lävistetty) sellainen sanoi: tule nyt meidän pöytään, sä näytät niin tylsältä, sulle tulee paljon hauskempaa kun tuut meidän pöytään". No, hetken siinä intin pissisten kanssa, että enpä tule, mutta koska promilleja oli päässä jo kohtalaisesti, niin eipä noiden naamaltaan eittämättä kauniiden tyttöjen tarvinnut mitään elämää suurempaa laukoa, että istuin heidän kanssaan samassa pöydässä.

Siellä sitten tapani mukaan pidin itseni vaikeastilähestyttävänä. Melkein jo neitoset onnistuivatkin minut saamaan avautumaan, kunnes tuli taikalause: "Tarjooks sä meille siiderit". No minäpä siihen, että "En!". Ja sen jälkeen tuli sellainen haukkuryöppy, että minun oli ihan oikeasti lähdettävä pakoon sieltä pöydästä, koska muuten olisin kokenut tunkeutuneeni näiden ihanaisten nuorten naisten pöytään vasten heidän tahtoaan. Lähtiessäni meinasin ison kokoni vuoksi kaataa heidän (tai siis alunperin meidän) pöydän, ja kommentti siihen oli: "No kai nyt tuollainen luuseriläski kaataa kaikki pöydät etc."

Että hyvää työpäivää vaan kaikille, eihän noita naisia nyt mihinkään palvelukseen suvaitse laittaa. Naiset on parasta, mitä maa päällään kantaa, mutta juuri nyt ei siltä tunnu. Jos kohta ei ole koskaan ennenkään tuntunut.

Enää pitäisi tietää mihin tämä raportointi perustuu. Naissaatanan liikkeistä meille raportoi tahtookirjoittaa?

Kiusasivatko isosiskot? Eikö äiti ostanut leluja?

Hakeudut tilanteisiin joista pääset jakamaan näitä kommentteja. Miksi?

 

[tahtookirjoittaa]

Hakeudut tilanteisiin joista pääset jakamaan näitä kommentteja. Miksi?

En hakeutunut tähän tilanteeseen. Tai siis, ne kaksi neitosta kyllä pitivät niin vakuuttavan markkinointipuheen seuraansa liittymisen puolesta, että siihen lankeamista voidaan pitää joko a)sinisilmäisyytenä b)kyvyttömyytenä oppia kantapään kautta.

Ihan kuinka vain. Mielestäni en siellä baarissa eilen (tai siis tänään) tehnyt mitään väärää. Ja tähän loppuun voisi heittää sen saman lauseen, johon Rautavaaran Tapsan Korttipakka päättyy.

 

[Fordél]

Ihan kuinka vain. Mielestäni en siellä baarissa eilen (tai siis tänään) tehnyt mitään väärää. Ja tähän loppuun voisi heittää sen saman lauseen, johon Rautavaaran Tapsan Korttipakka päättyy.

Juu tällä kertaa et tehnyt kun et alkanut vittuilemaan takaisin. Hienoa kun olet ottanut neuvoistani onkeen!

Mitä tulee muuten toimintaasi niin jätä vielä yleistäminen pois. Naisia on monenlaisia. Tuo lause rimmaa ja toimii!

 

[Kipelov]

Niinhän siinä sitten kävi, että itsekin pääsee avautumaan tähän pahamaineiseen ketjuun.

Ollaan oltu naaraan kanssa kuutisen vuotta kimpassa, harrastettu ja reissattu yhdessä, kihloissa pari vuotta ja yhdessä asuttu n. 1,5 vuotta. Ehkä viimeisen viikon aikana neiti on tuntunut vähän etäiseltä, kun taas itsellä on jostain syystä ollut tavallistakin rakastuneempi olo. Tunnehan menee aina puuskissa, joskus on arkisempi tunne ja välillä taas tällainen. Joka tapauksessa eilen pommi sitten putosi, kun neiti ilmoitti harkitsevansa eroa. Tärkein syy oli se, etten ole onnistunut osoittamaan sitoitumistani riittävän tehokkaasti. Syynä tähän on hänen mukaansa se, että ehdotukseni kihloista syntyi yhden riidan jälkimainingeissä (kyseessä ns. teinikihlat eli varsinaista hääpäivää ei sovittu) ja yhteenmuuttokin tuli vähän opportunistisesti tilanteessa, jossa kämppikseni lähti kävelemään - aiemmin tyttöystävä joutui hakemaan uutta kämppää hänen kämppiksensä muutettua pois, mutta silloin en ollut valmis hakemaan hänen kanssaan yhteistä luukkua, koska olin vasta muuttanut kämppään silloisen kämppikseni kanssa. Anyways, en kuulemma ole riittävästi osoittanut sitoutumistani. Mahtavaa yhteistä aikaa on toki takana vaikka kuinka, mutta tällaisesta jäädään sitten kiinni.

Toinen tärkeä syy oli kyvyttömyyteni tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia esim. reissaamisen suhteen - en ole tykännyt ostella halpoja lippuja esim. jenkkilään tai kaukoitään, koska opiskelijan työtilanne on aina vähän mitä on, eikä jotakin työmahdollisuutta olisi välttämättä helppo perua sen vuoksi, että tietylle aikavälille on buukattu matka. Helppo on tietysti jälkiviisastella, että sen kuin olisi mennyt vain.

Virheitä on siis tehty molemmin puolin ja itse nähtävästi ne merkittävämmät. Suhteessa ei kuitenkaan ole oltu mitenkään metsässä koska nainen on jo pitkään halunnut naimisiin, itse en ole kokenut itseäni siihen jotenkin riittävän aikuiseksi, ja nainen ei vastaavasti ole halunnut "odottaa ikuisesti". Tämän seurauksena neiti ei sitten kuulemma rakasta ainakaan tällä hetkellä. Ymmärrän sinänsä naisen turhautumisen joistakin asioista, mutta mieleen tulee taas vanha kierous, eli nainen tuntuu jotenkin ensisijaisesti haluavan naimisiin eikä viettää yhteistä elämää kanssani. "Jos tuolle ei käy, etsin toisen aviomiehen." Ei homma ihan noin raadollisesti meillä etene, mutta keljuilta ajatuksilta ei voi välttyä.

Onpas hauska olla töissä. Ilta ja yö menivät itkiessä, jutellessa ja kattoon tuijottaessa. Iltapäivällä olisi palaveria. Ai kun on kiva keskittyä. Toisaalta eipä sinne kotiinkaan olisi voinut jäädä makaamaan, se se vasta olisi ahdistanut.

 

[tahtookirjoittaa]

Mitä tulee muuten toimintaasi niin jätä vielä yleistäminen pois. Naisia on monenlaisia. Tuo lause rimmaa ja toimii!

Juuei. Kohdalleni näyttää osuvan koko ajan näitä tapauksia. En oikein jaksa uskoa, että kyse voi olla vain huonosta tuurista.

Te jatkiksen urokset, jotka olette löytäneet rinnallenne naisen, joka vilpittömästi teistä välittää, olkaa onnellisia. Teille on käynyt melkoinen flaksi.

Ei sillä, ettäkö mitään ämmää kaipaisin pysyvästi elämääni rajoittamaan, mutta olisi joskus kiva tutustua mukavaankin naiseen. Edellisestä kerrasta alkaa olla jo aikaa...

Ja ennen kuin tämä viesti taas julistetaan itkupotkuraivareiksi, niin koettakaas miettiä, mitkä fiilikset siitä tulee, kun kaksi viehättävää neitosta pyytää taidokkaasti näytellen seuraansa, tarkoituksena vain pummata ilmaiset drinkit. Vituttaa se semmonen, ei voi mittään.

 

[Murmeli]

Ja ennen kuin tämä viesti taas julistetaan itkupotkuraivareiksi, niin koettakaas miettiä, mitkä fiilikset siitä tulee, kun kaksi viehättävää neitosta pyytää taidokkaasti näytellen seuraansa, tarkoituksena vain pummata ilmaiset drinkit. Vituttaa se semmonen, ei voi mittään.

Vituttaahan se. Sanavalmis pitäisi pystyä näissä tilanteissa olemaan mutta ei aiemmin mainitsemallasi tavalla. Tiedä vaikka juuri silloin sen mukavan hyvännäköisen tytön pelotit pois idioottimaisella käytökselläsi.

Itseäni vituttaa, että olin sen verran tuiskeessa aikanaan erään jo edesmenneen juottolasta poistuessani, etten osannut eräälle blondivätykselle kunnolla täräyttää takaisin. Odoteltiin siinä peräkkäin narikkalaput kädessä, kun tyttönen tokaisi hetken pällisteltyään: "Vittu sä oot ruma."

Tuli vähän sellainen kummeliolo, "vaikka minä homo olisinkin, ei siitä tarvitse minulle itselleni kertoa". Humalatila oli vain niin vahva, että jäi täräyttämättä takaisin. Onneksi ei sentään niin vahva, että olisin mielenhäiriössä täräyttänytkin fyysisesti....

 

[SamSpade]

Vituttaahan se. Sanavalmis pitäisi pystyä näissä tilanteissa olemaan mutta ei aiemmin mainitsemallasi tavalla. Tiedä vaikka juuri silloin sen mukavan hyvännäköisen tytön pelotit pois idioottimaisella käytökselläsi.

Itseäni vituttaa, että olin sen verran tuiskeessa aikanaan erään jo edesmenneen juottolasta poistuessani, etten osannut eräälle blondivätykselle kunnolla täräyttää takaisin. Odoteltiin siinä peräkkäin narikkalaput kädessä, kun tyttönen tokaisi hetken pällisteltyään: "Vittu sä oot ruma."

Tuli vähän sellainen kummeliolo, "vaikka minä homo olisinkin, ei siitä tarvitse minulle itselleni kertoa". Humalatila oli vain niin vahva, että jäi täräyttämättä takaisin. Onneksi ei sentään niin vahva, että olisin mielenhäiriössä täräyttänytkin fyysisesti....

Vastaavaa ruma nimittelyä ei ole tullut kännissä vastaan mutta lähes kaikkia muita mahdollisia aikanaan. Olen aina paukauttanut takaisin Kauppaneuvos "Paukun" legendaarisella kommentilla, kun hän oli tolkuttomassa humalassa aamupäivällä ja turkkia kantava nainen kommentoi humalatilaa..
Paukun kommetti siis "Hyvä rouva, kotkakin lentää joskus matalalla, mutta kana ei koskaan korkealla.."

 

[Ted Raikas]

Odoteltiin siinä peräkkäin narikkalaput kädessä, kun tyttönen tokaisi hetken pällisteltyään: "Vittu sä oot ruma."

Moinen kertoo enemmänkin sanojan pikkusieluisuudesta, kuin mistään muusta. Totta kai moiset jutut ärsyttää, mutta ehkä paras tie on olla kiinnittämättä mitään huomiota. Paras vastaisku on, kun provosoija ei saa mitään vastineeksi.

Tietysti jos joku naseva heitto tulee spontaanisti, niin se voi pistää vastapuolen hiljaiseksi. Muussa tapauksessa täydellinen välinpitämättömyys on paras vaihtoehto.

 

[Keltainen]

Satuin kerran baaritiskille parin melko vetävän näköisen neidin lähettyville. Siihen saapastelee jätkä ja pyytää tanssille. Tytöt rupeaa suureen ääneen luettelemaan miksi tanssi ei kiinnosta, arvostellaan ulkonäköä, varallisuutta sekä herran oletettua mieskuntoa. Tai tässä tapauksessa sen puutetta. Mies ei ollut millänsäkään, odotteli hiljakseen kunnes tuli musiikissa se sekunnin tauko ja karjaisi täysillä "ja minähän en vitusta viittäsataa maksa" ja lähti kävelemään. Markkoilla vielä maksettiin siihen aikaan. Seurasi synkkä hiljaisuus neitojen puolelta, sekä runsaasti kiinnostuneita katseita.

 

[tahtookirjoittaa]

Legendaarisia ovat myös tapaukset, joissa muija tekee tuttavuutta miehen kanssa, ja jossakin vaiheessa pyytää tätä tarjoamaan drinkkiä. Ja kun drinkkilasi on neitokaisen sievässä kämmenessä, luikkii tämä tiehensä sanaakaan sanomatta. Kaverilleni on joskus tehty tämä. Myös itselleni, mutta silloin olin niin saatanan idiootti, että tarjosin vodkarusschianin ihan oma-aloitteisesti. Tuskin ikinä tarjoan enää naiselle drinkkiä baarissa, ainakaan ensimmäisenä iltana.

Eivät hirveästi tämä ja muut täällä kerrotut tapaukset nosta arvostusta naissukupuolta kohtaan, vaikka minkä lasien läpi koettaisi katsoa.

 

[Ted Raikas]

Tuskin ikinä tarjoan enää naiselle drinkkiä baarissa, ainakaan ensimmäisenä iltana.

En tarjoa kyllä itse drinkkiä kuin ihan oikealle avecille, jonka kanssa on varta vasten lähtenyt liikenteeseen. Kaikenlaiset keimailijat ja ruinaajat saa ruinata muualta ihan rauhassa.

Kerran olen virheen tehnyt, toiste en.