Miksi noista tilanteista ei voi lähteä pois? Olen aika sanavalmis tyyppi, mutta jos mä oon dokaamassa niin en lähde millään ylimielisellä vittuilu-asenteella liikenteeseen. Lähden esim riitatilanteissa, vaikka harvoin tulee niin vaan pois sen jälkeen kun huomaa että mitään sanottavaa ei enää ole, tai jos joku janari koittaa käytävällä kädet levällään väkisin tuupata, vaikka sitä väistää niin mulle ihan sama, korkeintaan lähen menemään. Jos menen baariin niin en anna kenenkään latistaa fiilistä, en juomienkerjääjien tai joidenkin huonolla itsetunnolla varustettujen "tuuppailijoiden".
Ikinä ei ole baarissa tullut mitenkään tönimistä radikaalimpaan toimintaan jouduttua, väitän että se johtuu positiivisesta luonteesta ja varmana osittain siitä että kohtuu sporttisena niitä pystyy välttämään. Lisäksi minulla on logiikkana jos joka paikkaan lähtee fyysisesti ratkomaan tilannetta, niin joskus tulee vastaan se tyyppi joka laittaa sitten täysin jätkän pakettiin. Tuota järkeä kun saisi näihin tuopiin viskojiin ja joukolla potkijoihin taottua niin maailma olisi parempi mesta.
Mutta ketjunaiheeseen, että en ymmärrä miten joku siiderin ruinaaja voi aiheuttaa noin pahoja antipatioita. Tilanteesta voi lähteä menemään, tai jos tsirpukka on kiinnostava, niin voihan sitä välillä maksaakin, varsinkin jos itsekin tilaa. Ei kannata liikaa lukiutua tiettyihin rooleihin.
Minusta liikutaan jo huonon itsetunnon alueilla, jos jonkun tuntemattoman naisen sanat aiheuttaa niin kovan kiihtymyksen että on pakko alkaa vittuilemaan joka muijalle baarissa joka ei satu omista kännijorinoista innostumaan. Varsinkin jos se on pyytänyt sitä juomaa ensin ja sen jälkeen on tullut sanaharkkaa.