Tuli skimmattua Syksy Räsäsen twitter tili läpi ja siitä saadun kuvan mukaan Ukrainassa ei ole sotaa käynnissä. Tilin täytti pahuuden akselin eli Israelin ja Yhdysvaltain jatkuvat hirmuteot ja vasemmistoliiton kansanedustajien twiittien jakaminen. Kokoomus poliitikkojen toimia pöyristeltiin ja Suomen Nato jäsenyyden hakeminen oli pahasta.
Yleisellä tasolla Amnesty oli CCCP-aikoihin ihmisoikeuksien puolustaja myös idässä. Amnesty toi esille toisinajattelijoiden vainot ja nosti roistovaltion kehnon ihmisoikeuspolitiikan esille. Sama on jatkunut Venäjän ja Putinin aikana. Amnesty on nostanut useita Venäjän suorittamia murhia esille vaatien niiden tutkimusta. Myös Memorialin palkitseminen joskus 2010 Saharov palkinnolla sai julkisen tuen Amnestylta.
Ehkäpä en ole kaikkea huomannut, mutta muistikuvissani Amnestyn ongelmat tulivat esille vasta Navalnyin kanssa. Navalnyin tausta oli Amnestylle liikaa, ja Amnesty pyrki irti Navalnyista eikä halunnut toimia hänen vapauttamisekseen kuten tietenkin olisi pitänyt toimia yhdessä mm. EU:n kanssa.
Toistaiseksi en osta Amnesty Internationalin muuttumista vasemmistolaiseksi leluvasaraksi järjestön perinteiden ja historian vuoksi. Enemmän kysyisin, ymmärtääkö esimerkiksi vuoden päivät Amnestyn hallitusta johtanut Anjhula Mya Singh Bais sodan logiikasta riittävästi. Hän on tohtori ja psykologian traumaasiantuntija. Hieman samanlainen tausta löytyy muiltakin Amnestyn johtoon kuuluvilta: tutkija, lääketieteen tohtori, juristi jne.
Sotilaspuoli puuttuu kokonaan ja vaikka tiedän hyvin sen, että johtokunta ei lausuntoja kirjoita, johtokunta vetää suuret linjat ja asettaa toiminnalle ja lausunnoille tietyt ehdot. Nyt esille tullut lausunto ei anna sellaista käsitystä, että Amnestylla olisi osaamista hyökkäyssodan kokonaisuudessa.