Jonkinlainen pieni ihmehän tapahtui heti alussa ja Ukraina yhdistyi hetkessä. Eihän siellä taidettu uskoa USAn varoituksia ensi alkuun, että Venäjä on ihan oikeasti hyökkäämässä.
USA muuten pani tuossa peliin tiedustelunsa uskottavuuden. Helmikuun 24. jälkeen meistä harva on enää kyseenalaistanut sen.
Hostomelin taistelut heti ensimmäisenä päivänä jolloin Venäjän lähetti VDV-joukkojaan tarkoituksena nopeasti ottaa Kiova haltuunsa torjuminen oli ihan ratkaiseva tai jos se olisi onnistunut mitäköhän olisi tapahtunut. Jostakin luin, että USA oli antanut tiedot operaatiosta ja Ukraina olisi osannut valmistautua siihen. Pitääkö paikkaansa niin en tiedä ja jos Ukraina ei olisi saanut noita tietoja olisiko Venäjän operaatio onnistunut? Tuon epäonnistuttua Venäjä joutui sotaan johon se ei kaikkien yllätykseksi ollutkaan valmis.
Kun Venäjä syksyllä alkoi kasata joukkoja, niin minua huolestutti kyllä se, ettei Ukraina vaikuttanut millään tavalla vaikuttanut vastaavan siihen. Ehkä jotain valmisteluja on ollut, mutta minä olettaisin, että vastaavassa tilanteessa Suomessa esimerkiksi sulutus olisi tapahtunut paljon nopeammin. Venäjä pääsi "sisään" aika vapaasti. Mutta Hostomel "possujunineen" meni sitten ihan reisille.
Eihän Zelenskyä pidetty minään suurena valtiomiehenä ennen sotaa ja lännen yhdistyminen tuli varmaan lännelle itselleenkin yllätyksenä jne.
Joo. Lännen yhdistyminen tuli itselleni yllätyksenä. Onhan tässä toki ollut kaikenlaista lännelle tyypillistä säätämistä, mutta silti.
Samoin itselleni on tullut jonkin verran yllätyksenä länsiaseiden - erityisesti NLAW, Javelin ja HIMARS - teho. Mutta se on kyllä minusta vaatinut nuo kaksi aiemmin mainittua asiaa, eli ainakin 50% niiden tehosta lasken ukrainalaisten sotilaiden piikkiin, ja osan sitten Venäjän operatiivisen kyvyn puutteen piikkiin. Tai Venäjän osalta ehkä valmistelun ja reagointikyvyn piikkiin, yhtäkkiä Venäjä olikin sodassa, johon ei ollut valmistautunut eikä sillä näköjään kovin paljoa ole kykyä mukautua muuttuviin tilanteisiin.
Vaikea kuvitella että meilläkään ilmapiiri olisi koskaan muuttunut ilman sotaa sellaiseksi, että kansa suorastaan huutaa poliitikoja liittymään Natoon ja ehkä tässä jopa pystytään suomettumista käsittelemään edes jollakin tasolla tulevaisuudessa. Kyllähän meidät on niin aivopesty kaikella itäpaskan propagandalla sitten sotien ettei siitä muuten oltaisi eroon päästy ikinä.
Vaikka vähän offtopiccia onkin, niin näen asiaan monta syytä. Ensinnä minä itse uskon, että suomalaisten Nato-suhde on pinnan alla muuttunut. Nato-vastaisuus on tullut joillekin vähän jonkinlaisena "perintönä" eikä se ole ollut mitenkään äärimmäistä pitkään aikaan, ennemminkin vanhojen kannanottojen toistamista, joilla silloin aikanaan on perusteltu ihan muita asioita (Suomen asemaa siltana idän ja lännen välillä tjsp). Tarvittiin vain hyvä syy miettiä kanta uudelleen. Sitten toinen asia siinä, luulen, että monelle suomalaiselle kyse ei ole ollut sinänsä Nato-vastaisuudesta, vaan sen puntarointia, paljonko esim. venäjänkauppa painaa vaa'assa. Kun se sodan myötä otettiin vaakakupista pois, niin heilahdus on jopa ymmärrettävä.
Vaikeintahan tulee olemaan rauhasta sopiminen sitten joskus. Tiedä mitä yllätyksiä tässä on vielä edessä.
Sepä se.
Siitä tulee mieleen yksi yllättänyt asia, nimittäin Venäjän resilienssi erilaisia tappioita kohtaan. Tuntuu, ettei millään sotilaallisella, poliittisella tai kaupallisella tappiolla ole Venäjään minkäänlaista vaikutusta. On vain tällaisena länsi-ihmisenä pakko uskoa, että pakkohan sen on jossain vaiheessa tunnuttavan myös Venäjän johdossa, eihän se nyt ikuisesti voi sivuuttaa niitä pelkällä olankohautuksella.