Olen edelleen sitä mieltä, että Erdogan käy kauppaa. Jos Turkki olisi tehnyt päätöksen, että meitä ja ruotsia ei hyväksytä, asia olisi ilmoitettu kevään tunnusteluissa, tai nyt viimeistään olisi tehty yksi lausunto, jossa sanotaan että emme tule hyväksymään. Nyt Erdogan nostaa tätä asiaa jatkuvasti esille, vähän kuin muistutellen, että ei me varppina tulla mieltä muuttamaan, turha edes yrittää!
Tilanne on tietysti isoille jäsenmaille kiusallinen, samoin koko puolustusliitolle. Erdogan lypsää, koska tietää että nyt voi lypsää. Isot pojat eivät enää peräänny, koska Nato menettäisi uskottavuutensa täysin, jos hakemukset torpattaisiin. Mun näkemys on se, että Suomen ja Ruotsin hakemukset viedään maaliin väkisin, jo uskottavuuden kannalta. Lisäksi, haluaako Naton muut maat, että liiton laajenemisesta päättää yksi diktaattori?
Toki Erdoganin touhu on lyhytnäköistä, hän ottaa nyt irti sen mitä irrotettavissa on, mutta tämä saattaa myös lyödä myöhemmin kynsille. Turkin ongelmana on pidetty sitä, että maan toimia on välillä vaikea ennakoida, eikä tämä nyt varsinaisesti auta näitä epäilyksiä poistamaan.