Tänään onkin jo kuukausi kulunut tämän hirvittävyyden alkamisesta.
Tätä olisi ollut ilman erinäisempiä kiireitä enemmänkin aikaa seurata ja kirjoittaa.
Joka tapauksessa Venäjän kaikkein painajaismaisimmassakin tilannekuvassa (Tai tietenkin myös siksi, että Venäjälläkin ymmärretään tai ymmärrettiin edes Jeltsinin aikana Ukrainan olevan niin iso maa jolloin huonoimmillaankin jonkun aikaa kuluu sen valtaamisessa.) tämän päivän loppuun mennessä eli kuukaudessa sodan alkamisesta Kiovan olisi pitänyt olla tai pitäisi olla luhistumassa.
Tästä tavoitteesta Venäjä jäi ajat sitten ja sekin oli tietysti laskettu vain kaikkein pessimistisemmissä mahdollisissa arvioissa niin olevaksi.
Ihme kyllä pessimistit tuosta hyvästä lienevät pitäneet henkensä kun muutoin on tietysti kehuttu homman huonoimmillaankin olleen sen 2-3 viikon juttu tai sen 10 päivän sota mikäli ihan oikeasti vastarintaa tulisi.
Ja tietysti kaikkein mieluummin kyse oli jokusen tunnin, puolen päivän, päivän tai Persianlahden Sodan 100 Tunnin Sodasta enimmilläänkin kysymys Putinin unelmissa jälkimmäisen ollessa mitä ilmeisimmin ollut tarkoitettu henkiseksi keskariksi Yhdysvalloille.
Se unelma onkin muuttunut enemmän kuin epämiellyttäväksi, höyryäväksi kasaksi tankinraatoja ja auringonkukkaa puskevia isäntiä joiden elämät olisivat voineet olla niin kovin erilaiset, mutta tietysti kroonisten pahantekijöiden osalta loppu olisi voinut tulla sitten tietysti toisessa muodossakin Bratvan Kryshan (Nämä eivät sitten tule tarkastamaan kotienne tiilikattoverhoilua tai mitään muutakaan raksa-alan hommiin liittyviä juttuja.) äijien kynsissä tai kenties sen hyvin, hyvin harvoin tapahtuvien venäläispoliisienkin kyllästymisessä kyseisten isäntien röyhkeyteen lyijysateen muodossa.
Tietenkin myös perinteinen vodka-kuviokin itänaapurin miehiä (Tai miespoikia välillä pikemmin kun niitä kuvia on joskus katsellut.) ennen pitkää kuluttaa kovin nuorena hautaan vieden.
Tiedä sitten, että miten hirvittävää tästä vielä tuleekaan, laajeneeko sota muuallekin (Ei vielä, mutta osalla NATO-maista kuten Puolan ja Eestin suhtautuminen asiaan puhuu tätä menoa kyllä mitan täyttymisestä kun etenkin ensin mainitun kanssa välit ovat olleet erittäin vaihtelevat lämpimine ja kylmine jaksoineen Ukrainalle niiden huipennuttua moniin hyviin asioihin viimeisen 10 vuoden aikana. Jalkapallon EM:nkin maat järjestivät yhteiskisoina 2012.) ja ennen kaikkea milloin NATO puuttuu peliin ja haastaa Venäjän?
Entä tuleeko ECMM-joukoille vahvistuksia Eurooppaan vai hajotetaanko melko vähälle merkitykselle jäänyt järjestö edeltäjineen viimeisen noin 27-30 vuoden+ vähän pidemmältä ajalta enintään ja luodaan nk. Uusi ECMM sitten tilalle tällä erää riittävin selvin sotilasbudjetillisin merkityksin takaamaan rauha Eurooppaan?
Pitänee lukea enemmänkin siitä mihin viimeksi jäin näinä lähipäivinä nyt kun aikaa taas on enemmän.
Hienoja juttuja on toki riittänyt mahdollisista virheistäkin huolimatta tässä aihekeskustelussa!