Yliarvostetuimmat bändit

[Mängimies]

Muistelisin vaan, että aikoinaan kun tuo bändi tuli, niin sitä kehuttiin kriitikoitten ja muiden suilla todella taidokkaaksi ja Laurin englannin kielen lausumista myös ylistettiin (mikä voikin olla ihan jees suomiartistiksi) ja sittemminkin bändiä on hypetetty muutenkin tajuttomasti ja minusta kun ne biisit on vaan ihan tajuttoman pliisuja ja mitäänsanomattoman tavanomaisia poppivedätyksiä jok'ikinen. Tiedä sitten, onko niiden hittien ulkopuolella elämää.

En tunnustaudu Rasmus-faniksi enkä ko. bändiä edes salaiseksi suosikikseni mainitsisi. Muistaakseni Rasmusta "hehkutettiin" aikoinaan silloin debyyttilevyn aikoihin joskus vuonna '96 tai '97. Peep oli debyyttilevyn nimi ja itselläkin se levyhyllystä löytyy. Muita Rasmuksen levyjä ei tosin löydykään ja onhan se sanottava, että kyseinen tuotos on mestariteos yhtyeen nykyiseen tuotantoon rinnastettuna. Vaikka miehistö ei tietääkseni ole vaihtunut debyytistä kuin rumpalin osalta, niin muuta yhteistä tähän aikaan ja tuotantoon ei olekaan. Bändin nimikin on muuttunut niistä ajoista, puhumattakaan täydellisestä imagon ja tyylin muutoksesta.

Palatakseni vielä tähän Peepiin, kyseessä on oikeasti hyvä ja tietyllä tapaa omalaatuinen levy. Funk-meininki toimii hienosti ja meininki on muutenkin aidon poikamaista ja kaukana kaupallisuudesta. Siis piirteestä johon The Rasmus nykyisin poikkeuksetta yhdistetään. Kyllähän bändin musiikki siihen aikaan oli valtavirrasta erottuvaa ja nimenomaan positiivisella tavalla erottuvaa. Nykyiseen tuotantoon en ole syvemmin edes tutustunut, mutta sen verran kuitenkin ettei nykyinen materiaali mitenkään edukseen ainakaan massasta erotu.

En sitten osaa sanoa onko Raikkaan Tedi tutustunut nimenomaan bändin uudempaan "The Rasmuksen" nimellä kulkevaan materiaaliin vai olenko seonnut vai mitä, mutta pidän alkuajan tuotantoa oikeasti hieman erilaisina kuin "mitäänsanomaton tavanomainen poppivedätys" kuten Ted asian nokkelasti ilmaisee. Olen kyllä täysin samaa mieltä tuon määritelmän kanssa uudemman materiaalin osalta.

Lopulta voidaan palata kysymykseen, jonka Cube jo aiemmin esitti. Onko The Rasmus yliarvostettu vai arvostaako sitä oikeasti edes juuri kukaan?

 

[Solomon]

-U2: yliarvostettu paska

En oikein tunne yhtään ihmistä, joka arvostaa U2:ta. Täälläkin noin joka neljännessä viestissä mainitaan U2. Ei tunnu nauttivan kovin suurta arvostusta.

Ota, listaa kaikki maailman suurimmat bändit otsakkeen alle. Sitten patsastele. Tunne, kuinka luuseri kuvitteellisen peilin edessä muuttaa muotoaan. Uuh, ei tässä sentään mitään taviksia olla.*

* Kuva melko hyvin omia motiiveitani, Panzerfaustin vastaavista en tiedä.

Yliarvostus on vähän hankala sana, koska arvostusta ei mitata pelkästään rahassa ja myydyissä levyissä. Massat eivät arvosta, ne ostavat. Pahiten yliarvostettuja bändejä voivat olla ne, joilla on jonkinlainen pohjimmiltaan aitoon arvostukseen pohjautuva status. Sitten kuppi menee joillakin nurin, arvostus alkaakin näyttää hypetykseltä.

Tool on tästä hyvä esimerkki. Hypetyksestä johtuen sitä uutta levyä odotti edellisvuonna vesi kielellä. Rima oli varmasti korkealla, mutta toisaalta oli hivenen vaikea itselle myöntää, että jotenkin melko pliisu levy kyseessä. Jälkiarvioihin saattaa vaikuttaa myös se, että Ruisrockin keikka oli pieni pettymys. Pääosin johtui tosin siitä, että jäi fiilis keikan loppumisesta ennen aikojaan.

 

[Cube]

Joidenkin kohdalla siis mielestäni yliarvostettu, tai sanotaanko yliammuttu bändi.

Itsellenihän Tool (Lateralus) on varmasti se kirkkain tähti kaikista, joskin Isis on nykyään aika lähellä kolmen täysin mestarillisen peräkkäisen levyn ansiosta. Kuitenkaan Toolin (tai Isiksen) kädenjälki tai vaikutus ei ole musiikin historiassa missään nimessä ainutlaatuinen, eikä sitä tule varmasti koskaan olemaankaan. Siinä mielessä on ehkä vähän ylimielistä vetää tuo hehkutus niin överiksi kuin se välillä vedetään (myös mun toimesta), vaikka oma suosikki onkin kyseessä. Ja ovathan Toolin jätkät itsekin sanoneet suunnilleen niin, että heidän musiikkinsa on pohjimmiltaan vain King Crimsonin sun muiden "kopioimista". Pilke silmäkulmassa tietty, mutta kuitenkin.

Makuasioista ei edelleenkään siis ole järkeä kiistellä, mutta tärkeää olisi ymmärtää, että joillain muillakin kuin itsellä on hyvä maku musiikin suhteen - joillain ehkä jopa parempi.

 

[Ted Raikas]

Makuasioista ei edelleenkään siis ole järkeä kiistellä, mutta tärkeää olisi ymmärtää, että joillain muillakin kuin itsellä on hyvä maku musiikin suhteen - joillain ehkä jopa parempi.

Joo, eihän siinä mitään jos Toolia diggailee maailman kovimpana orkesterina. Varmaan minullakin omissa suursuosikeissani menee hivenen yli se innostus joskus. Toolin kohdalla olen vaan törmäillyt sellaiseen rasittavaan käännyttämistyöhön, missä joku suu vaahdossa jauhaa, miten jumalaisia juttuja se bändin soitto ja muu pitää sisällään. Ikäänkuin kaikki, jotka eivät sitä tajua, ovat menettäneet musiikin maailmassa jotakin ainutlaatuista ylitse muiden. Siksi puhunkin tästä välillä "jeesusbändinä". Muistuttaa jotain uskonnollista liikettä määrättyjen kannattajien toiminta. No, ehkä jos on vetänyt oikeanlaiset hapot, niin se käy sitten näin, että tulee tool-uskoon.

Tietyllä tapaa juuri tuon ylimaallisen hypettämisen takia maku poissa Toolista, vaikka olen sitä mahd. avoimin mielin, sen seikan syrjäyttäen pyrkinyt kuuntelemaan.

Hyvä, omintakeinen bändihän se, mutta ei avaudu minulle siinä mittakaavassa mitä kenties monella muulla. Tai ei ole ainakaan vielä tehnyt niin.

 

[tinkezione]

Mulle on kyllä henkilökohtaisesti ns. paskan sama, miten paljon joku vaahtosuu haluaa Toolista kohkata. Mahtava bändi ja jopa 10k Days oli loppujen lopuksi onnistunut tekele, mutta turha tuosta(kaan) bändistä on tulla sen enempää jeesustelemaan. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia ja sillä sipeli.

Oli tässä edellisessä postauksessa joku muukin pointti, mutta kännissä unohdin, mikä. Se annettakoon anteeksi, ja elämä jatkukoon!

PS. Ei kun niin! Isis! Siihen pitää jo pelkästään perustelujen perusteella tutustua.

 

[Torsti]

U2

Zen Café

Sama. U2 on maailmalla (ei niinkään Suomessa/jatkoaika.comissa) yliarvostetuin bändi. Tusina poppirokkirenkutusta, jota ei jaksa kuin lähes sen yhden kerran.

Zen Cafen sanoituksia en ole kyllä koskaan pitänyt mitenkään nerokkaina, vaikka jostain sellaistakin olen kuullut. Leeveilläkin oli monta kertaa nerokkaampia sanoituksia ja heidän musiikkiaan kuuntelee paljon mieluummin kuin Zen Cafen. RMJ:ssä kesällä 06 näin Zen Cafen keikan ja pitä sanoa, että aika moneen tuntuu uppoavan. Itsekin osaa joitain biisejä "ulkoa", mutta ei ne sanoitukset kyllä kovin nerokkaita ole.

Metallicaa kyllä arvostan, vaikka joku ylempänä heitä arvostelikin. Kyllä mm. Metallica/Black ja S/M -albumit ovat yleensä kuuntelulistani kärkipäässä.

 

[Mats Bedö]

Ihan jokainen rap-bandi sitten 80-luvun. Ihan jokainen. Hirveeta paskaa musiikillisesti lahjattomilta ihmisilta ja koomassa elavat lapset ostaa, kun se on niin mageeta.

Vittu, ghetto my ass!

 

[polvipetteri]

Olin selailevinani listan huolella, mutta näitä kahta en löytänyt: Dire Straits ja Pink Floyd. Jälkimmäinen edustaa sen tason huhuilumusiikkia, ettei paremmasta väliä. Ovat muutaman tunnetumman biisin varjolla saaneet muka oikeutuksen tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluavat ja täytyy myöntää, että se ei ole musiikkia, jota minä haluaisin kuunnella. Aika moni artisti ja yhtye on haksahtanut samaan, että on saatu joitakin biiseja (tai vain yksi) maailmanmaineeseen ja sitten on alettu tehdä musiikkia, joka perustuu sen tosiasian huomaamiseen, että tuo tiettytaajuuksinen syntikoiden soundi peittää mukavasti sen "ikävän ääneen pääni sisältä edes hetkeksi". Ja sitten näille ollaan työntämässä musiikillisen neron kruunua.

Hurriganesia joku polki tuolla muutama sivu taaksepäin ja jatkoi perään Hanoi Rocksin kehumisella. En nyt ymmärrä, oliko tuo huumoria, mutta minusta Hanoi Rocks ei ole missään vaiheessa saanut mitään aikaiseksi. Yhden CCR:n biisin listoille ja MTV:llekin hetkeksi. Muutoin huippuhetket osuvat lähinnä musiikin ulkopuolisten sekoilujen saralle.

JA toisaalta, joku mainitsi AC-DC:n yliarvostettuna. En ollut tullut ajatelleeksikaan, mutta näinhän se on. Varsin yksitoikoinen soundi, jota muistetaan toistaa joka biisissä.

Ja suomalaisista 69eyes on käsittämätöntä huttua, aivan kuten HIM:kin. 69eyesin laulaja ynisee mahdollisimman matalalta, kuulostaen todella teennäiseltä. Itse asiassa laulun voisi irrottaa alkuperäisestä biisistä ja laittaa minkä hyvänsä muun ko. yhtyeen toisen biisin päälle, eikä kukaan huomaisi mitään.

HIMistä en viitsi enempää sanoa kuin että olisi Linda Lampeniuskin nousta kansainväliseen maineeseen ennemmin kuin kyseinen yhtye.

 

[teroz]

Ymmärrän kyllä täällä esitetyn kritiikin AC/DC:ta kohtaa, toki linja on ollut sama jatkuvasti, mutta siinähän se heidän ydin ja juju juuri onkin. Bändi ei hairahtanut linjastaan edes tukkahevin sysätessä heidät sivuun 80-luvulla.

Oli mitä mieltä tahansa AC/DC:stä, niin siitä pitäisi kuitenkin bändille irrota rispektit, että yli 30 vuoden uralta ei ole tullut yhtään "Best of"-kokoelmaa. Lisäksi livelevyjäkin on tehty vain kohtuulliset kaksi kappaletta. Äijätkin ovat mukavan paljon maanpinnalla.

Varsin mukavaa, kun nykyään tuntuu olevan tahtina: studiolevy - remixlevy - studiolevy - remixlevy - livelevy - kokoelma (tyyliin Linkin Park)... Tai jos ottaa vertailukohteeksi AC/DC:n ikäluokan bändeistä KISSin, jolta on varmaan tullut kymmenen kokoelmaa ja muuta roskaa.

Yleisesti tästä ketjusta. Itse en ainakaan sano, että vihaan bändejä jotka mainitsin yliarvostetuiksi. En vain näe syytä sille miksi esim. U2 saa niin paljon kunnioitusta tuotoksilla kuten Vertigo (yäk). Tuntuu olevan aivan sama kuinka keskinkertaista kamaa tuon tyyliset bändit suoltavat, aina vaan grammyjä satelee.

 

[Osmo Rapeli]

Olin selailevinani listan huolella, mutta näitä kahta en löytänyt: Dire Straits ja Pink Floyd. Jälkimmäinen edustaa sen tason huhuilumusiikkia, ettei paremmasta väliä. Ovat muutaman tunnetumman biisin varjolla saaneet muka oikeutuksen tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluavat ja täytyy myöntää, että se ei ole musiikkia, jota minä haluaisin kuunnella.

Hah, tiesithän kuitenkin että nuo Pink Floydin "hitit" tehtiin yhtyeen käytännössä viimeisellä levyllä?

Bändi ei ole julkaissut mitään merkittävää tai edes kovin kiinnostavaa ainakaan 15 vuoteen, mutta nauttii silti kriitikkojen ja levyjä ostavan suuren massan varauksetonta suosiota, joten yliarvostetun leima on ehdottomasti paikallaan.

Tämä on juuri se asia mistä tässä ketjussa olisi voinut puhua, ja voi, kaiken inttämisen seassa. Vanhoilla ratsastaminen.

 

[kakkonen]

- AC/DC
- U2
- Mikko Alatalo
- Beatles

Nuo nyt tuli ensimmäisinä mieleen. Esim, Alatalon tuotanto...mitä sieltä löytyy? Känkkäränkkä?

 

[Monte-Cristo]

U2, melkoisen HMV, en varmaan osaa edes yhtään biisiä nimetä vaikka ne radiossa ilmeisesti melko taajaan soivat. Tai keksin minä yhden, se Green Dayn kanssa tehty uusi tilkkutäkkirenkutus, joka ei sekään liiemmälti sytytä.

Biisi ei ole U2:n ja Green Dayn tekele, vaan coveri 70-luvun lopussa - 80-luvun alussa vaikuttaneelta skottilaiselta punk-bändiltä The Skids. Yhtyeen kitaravirtuoosi Stuart Adamson perusti sittemmin "säkkipillirokkia" soittaneen Big Countryn.

 

[Cemetery Gates]

Tulipa yksi kotimainen artisti mieleen, joka on nauttinut melkoista kansansuosiota jo vaikka kuinka kauan, enkä itse käsitä millään, mikä siinä vetoaa.

J. Karjalainen.

Kyseisellä kiekujalla on kieltämättä pari ihan hyvää kipaletta, mutta kaipa sitä matskuakin on sen verran läjässä, että pakko(?) kai sieltä on jokunen osumakin löytyä. Mielestäni kuitenkin J. Karjalaisen musa on kautta linjan ollut sellaista perustylsää kitararenkutusta ja sitten suurimpana miinuksena tulee miehen lauluääni. Kuten totesin, pidän parista Karjalaisen biisistä, mutten jaksa mitenkään käsittää, miten tämä ukko on niin suosittu, jotain mystistä asiassa on.

Ai niin, mielestäni U2 on helvetin hyvä bändi. Yliarvostuksesta en osaa sanoa.

 

[psychodad]

Siksi puhunkin tästä välillä "jeesusbändinä". Muistuttaa jotain uskonnollista liikettä määrättyjen kannattajien toiminta. No, ehkä jos on vetänyt oikeanlaiset hapot, niin se käy sitten näin, että tulee tool-uskoon.

Tietyllä tapaa juuri tuon ylimaallisen hypettämisen takia maku poissa Toolista, vaikka olen sitä mahd. avoimin mielin, sen seikan syrjäyttäen pyrkinyt kuuntelemaan.

Hyvä, omintakeinen bändihän se, mutta ei avaudu minulle siinä mittakaavassa mitä kenties monella muulla. Tai ei ole ainakaan vielä tehnyt niin.

Ymmärrän hyvin tuon "jeesusbändin". Onhan meissä Tool faneissa juuri tuota vikaa. Se on vaan jotenkin ihmisen luonto, kun itse löytää jotain hemmetin spesiaalia, sitä kokemusta mielellään jakaisi mahdollisimman monen kanssa. Itse ainakin olen tänäkin päivänä hyvin kiitollinen sille ihmiselle joka aikanaan minut bändiin tutustutti. En olisi sama ihminen tänä päivänä ilman tuota löytöä (saattaa kuulostaa täysin järjettömältä väitteeltä kun puhutaan musiikista, mutta seison sen väitteen takana). Tästä syystä esim. uskikset tosiaan yrittävät käännyttää ihmisiä mihin ikinä. Ei se ilkeyttä heidänkään puoleltaan ole. Tosin siellä puolella heitä kannustetaan tekemään niin uskonnollisten johtajien taholta.

Happoja en ole koskaan tarvinnut.

 

[VT]

- Mikko Alatalo
Nuo nyt tuli ensimmäisinä mieleen. Esim, Alatalon tuotanto...mitä sieltä löytyy? Känkkäränkkä?

Jaa Mikko Alatalo yliarvostettu bändi? Tokitoki.

Tässä ketjussa mainittu Sunrise Avenue on kyllä sellaista ynseää peruspoppia, että pakko sanoa sen olevan itselle täysi mysteeri, miten bändistä on tullut niin suosittu. Vituttaa katsoa jotain Suomen Top 40-listaa, kun aivan loistavan Animal-levyn tehnyt Sweatmaster (joka on muuten Suomen aliarvostetuin bändi) käy siellä kääntymässä ja Sunrise Avenue on siellä kymmeniä viikkoja. Ei voi käsittää.

Ja mitä tulee The Rasmukseen, onhan se paska livebändi. Rasmus-aikoina se oli vielä hyvä ja täynnä nuoruuden intoa. Nyt varmasti Laurin jokainen askelkuviokin on etukäteen mietitty ja siitä puuttuu kaikki yllätyksellisyys niin esiintymisen, biisivalintojen kuin välispiikkienkin suhteen. Niillähän on ollut rundeilla täydellinen viinanjuontikeikoille koko bändille ja roudareillekin. Keikkojen väliajat ne käyttävät katsomalla edellisiä keikkojaan ja miettimällä, missä kohtaa joku poikkesi sovitusta. Ja tämä on fakta. Rock? Hahaa, kaukana siitä.

 

[Erämaan kettu]

- AC/DC
- U2
- Mikko Alatalo
- Beatles

Nuo nyt tuli ensimmäisinä mieleen. Esim, Alatalon tuotanto...mitä sieltä löytyy? Känkkäränkkä?

Heh, melkoinen lista.. 3 kappaletta maailman suosituimpia bändejä ja Mikko "Rikoo on riskillä ruma" Alatalo.

Itse olen ihmetellyt kaikkien teinijenkkipunkkibändien suosiota (Blink 182, Sum 41, Good Charlotte, Fall Out Boy tms.) Pääasiassa melkoista paskaa, joissa ei oikeastaan ole punkista tietoakaan, mutta silti tuntuu myyvän kuin häkä

 

[polvipetteri]

Hah, tiesithän kuitenkin että nuo Pink Floydin "hitit" tehtiin yhtyeen käytännössä viimeisellä levyllä?

Dark Side of the Moon tehtiin 1973. Muutama levy ilmestynyt tuonkin jälkeen. Toki jäljempänä seuranneilla levyillä, lähinä The Wallilla, oli niitä seuraavia suuria hittejä. Mutta kyllä sinne väliin huhuiluakin mahtuu. Ehkä on oikeammin sanoa, että pojat palasivat tietyillä levyillä sitten juurilleen (tuotantoon ennen ANSotM-levyä) ja saivat tehdä sitä pään sisäisiä ääniä peittävää musiikkia...

 

[pXi]

Olen onnistunut tapaamaan ihmisen, jonka mielestä Leevi and the Leavingsilla on tasan yksi hyvä biisi (Tikapuut taivaaseen) ja loput yliarvostettua paskaa. Itse kuulin bändiltä ensimmäisen kerran Häntä koipien välissä-levyn (Teuvo, Sopivasti lihava jne.), enkä tajunnut tuon taivaallista bändin "hienoudesta", jota kaveri jaksoi hehkuttaa. Myöhemmin kyllä upposi lähes koko tuotanto ja uppoaa edelleen.

AC/DC on helvetin kova yhtye, mutta toisaalta...niin no...ei vaan, on se helvetin kova yhtye, joka on ansainnut kaiken yliarvostuksen.

 

[Leon]

Tuli hiukan bon voyage -fiilis tästä ketjusta. Vielä kun keksisi miksi.

Ihan ajatusleikkinä, vaihtakaa jokaisen mainitun bändin tilallle oma suosikkinne/inhokkinne sen mukaan, kummasta keskustellaan. Keskustelun sisältö pysynee samana, edelleenkään ketään ei kiinnosta eikä kukaan muuta mielipidettään tämän perusteella.

 

[Chespa]

Älä nyt ota nokkiisi, mutta täällä on jo useita ketjuja joissa vain haukutaan bändejä. Olisi mukava tuoda edes jotain suhteellisen tuoretta näkökulmaa siihen. Lisäksi jollain PMMP:llä on oma ketjunsa kehumiselle ja haukkumiselle.

Alustuksesi oli "Elikkäs mitkä ovat mielestäsi maailman yliarvostetuimpia orkestereja/artisteja. Bändit/artistit joista et voi käsittää miksi tuollainen shaibanderi on niin suosittua.". Haluatko siis vain että porukkaa tekee listaa bändeistä jotka ovat super_suosittuja mutta joita ei itse käsitä, ilman perusteluja, sillä ne perustelut menevät juuri tuohon "en ymmärrä, en tykkää"-settiin? Vai haluatko että oikeasti keskusteltaisiin siitä mikä on yliarvostamisen määritelmä jne., kuten joku nyt tuonne kaiken jankkauksen sekaan tekee?

Parempi hiljakseen etenevä keskustelu kuin päätön jankkaaminen...

Ihan ystävällisillä mielin tässä ollaan liikkeellä, tärkeä asia kyseessä! Musiikista pitää vain puhua kunnolla, ja kuunnella vielä enemmän.

No tietysti tarkoitus oli saada keskustelua aikaan perustelujen kanssa. Alustus olisi ehkä voinut olla vähän tarkempi/parempi mutta kyllä mielestäni moni on saanut jo hyvää keskustelua aikaan.
Toivottavasti lisää asiallista pohdintaa asiasta. Ei pelkkiä paska listoja..

 

[polvipetteri]

Mitäs hittibiisejä Dark Sidella olikaan?

Ei esimerkiksi "Money" sano mitään?

 

[sivurauta]

Jokusia voisin kanssa itsekkin tänne mainita.

RHCP
Oikeasti varmaan maailman yliarvostetuin bändi. Mauton, hajuton ja väritön

Kotiteollisuus
Puhelinluettelon lukemista sillä äänellä, että tämä touhu vituttaa.

Timo Rautiainen
Tylsää mitään sanomatonta jumputusta mitä on tarjolla aina joka festareilla.

Stratovarius
80- luvun Helloweenia kauhealla kirkumisella ja tiluttamisella. Lisäksi erittäin tarpeelliset kikkailut lisäsuosion saavuttamiseksi.

 

[avatar]

Timo Rautiainen
Tylsää mitään sanomatonta jumputusta mitä on tarjolla aina joka festareilla.

Niin no siis jos puhutaan vain Timo Rautiaisesta nyt ns. sooloartistina niin ehkä, mutta jos puhutaan Trio Niskalaukauksesta niin on kyllä melkoinen virhe sanoa, ettei kyseinen bändi mitään sano.

Mutta muuten oli melko jännä huomata, että listalta löytyy kolme bändiä, mitkä ovat taasen juuri allekirjoittaneen mielestä niitä kovinmpia :D

 

[Ted Raikas]

Pink Floyd.

Täältä on taas tullu täyslaidallinen ulos sitä itseään. Tuskin on mitään sellaista sanomista, mitä muut ei olisi jo todennut, mutta Pink Floyd on kanssa sarjassamme niitä bändejä, jotka on muuttaneet ja kehittäneet rockia ihan uusille urille ja vaikuttaneet satoihin, ellei tuhansiin bändeihin eri genreissä.

Toki niille heikompiakin hetkiä on osunut, kuten monella pitkän uran aikana, mutta uraauurtavuus on sitä luokkaa, että arvostus on juuri kohdillaan, eikä yhtään yli. Tässäkin bändissä on varmaan tietysti sitä ylihehkuttamisen kulttuuria, kuten aiemmin on tullut erikseen. Bändiin hurahtaneet hullut on asia erikseen, mutta yleisellä tasolla PF:n suosio on kiistatta ansaittu ja ovat tehneet ihan tajuttoman hienon ja tärkeän päivätyön rockmusiikin eteen, sen uudistajana ja edelläkävijänä. Pink Floydin kokeellisimmat biisit on ihan vailla vertaa ja omaa aikaansa edellä. Vaikuttaneet tajuttomasti myös konemusiikkiin monella rintamalla, eli ei pelkästään rockin parissa pioneeri.

 

[polvipetteri]

Sanoo toki, mutta en oikein osaa mieltää sitä hittibiisiksi viisiminuuttisine instrumentaalijammailuväliosioineen ja pitkine torvisooloineen. Itse asiassa en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että Money olisi edes erityisen tunnettu kappale ns. suuren yleisön keskuudessa. Se, että joku nykypäivän konseptiradio on kaivanut Moneysta jonkun puoleen mittaan lyhennetyn radio-editin soittolistalleen, ei vielä tee siitä hittiä. Pakkohan siltä kaikkien aikojen pisimpään listoilla viihtyneeltä rock-albumiltakin on jotain soittaa, lienee listasta vastaava ajatellut.

Se, että albumi oli myydyimpien albumien 200 -listalla peräti 741 viikkoa ja vuoteen 2004 mennessä ko. plattaa on myyty yli 35 miljoonaa kappaletta kertoo minusta siitä, että jokunen kappale on saattanut päästä ns. suuren yleisönkin levyhyllyihin.

Joka tapauksessa tuo albumi nosti yhtyeen maineeseen, joka sitten kantaa kai tähänkin päivään asti. Pointtini edelleen on kuitenkin se, että tekemällä jonkun hyvin myyvän raidan tai peräti albumin avulla on mahdollista saavuttaa sellainen kuulijakunta, joka ostaa sitten niitä heikompiakin tuotoksia parempia odotellessaan. Kun sitten niiden hyvien albumien suhde vähemmän hyviin on alakantissa, ollaan ainakin hyvin lähellä tavoitelemassa yliarvostetun bändin titteliä.

Ja nyt kun vauhtiin päästiin, niin pakko laittaa yksi minulle mysteeriksi jäävä bändi listalle: Nirvana. Tämän myönnän perustuvan ihan henkilökohtaisiin tuntemuksiini, mutta en ole ikinä voinut ymmärtää miksi niillä räkäbiiseillä on saatu radio- tai tv-soittoaikaa.