polvipetteri kirjoitti:Joka tapauksessa tuo albumi nosti yhtyeen maineeseen, joka sitten kantaa kai tähänkin päivään asti. Pointtini edelleen on kuitenkin se, että tekemällä jonkun hyvin myyvän raidan tai peräti albumin avulla on mahdollista saavuttaa sellainen kuulijakunta, joka ostaa sitten niitä heikompiakin tuotoksia parempia odotellessaan. Kun sitten niiden hyvien albumien suhde vähemmän hyviin on alakantissa, ollaan ainakin hyvin lähellä tavoitelemassa yliarvostetun bändin titteliä.
polvipetteri kirjoitti:Ja nyt kun vauhtiin päästiin, niin pakko laittaa yksi minulle mysteeriksi jäävä bändi listalle: Nirvana. Tämän myönnän perustuvan ihan henkilökohtaisiin tuntemuksiini, mutta en ole ikinä voinut ymmärtää miksi niillä räkäbiiseillä on saatu radio- tai tv-soittoaikaa.
avatar kirjoitti:Niin no siis jos puhutaan vain Timo Rautiaisesta nyt ns. sooloartistina niin ehkä, mutta jos puhutaan Trio Niskalaukauksesta niin on kyllä melkoinen virhe sanoa, ettei kyseinen bändi mitään sano.
Mutta muuten oli melko jännä huomata, että listalta löytyy kolme bändiä, mitkä ovat taasen juuri allekirjoittaneen mielestä niitä kovinmpia :D
sivurauta kirjoitti:Eipä mulle ainakaan tuo Trio Niskalaukauskaan mitään sano eli ei se silloin kai virhe ole? :) Itse en jaksa seurata ko artistin taustabändejä niin paljoa, että pysyisin ajan tasalla kuka/ mikä siellä milloinkin soittelee.
Minä puolestani luulen, että nimenomaan Money on ainakin Suomessa melko tunnettu kappale suuren yleisön keskuudessa. Suurella yleisöllä tarkoitan omavaltaisesti tässä yhteydessä yleisöä, joka ei juuri Pink Floydin levyjä ostele. Syy tähän luulooni on se, että kappale oli muistaakseni Radiomafiassa jonkun pelivihjeohjelman tunnusmusiikkina. Ainakin siis sen alku on monelle tuttu.HN kirjoitti:Itse asiassa en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että Money olisi edes erityisen tunnettu kappale ns. suuren yleisön keskuudessa.
Muistaakseni Radio City ainakin viimeisinä vuosinaan soitteli tuota myös kohtalaisen paljon.Designer kirjoitti:Syy tähän luulooni on se, että kappale oli muistaakseni Radiomafiassa jonkun pelivihjeohjelman tunnusmusiikkina. Ainakin siis sen alku on monelle tuttu.
Itse puolestani pidän yliarvostettuina kaikkia niitä bändejä, jotka ovat suosittuja ja joiden musiikista itse pidän.Designer kirjoitti:Itse pidän yliarvostettuina kaikkia niitä bändejä, jotka ovat suosittuja, mutta joiden musiikista en itse pidä.
kakkonen kirjoitti:- AC/DC
- U2
- Beatles
- Mikko Alatalo
Nuo nyt tuli ensimmäisinä mieleen. Esim, Alatalon tuotanto...mitä sieltä löytyy? Känkkäränkkä?
Jos luit koko ketjun, tai edes vähän alusta niin havaitsit että kyseessä oli bändi tai artisti,joka on yliarvostettu.VT kirjoitti:Jaa Mikko Alatalo yliarvostettu bändi? Tokitoki.
kakkonen kirjoitti:Beatles
sivurauta kirjoitti:Jokusia voisin kanssa itsekkin tänne mainita.
RHCP
Oikeasti varmaan maailman yliarvostetuin bändi. Mauton, hajuton ja väritön.
Uleåborgir kirjoitti:Don't push me ;)
Mutta eräs ehkä pikkuriikkisen yliarvostettu bändi, jota täällä ei ole mainittu on legendaarinen New Kids On The Block
avatar kirjoitti:No mutta Donnie Wahlberghän on sittemmin sentäs näytellyt Band of Brothersissa :D Ei sinänsä, että ihan hyvin se siinä vetikin.
QUOTE]
Joo Donnielle propsit mielestäni ihan pätevä näyttelijä. Hyvät suoritukset Band of brotherissa, Boomtownissa ja Runawayssa
Monte-Cristo kirjoitti:Biisi ei ole U2:n ja Green Dayn tekele, vaan coveri 70-luvun lopussa - 80-luvun alussa vaikuttaneelta skottilaiselta punk-bändiltä The Skids. Yhtyeen kitaravirtuoosi Stuart Adamson perusti sittemmin "säkkipillirokkia" soittaneen Big Countryn.
Sir Smuli kirjoitti:Kuinkas kauan olet bändiä seurannut vai oletko ollenkaan. Meinaan että jos yhtään olet tietoinen bändin varsinkin alkuaikojen touhuista niin et varmasti kutsui bändiä HMV:ksi. Sittemmin meno kieltämättä laantunut.
Yliarvostetuimmat bändit:
U2
Iron Maiden
HN kirjoitti:Asia ei kuitenkaan ole ihan näin. Jo Pink Floydin ensimmäinen albumi, vuonna 1967 ilmestynyt The Piper at the Gates of Dawn, nousi UK:n albumilistan sijalle 6, ja levyltä lohkaistu single See Emily Play saavutti saman sijoituksen sinkkulistalla. Piperia on luonnehdittu mm. yhdeksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista rock-levyistä. Se mahtuu niin Q Magazinen kuin Rolling Stonenkin julkaisemalle kaikkien aikojen parhaiden albumien listalle.
On totta, että DSotM on Pink Floydin myydyin levy, mutta bändin suosio oli suuri jo ennen sen ilmestymistä ja jatkui erittäin suurena sen ilmestymisen jälkeenkin. Esimerkiksi sitä seuraavan levyn, vuonna 1975 julkaistun Wish You Were Here:n, biisit Shine on You Crazy Diamond ja Wish You Were Here ovat takuulla tunnetumpia kappaleita kuin yksikään yksittäinen DSotM:in biisi. The Wall on sitten tietysti ihan oma lukunsa. Another Brick in the Wall, Hey You ja Comfortably Numb ovat nekin uskoakseni huomattavasti tunnetumpia kappaleita kuin esim. Money ja Time DSotM:ilta. Another Brick on muuten Pink Floydin historian ainoa ykkössinkku.
HN kirjoitti:Mitä taas tulee omituiseen väitteeseesi Dark Siden jälkeisestä Pink Floydista "huhuilumusiikkina", niin enpä oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Kyllähän nimenomaan DSotM on melkoisen vaikeaselkoista ja ambienttia "huhuilua" sen jälkeiseen - huomattavasti helpommin lähestyttävään, radioystävällisempään ja ns. tarttuvampaan - tuotantoon verrattuna. Vertaa nyt hyvä ihminen Dark Sidea vaikka The Walliin tai myöhemmän ajan A Momentary Lapse of Reasoniin ja kerro sitten uudelleen, että mikä oli sitä huhuilua ja mihin verrattuna.
HN kirjoitti:Olisit sanonut suoraan, ettet pidä Pink Floydista. Perustelusi sille, että bändi on yliarvostettu, ovat kestämättömät.
Golden AWe kirjoitti:Mitä sinä oikein horiset? Se että pari yksittäistä levyä on kaupallisesti suositumpia kuin muut tekee muista automaattisesti huonoja?
polvipetteri kirjoitti:DSotM taas oli albumina ykkössijalla. Tuosta Moneyn tunnettuudesta suhteessa esimerkiksi Wish You Were Heren biisien tunnettuuteen voidaan olla montaa mieltä.
polvipetteri kirjoitti:Teit tuon päätelmän ihan itse. Muuten, millä sitä musiikin laadukkuutta; hyvyyttä tai huonoutta mitataan? Onko myyntilistoilla mitään tekemistä sen kanssa? Luotetaanko siinä kriitikoihin vai muodostaako musiikin kuluttaja itse oman mielipiteensä? Kuka sen tason määrittelee? Onko yliarvostusta se, että levyä ostetaan, vaikka musiikki ei olekaan tasokasta?
polvipetteri kirjoitti:Mutta on sitä kyseinen yhtye tehnyt välissäkin levyjä, kuten tuossa jo osan luettelitkin. Eivätkä ne kaikki ole laadukkaita. Ja jos mietitään sitä suuren massan ostoriehakkuutta, voisi kuvitella noiden "välilevyjen" myynnin jääneen niiden hard core -fanien varaan.
Uleåborgir kirjoitti:Eipä lie tässä ketjussa vielä mainittu Neil Youngia, tuota Kanadan J. Karjalaista.
Ikinä en ole ymmärtänyt mikä tässä hepussa kolahtaa? Äänensä on kiimaisen hirven moikinaa ja hän laulaa jopa epävireisesti. Silti on mies Rock And Roll Hall Of Famessa ja Hollywoodin Walk Of Famessa.
Kaipa hänellekin oma yleisönsä on, ei noita kunnianosoituksia varmaan turhaan ole jaettu, mutta itse pidän miestä yliarvostettuna.
Uleåborgir kirjoitti:Eipä lie tässä ketjussa vielä mainittu Neil Youngia, tuota Kanadan J. Karjalaista.
Ikinä en ole ymmärtänyt mikä tässä hepussa kolahtaa? Äänensä on kiimaisen hirven moikinaa ja hän laulaa jopa epävireisesti. Silti on mies Rock And Roll Hall Of Famessa ja Hollywoodin Walk Of Famessa.
Kaipa hänellekin oma yleisönsä on, ei noita kunnianosoituksia varmaan turhaan ole jaettu, mutta itse pidän miestä yliarvostettuna.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kenellä on oikeus tehdä sellaista musiikkia kuin itse haluaa ja kenellä ei? Ja miten se oikeutus ansaitaan?polvipetteri kirjoitti:Ovat muutaman tunnetumman biisin varjolla saaneet muka oikeutuksen tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluavat ja täytyy myöntää, että se ei ole musiikkia, jota minä haluaisin kuunnella.
HN kirjoitti:Vaikka Pink Floyd on itselleni yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista bändeistä, olen sitä mieltä, että se on tietyissä piireissä ja yhteyksissä myös yliarvostettu. Siinä, että kutsuu Pink Floydia yliarvostetuksi, ei siis ole lähtökohtaisesti mielestäni mitään väärää, kunhan tukeutuu hieman kestävämpiin perusteluihin kuin sinä dissausviestissäsi.
polvipetteri kirjoitti:Noh, ei se mielipide vastustuksesta muutu kuitenkaan. Golden AWekin totesi, että musiikin laadukkuutta mitataan sillä, miltä musiikki kuulostaa. Minusta Pink Floydin tuotanto on (muutmista poikkeuksista huolimatta) huhuilua ja näin ollen yliarvostettua, mutta sainpa huomata hyvien kommenttien ja perusteluiden tuella, että moni on asiasta toista mieltä. Henkilökohtaisia mielipiteitä tässä kaiketi kuitenkin kyseltiin.
Ted Raikas kirjoitti:Mitä olen ymmärtänyt Youngista persoonana, niin ei tosiaankaan ole ollut koskaan muuta kuin ihan oman tiensä kulkija, tuskin ruvennut koskaan tekemään musiikkia massojen ehdoilla tai siksi, että joku haluaa kuulla jotain tietynlaista. Välittyy enemmänkin sellainen syrjäänvetäytyvä maalaismies hänestä. Eikös hän jossain syrjäisellä ranchilla elelekin, eikä pahemmin julkisuudessa paistattele.
muzakian kirjoitti:Itse pidän kyllä miehen pelkistetystä ja parhaimmillaan nerokkaista kappaleista. Soitto ja laulu ei ole koskaan olleet musiikissa tärkeintä vaan hyvät biisit. Sama pätee moneen muuhunkin suosikkiini. Minusta tuo Karjalaisvertaus ontuu, koska JK on tehnyt aina tuollaista viimeisen päälle tuotettua ja osin helppoa aikuispoppia. Tosin taisitkin viitata persoonalliseen laulutapaan.. Niilosta kuitenkin harvoin pääsee sitä sanomaan samaa.. Ja onhan kyseessä kuitenkin grungen kummisetä.