Ted Raikas kirjoitti:Muistelisin vaan, että aikoinaan kun tuo bändi tuli, niin sitä kehuttiin kriitikoitten ja muiden suilla todella taidokkaaksi ja Laurin englannin kielen lausumista myös ylistettiin (mikä voikin olla ihan jees suomiartistiksi) ja sittemminkin bändiä on hypetetty muutenkin tajuttomasti ja minusta kun ne biisit on vaan ihan tajuttoman pliisuja ja mitäänsanomattoman tavanomaisia poppivedätyksiä jok'ikinen. Tiedä sitten, onko niiden hittien ulkopuolella elämää.
En tunnustaudu Rasmus-faniksi enkä ko. bändiä edes salaiseksi suosikikseni mainitsisi. Muistaakseni Rasmusta "hehkutettiin" aikoinaan silloin debyyttilevyn aikoihin joskus vuonna '96 tai '97. Peep oli debyyttilevyn nimi ja itselläkin se levyhyllystä löytyy. Muita Rasmuksen levyjä ei tosin löydykään ja onhan se sanottava, että kyseinen tuotos on mestariteos yhtyeen nykyiseen tuotantoon rinnastettuna. Vaikka miehistö ei tietääkseni ole vaihtunut debyytistä kuin rumpalin osalta, niin muuta yhteistä tähän aikaan ja tuotantoon ei olekaan. Bändin nimikin on muuttunut niistä ajoista, puhumattakaan täydellisestä imagon ja tyylin muutoksesta.
Palatakseni vielä tähän Peepiin, kyseessä on oikeasti hyvä ja tietyllä tapaa omalaatuinen levy. Funk-meininki toimii hienosti ja meininki on muutenkin aidon poikamaista ja kaukana kaupallisuudesta. Siis piirteestä johon The Rasmus nykyisin poikkeuksetta yhdistetään. Kyllähän bändin musiikki siihen aikaan oli valtavirrasta erottuvaa ja nimenomaan positiivisella tavalla erottuvaa. Nykyiseen tuotantoon en ole syvemmin edes tutustunut, mutta sen verran kuitenkin ettei nykyinen materiaali mitenkään edukseen ainakaan massasta erotu.
En sitten osaa sanoa onko Raikkaan Tedi tutustunut nimenomaan bändin uudempaan "The Rasmuksen" nimellä kulkevaan materiaaliin vai olenko seonnut vai mitä, mutta pidän alkuajan tuotantoa oikeasti hieman erilaisina kuin "mitäänsanomaton tavanomainen poppivedätys" kuten Ted asian nokkelasti ilmaisee. Olen kyllä täysin samaa mieltä tuon määritelmän kanssa uudemman materiaalin osalta.
Lopulta voidaan palata kysymykseen, jonka Cube jo aiemmin esitti. Onko The Rasmus yliarvostettu vai arvostaako sitä oikeasti edes juuri kukaan?