Aloitetaan nyt sillä, miten itse näen "yliarvostettu"-termin. Itselleni tuo termi tuo mieleen bändejä kuten esim. Dimmu Borgir, joka ei ole oikein oman genrensä huipputekijöitä, mutta on kuitenkin suositumpi kuin monet muut. On siis keskinkertaisia bändejä, jotka nauttivat suuresta suosiosta ja sitten taas todella/oikeesti taitavia bändejä, joilla ei ole yhtä hyvää tuuria tai eivät muuten vaan pääse nauttimaan suuresta suosiosta. Eli nämä maailman "dimmuborgirit" ovat mielestäni yliarvostettuja. Mutta niinhän musabisenes toimii. Justin Timberlake myy miljoonia, kun taas joku todellinen lahjakkuus ei koskaan edes pääse levyttämään yhtäkään levyä.
U2 taas on yliarvostettu siksi, koska niillä ei oikeastaan ole kuin 2 todella hyvää biisiä - Sunday Bloody Sunday ja New Years Day. Onhan siellä joitakin muitakin joukossa, mutta yleisesti katsottuna bändi on saavuttanut aivan käsittämättömän suosion aika keskinkertaisilla biiseillä.
RHCPn leimaamisen yliarvostetuksi ymmärrän, vaikka joidenkin mielestä se alkupään funkkistelu oli kovaa kamaa. Itse en siitä tuotannosta edes hirveesti pidä. Nykyään nuo levyt kuulostavat varsin koomiselta ja melkein naurettavilta. Californication oli mielestäni hyvä, mutta nämä kaksi seuraavaa (BTW & Stadium Arcadium) eivät ole päässeet samalle tasolle. Hyviä biisejä löytyy, mutta kokonaisuus ei toimi. Iso osa bändin suosiosta johtuu Under the Bridge biisistä ja grungen tuleminen auttoi aika paljon. John Fruciante on edelleen nero. Uusimmaltakin levyltä löytyy hienoja laulumelodioita. RHCPn kohdalla on vaan se ongelma, että Anthony Keidis ei oikeastaan ole mitenkään erikoinen laulajana. Eli tämä nykyinen suunta ei oikein toimi ihan parhaalla tavalla, koska Keidisillä ei ole resursseja tulkita biisejä tarvittavalla tavalla.
Olen myös joutunut toteamaan, että Machine Head on yliarvostettu. Tämä johtuu osittain siitä hypetyksestä, jota media on usein harrastanut bändin kohdalla. MHn uutta levyä hehkutettiin todella paljon, mutta se oli kuitenkin kaukana siitä mitä lupailtiin. Hyviä riffejä, mutta missä ovat ne kertosäkeet. Ne isot melodiat. Jos heitetään vertailuja Master of Puppetsiin, niin kyllä silloin saa odotaakkin jotain suurta. Muutenkin bändin koko tuotanto on debyyttiä lukuunottamatta aika tasaista kauraa.