Tähän on helppo vastata. Kiss. Ei aukea sitten tippaakaan meikäläiselle. Oisko ne maskit aikanaan olleet se juttu, millä tuollainen epämusiikki on noussut suureen suosioon.
Tähän vahva sama, ikinä ymmärtänyt U2:n suosiota ja sama juttu Depeche Moden kanssa - uskomatonta paskaa. Näiden lisäksi mm. Genesiksen (ja Phil Collinsin), Bruce Springsteenin ja Stingin suosion salaisuudet jäänee allekirjoittaneelle ikuisiksi mysteereiksi.U2. Oli niillä se joku hitti, mikä ei nyt tule mieleen. Siltikin täyttää stadioneita.
Vain Bon Jovi kiilaa itsellä edelle. Kamalinta siirappia ja kliseitä mitä maa päällään kantaa.
Eihän Nickelback ole arvostettu. Sitähän halveksivat kriitikot ja jotkut muut bändit ihan avoimesti. Esimerkiksi The Black Keysin Patrick Carneyn mielestä Nickelback on ihan kakkaa.Nikkelibäkki tietty myös given.
Voisi olla ihan omalta näppikseltä tämä. Kerran olen heidän keikalla ollut ja ei vaan lähde. Toki tuo on jo niin johdonmukaista touhua heiltä että täysin suunniteltuahan se on. Anyway, ei vaan lähde ja arvostus on kuitenkin ilmeisen kovaa luokkaa.Toisaalta sitten löytyy kriitikoiden ja musadiggareiden arvostamia yhtyeitä, joiden arvostusta en täysin ymmärrä. Maustetytöt on tästä hyvä esimerkki. Olen nähnyt yhtyeen jopa pari kertaa livenä ja molemmilla kerroilla olen meinannut kuolla tylsyyteen. Yliampuvan lakooniset lavamaneerit, suorastaan kornilla tavalla kurjuutta korostavat sanoitukset, kyllästymiseen asti kierrätetyt sointukulut ja jokaisessa biisissä sama rumpukoneella tuutattu 4/4 komppi.
Mielestäni tässä ollaan oikeilla jäljillä. Cheek on loistava esimerkki tästä, musiikilliset ansiot on melko näennäiset, mutta markkinointi ja itsensä brändääminen on huippuluokkaa, sanoisin että loistava liikemies joka käytti momentumin ennennäkemättömällä tavalla hyödykseen. Matti Nykänen, rauha hänen muistolleen, on myös hyvä esimerkki ei-musiikillisin ansioin saavutetusta suosiosta. Keikat oli loppuunmyytyjä, vaikka musiikki ja laulutaito ei rehellisesti sanoen olisi riittänyt mihinkään. Jos kaveri ei olisi voittanut neljää olympiakultaa, kuutta maailmanmestaruutta ja lukuisia muita arvokisamitaleja, ja siihen päälle vielä hölmöillyt itseään jatkuvasti seiskan lööppeihin, niin en jaksa uskoa että olisi myynyt kultaa ensimmäisellä levyllään.Kun yrittää miettiä "yliarvostus"-termiä, niin voiko se tarkoittaa jotain muuta kuin, että suosio on saavutettu ei-musikaalisin ansioin? Ja mikä on ei-musikaalinen ansio, lienee sekin tulkintakysymys, mutta omasta mielestäni esimerkiksi Cheek voisi istua tähän lokeroon. Tai ainakin näkyvyyden ovat taanneet taustalla vaikuttaneet valtavat markkinointiresurssit, jollaisia ei kaikilla artisteilla luonnollisestikaan ole käytössään.
Vanha kunnon Cheek. Siitä sai vääntää aina takavuosina. Noita vääntöjä on lähes ikävä.Cheek on loistava esimerkki tästä, musiikilliset ansiot on melko näennäiset, mutta markkinointi ja itsensä brändääminen on huippuluokkaa, sanoisin että loistava liikemies joka käytti momentumin ennennäkemättömällä tavalla hyödykseen.
KISSissä pelkästään toki jo imago ja rehellinen rahastusmeininki provosoi monia ihmisiä. Bändi on onnistunut erinomaisesti tavoitteessaan, eli siinä, että siitä puhutaan ja että yhtye jakaa ihmiset hyvin vahvasti kahteen leiriin.Itse asiassa muistelisin nähneeni jopa sellaista "tilastoa", että kun näitä yliarvostetuin bändi listauksia aina näkee erilaisia eri paikoissa, niin kaikkein eniten mainintoja niissä saanut bändi on nimenomaan KISS. En pidä bändistä sen enempää itsekään, niitä joitain pakollisia hittibiisejä lukuunottamatta, ja koskee niistäkin vain osaa. Jossain vieläpä oikein analysoitiin, että Simmons ja Stanley ovat vain onnistuneet nousemaan sellaiseen asemaan nimenomaan musiikillisina ikoneina, että kukaan ei vain ole uskaltanut mennä sanomaan heille, että kuulkaa pojat kun suurin osa teidän tuotannosta on ihan kamalaa kakkaa :D
Alkuaikojen eli 70-luvun Kiss on oikein pätevää, suoraviivaista rockia. Kiss ei pyrkinyt tekemään mitään taidepaskaa, vaan hittejä, tarttuvia kolmen minuutin rockrallatuksia. Ja kaikki tehtiin häpeilemättömän mahtipontisesti ja kaupallisesti. Kokonaisuus kuitenkin toimi. Rajallisesta soittotaidosta Kissiä on joskus arvosteltu, ja parilla ekalla levyllä soitto olikin vähän kankeaa, mutta esimerkiksi Destroyerilla (1976) bändi tykittää jo komeasti.Jossain vieläpä oikein analysoitiin, että Simmons ja Stanley ovat vain onnistuneet nousemaan sellaiseen asemaan nimenomaan musiikillisina ikoneina, että kukaan ei vain ole uskaltanut mennä sanomaan heille, että kuulkaa pojat kun suurin osa teidän tuotannosta on ihan kamalaa kakkaa :D
Rihannan kannalta keskittyminen alusvaatebisnekseen on varmasti järkevä veto. Hän on ollut huipulla niin kauan, että voi keskittyä muihinkin bisneksiin ja tulla vahvempina kuin koskaan. Lady Gaga vetäytyi näyttelemään ja tekemään countryä shokeeravien lihapukujen sijaan, milloin hänen luultiin jo kadottaneen mojonsa. Uusin levy olikin sitten hurja menestys, kun Gaga käväisi "keksimässä itsensä uudelleen". Rihanna pystyy varmasti samaan, semminkin kun hän ei jäänyt jumiin siihen yhteen temppuun kuten moni naispuolinen poppistara.Rihanna
Yksi niistä artisteista, joiden suosiota en ikinä ymmärtänyt. Nythän hän on jo kadonnut kuvasta. Ehkä maailman muovisinta musiikkia, jonka kruunaa yksipuolinen ja monotoninen käninä. Se oli sitä aikaa, kun musiikissa ei ollut yhtään mitään sisältöä. Rihannan musiikki ei ole Beyoncen tavoin kestänyt aikaa ollenkaan.
U2 on about jokaikisen muusikon innovaattorikseen nimittämä yhtye. Kyllä se ihan kohtalaisen arvostettua siis on, vaikken itsekään siitä hirveästi perusta.Tähän väliin pitää heittää kysymys, että arvostaako joku U2:sta, Coldplayta, GNR, tai jotain random Lauri Tähkää? Paskoja kaikki, mutta voiko niiden vähäisen arvostuksen vuoksi mokomia nimittää yliarvostetuiksi?
Tai sitten Cobain & co olisivat jatkaneet hittien tehtailua tälle vuosikymmenelle saakka ja olisivat stadion luokan rahakone.Hot take: Nirvana. Kyllä, kyseessä on 90-luvun merkittävin (tästä toki voidaan keskustella) yhtye. Silti, ilman Cobainin kuolemaa Nirvana ei olisi läheskään yhtä myyttisessä asemassa, vaan mennyt pitkälti muun grungen kategoriaan: soi radiossa mutta eihän nyt kukaan hehkuttaisi Nirvanaa muuna kuin aikansa tuotteena.
Stadioneita olisivat täyttäneet varmasti. Ysärillä Nirvana olisi etsikkoaikanaan takonut sellaisen määrän hittejä, että niillähän ratsastaa pitkälle. Tämä ei ole negaa vaan päinvastoin posia, vaatii taitoa päästä siihen asemaan. En kuitenkaan usko, että Cobainin hahmo olisi "periytynyt" seuraaville polville tai että Smell Like Teen Spirit voittaisi "paras biisi" -äänestyksiä ilman sattuneita asioita.Tai sitten Cobain & co olisivat jatkaneet hittien tehtailua tälle vuosikymmenelle saakka ja olisivat stadion luokan rahakone.
Itse lopetin Cheekin dissaamisen jossain kohtaa, kun totesin sen olevan aivan helvetin väsynyttä touhua. En minä hänen musiikillisesta annistaan osaa paljoa mitään sanoa. Yleisesti en tykkää ja ovathan tällaiset "ilmiö" artistit yleensä melkoista paskaa. Jos nousee jollain parilla biisillä stadion luokkaan, niin eipä sieltä mitään merkittävämpää musiikillista ansiota yleensä löydy.Kun sanoin, etten pidä Cheekin musiikista, niin siihen reagoitiin yleensä kahdella tavalla. Ensimmäinen oli perisuomalainen kateuskortti, joka on aina yhtä väsynyt, ei siihen jaksa edes vastata. Toinen oli sitten puolustus, että eikö muka ole hienoa, kun se on menestynyt ihan itse ja kovalla työllä.
Sen verran vedän itse takaisin että ei Nightwish ole kyllä yliarvostettu. Kyllä ne on arvostuksensa ansainneet aiemmilla levyillä. Enemmän turhauttaa nuo uudet tuulet heidän musiikissaan.
Sabatonia aikoinaan yksi hyvä ystäväni tuli suu vaahdoten ylistämään kuinka ulkomaalainen bändi on tehnyt biisin talvisodasta, ja että on ehkä kovin bändi missään ikinä! Laitoin kuunteluun ja oli ensin vaikeaa edes uskoa millaiseen paskaläjään olin juuri sormeni työntänyt.
Vielä 10-vuotta ikää lisää ja luukutan Mambaa autossa täysillä.
Ozzy on vain yksi olisiko peräti viidestä laulajasta, joka yhtyeen levyllä on laulanut. Lisäksi kaikenlaista muutakin visertäjää siellä on käynyt mikrofonin takana eri tilanteissa, mm. Rob Halford.Tämä voi poikia jopa vihapostia, mutta Black Sabbath on mielestäni ehkäpä se yliarvostetuin bändi minkä tiedän. En rehellisesti sanottuna ole eläissäni kuullut yhtään hyvää biisiä heiltä ja Ozzy Osbournen ääni on ärsyttävin mitä olen kuunaan kuullut.
Ozzy on vain yksi olisiko peräti viidestä laulajasta, joka yhtyeen levyllä on laulanut. Lisäksi kaikenlaista muutakin visertäjää siellä on käynyt mikrofonin takana eri tilanteissa, mm. Rob Halford.
Sabbath ei ole minunkaan suosikkini. Viimeisen keikan tallennetta kuunnellessa kuitenkin ajattelin, että onhan tämä kovaa kamaa, Ozzysta huolimatta.Ozzy on vain yksi olisiko peräti viidestä laulajasta, joka yhtyeen levyllä on laulanut. Lisäksi kaikenlaista muutakin visertäjää siellä on käynyt mikrofonin takana eri tilanteissa, mm. Rob Halford.
Tähän on helppo vastata. Kiss. Ei aukea sitten tippaakaan meikäläiselle. Oisko ne maskit aikanaan olleet se juttu, millä tuollainen epämusiikki on noussut suureen suosioon.
Stadioneita olisivat täyttäneet varmasti. Ysärillä Nirvana olisi etsikkoaikanaan takonut sellaisen määrän hittejä, että niillähän ratsastaa pitkälle. Tämä ei ole negaa vaan päinvastoin posia, vaatii taitoa päästä siihen asemaan. En kuitenkaan usko, että Cobainin hahmo olisi "periytynyt" seuraaville polville tai että Smell Like Teen Spirit voittaisi "paras biisi" -äänestyksiä ilman sattuneita asioita.