Vaikka kysymys on muotoiltu mielestäsi-tyyliin, niin yllättävää (tai no tarkemmin ajateltuna ei) tämä ihan oman maun mukaan kommentointi. Kyllähän musiikki täytyy irrottaa omaksi kokonaisuudekseen niistä fiiliksistä, mitä itse ko. taiteenlajista saa. Itse en jaksa juurikaan kuunnella AC/DC:ta, koska oma musiikkimakuni suosii vähän polveilevampia ja monipuolisempia sävellyksiä. On kuitenkin helppo nähdä, että yhtye on noussut suosioon omin avuin luomalla uniikin soundimaailman. Minun on helppo ymmärtää bändin suosiota ja hankala nähdä sitä yliarvostettuna. Tietysti olisi misrepresentaatiota sanoa bändin edustavan omaperäisintä soinnutusta tai teknisesti taitavinta musiikkia.
Samoin nämä Metallica-kommentit (cover-bändi yms.) kertovat näkemyksen historiattomuudesta. Selkeästi ei ole ymmärretty bändin merkitystä omana aikanaan. Jos lähdetään jäljittämään eri metalligenrejen vaikutteita, niin kyllähän siihen ajatuskarttaan aika moni viiva lähtee nimenomaan Metallicasta. Lisäksi kyseessä on kiistattomasti musiikillisesti lahjakas ja taitava pumppu, ihan sama tykkääkö heistä vai ei.
Mikä olisi oikea tapa arvioida yli- tai aliarvostusta? Itse kallistuisin ensinnäkin siihen suuntaan, että markkinointikoneistojen luomat "tähdet" vailla sävellystaitoa tai usein edes teknistä taitoa voidaan arvioida kuuluvan tähän kategoriaan, vaikka pystyvätkin suuria ihmismassoja liikuttamaan. Suomalaisista valtavirran naispoppareista suunnilleen kaikki taitavat saada yhden biisintekijän kappaleet käyttöönsä, laulavat kaikki samalla tavalla ja taustamusisoinnistakaan heitä on hankala erottaa toisistaan. On käsittääkseni aika sattumanvaraista - vastakohtana meritokratialle - miten noita hittibiisejä pääsee esittämään. Silti on vaikea sanoa, ovatko heidän esittämänsä biisit yliarvostettuja vai eivät, vaikka musiikkitaitelijana heitä voitaneen aika kiistattomasti pitää yliarvostettuina.
Kuten kaikessa kulttuurissa, musiikissakin tällainen arviointi on helkkarin vaikeaa, koska paljon musiikkia kuluttavien kriteerit eroavat niin paljon autoradiota kuuntelevasta. Jotkut ovat niin sisällä scenessä, että erottavat vaikutteet, pystyvät arvioimaan omaperäisyyttä, esittäjän teknistä taitoa yms. syvällisestikin. Osalle riittää, että musiikki kuulostaa intuitiivisesti hyvältä sen hetken kun se kuuluu - ja tämä tarkoittaa tutkimusten mukaan siis samaa kuin että se kuulostaa tutulta. Siksi samat sointukulut toistuvat hiteissä vuosikymmenestä toiseen ja muusikot itse kuuntelevat monesti eri musiikkia kuin suuri yleisö. Musiikin suurkuluttaja haluaa uusia kokemuksia, joka ohjaa toisaalle tuhanteen kertaan toistetuista kaavoista.
