Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Kaikki bändit missä lukee beast. Yhden radiokanavan varassa roikkuvaa menestystä ja arvostusta.
"En seuraa pallopelejä, seuraan urheilua" - Seppo Räty
SeitsemäsPakki
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Sydämellä pelaavat
Volbeat. Helvetin ärsyttävä lauluääni, joka on sekoitus shaggyn ja elviksen lauluäänistä. Lisäksi biisit kuulostaa samalta paskalta kaikki. Kuuntele esim For evigt ja Lola montez peräkkäin...
Arvostaako joku Volbeatia? Minusta se on D.A.D. ja Metallica heitettynä samaan blenderiin. Ilman mitään omaa.
Yliarvostustahan on kahdenlaista. Ensiksi tulee mieleen kriitikoiden yliarvostus. Vaikkapa REM, Pearl Jam ja Radiohead ovat tällaisia. Kuuntelukelvotonta sontaa, mutta kriitikko ei halua vaikuttaa tolvanalta ja kehuu varmuuden vuoksi. Nirvana on näitä myös, ja iso osa Bob Dylanin tuotantoa.
Sitten on ostavan yleisön yliarvostus. Michael Jacksonin Thrilleriä on ostettu noin 500 miljoonaa kertaa enemmän kuin Tuomari Nurmion Lasten mehuhetkeä. Onko Thriller 500 miljoonaa kertaa parempi levy kuin Lasten mehuhetki? Minusta ei. Ennemminkin toisin päin. Mutta maksavan yleisön typeryyttähän ei voi koskaan aliarvioida, sanoo muutamakin kansanviisaus.
You can call me lost, I call it freedom.
Luin tähän asti, vilkaisin nimimerkkiä ja lopetin lukemisen. Olet yksinkertaisesti väärässä.
Acupuncture? It's hard to see the point of all the needles.
Ja sinä olet oikeassa. Pyydän anteeksi, minulla on väärä mielipide. Mutta en silti aio vaihtaa sitä. Olen mieluummin yksin väärässä kuin sinun kanssasi oikeassa.
You can call me lost, I call it freedom.
Tekisi mieli sanoa, että Foo Fighters ja sanonkin. Monesta suositusta bändistä voi sanoa, ettei ehkä ole vain minun musaa, mutta Foo Fightersin periaatteessa pitäisi olla. Mutta kun on vaan todella tylsää modernia radiorockia, joka ei onnistu kyllä säväyttämään yhtään, vaikka olen todella yrittänyt.
"I've been to Liverpool, and never walking alone is actually pretty good advice." - Frankie Boyle -
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Taneli Ronkaisen jatkosopimus, Kuopion Palloseura
Mun on pakko yhtyä tähän mielipiteeseen. Tavallaan Foo Fighters on juurikin sellaista mistä voisin hyvinkin tykätä, mutta kun ei vaan lähde. En sano että paska bändi koska kyllähän jotkut biisit löytyy omaltakin soittolistalta, mutta silti on vaan jotenkin liian "täydelliseksi hiottua" ja ei vaan lähde.
Red Hot Chili Peppersin muuten nostan omalta listaltani tähän kategoriaan myös. Ei missään nimessä huono bändi mutta kun ei vaan lähde.
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen
BANZAI!
BANZAI!
Heimopäällikkö
Jäsen
Onneksi kumpaakaan näistä ilmiöistä ei millään tasolla nähty tai koettu Beatlesin, The Rolling Stonesin tai The Whon kohdalla. Ne vain ovat/olivat ylivertaisia ja niiden jälkeen ei ole tehty hyvää musiikkia. Tai ainakin jonkun ihmisen äärimmäisyyteen viedystä egosentrisestä näkökulmasta katsottuna/kuunneltuna näin.
Ei sillä, arvostan kyllä Beatlesien ja Rollareitten tienraivausta varsinkin rocksoundimaailmassa todella paljon.
"Välillä kyllä mietin, että Kouvolassa on pakko asua Suomen tyhmimmät ihmiset" - KKtig mietiskeli 7.12.12 Juujärvelle kenkää(?) ketjussa.
Juurikin tämä. Biisit ei hengitä tarpeeksi omaan makuuni. Liikaa rockia ja liian vähän rollia, sanoisin. Kaikki ylimääräinen ns. "elo" karsittu biiseistä pois.
"I've been to Liverpool, and never walking alone is actually pretty good advice." - Frankie Boyle -
Red Hot Chili Peppers unohtuikin omalta listalta. Samoin Nirvana. Molemmat ehkä ne suurimmat inhokit. Aiemmin ehdottamani Dire Straits on loistava bändi näihin verrattuna. Kun ei iske, niin ei vaan iske.
Tykkään Foosta pirusti, mutta ymmärrän myös tämän mielipiteen. Mulla on sellainen viha/rakkaussuhde orkesteriin. Foo tekee paljon huttua, sellaista mitäänsanomatonta kädenlämpöistä isi-rokkia, mutta sitten siellä on myös niin helvetin timanttisia biisejä, ettei uskoisi saman orkesterin tuotokseksi. Ristiriitainen bändi.
Muilta osin allekirjoitan, mutta Beastie Boysiä en hyväksy tähän laariin.
Foon tuotannossa on paljon todella hyvääkin materiaalia. Videot vain ovat hieman ärsyttäviä. Sama juttu kuin Green Day.
Aika vähissä kyllä on Beatlesin, Stonesin ja Who’n jälkeen tehty musiikki, joka pistäisi paremmaksi. Ja usko pois, olen kuunnellut paljon. Mutta jos parempaa ei ole, niin silloin sitä vaan yksinkertaisesti ei ole.
Kyllä kuka tahansa voi tehdä paremman biisin kuin Yesterday, Gimme Shelter tai My Generation. Samat sanat ja soinnut kaikilla on käytössä. Että siitä vaan.
You can call me lost, I call it freedom.
Itse diggailin joskus lukioiässä kovastikin RHCP:stä ja etenkin Californication -levystä. Otin juuri tässä talven aikana pölytteneitä RHCP-levyjä hyllystä kuunnellakseni monien vuosien jälkeen. Californicationilla on edelleen mielestäni muutama hyvä menevämpi kappale, joista ei koskaan julkaistu sinkkua, kuten Parallel Universe, Easily ja This Velvet Glove. Uusimmat Fruscianten lähdön jälkeen ovat melko kuraa. Ihan hyvät hitit ne näillekin levyille jotenkin onnistuivat raapimaan.
Nyt tosin on tullut Frusciante takaisin taas. Vähän mielenkiinto taas heräilee takaisin. RHCP:nkin kohdalla pystyn ymmärtämään hyvin silti, miksi ei ole kaikkien kupponen teetä.
Nyt tosin on tullut Frusciante takaisin taas. Vähän mielenkiinto taas heräilee takaisin. RHCP:nkin kohdalla pystyn ymmärtämään hyvin silti, miksi ei ole kaikkien kupponen teetä.
"I've been to Liverpool, and never walking alone is actually pretty good advice." - Frankie Boyle -
Ai REM kuuntelukelvotonta sontaa? Allekirjoitan ehkä varauksella viimeisimpien levytysten osalta, mutta alkupään levythän ovat suorastaan täydellistä vaihtoehtorockia. Murmur, Document, Reckoning, Lifes Rich Pageant ja Fables of Reconstruction etunenässä. Hemmetin kaukana siitä radiossa puhki kuluneesta Losing My Religion- ja Everybody Hurts -osastosta.
Yhden hyvän biisin muistan Remiltä kuulleeni. Siinä laulettiin jotain tyyliin this one goes to the one I love.
You can call me lost, I call it freedom.
Biisi on "The One I Love" Document-albumilta. Juurikin sitä arvostamaani 80-luvun tuotantoa.
Kannattaa kuunnella avoimin mielin ainakin debyyttialbumi Murmur. Mielestäni kutakuinkin täydellinen kokonaisuus ja melko kaukana siitä radiossa puhki kuluneesta 90-luvun tuotannosta.
Murmur (album) - Wikipedia
en.wikipedia.org
Säälittää kun ovat olleet niin kauan Sabattomia. Antaisivat sen Saban niille jo. Sitten se voisi olla Saballinen.
You can call me lost, I call it freedom.
Tai jos ei pidä musiikistaan niin Sabatoff olis parempi vaihtoehto.
Iron Maiden.
Monenlaista metallimusiikkia on kulutettu, Manowarista Hammerfalliin, Metallicasta Slayeriin ja death metalliin, ajankohtaista Bodomiakin on mennyt. Mutta jotenkin geneerisempää ja tarttumapinnattomampaa on vaikeaa löytää kuin Maiden. Joojoo, NWOBHM -pioneereja ja Metallican esikuvia jne. Paljon on tuotantoa, vähän sisältöä. Kliseisesti sanottuna kaikki se kuulostaa samalta. Tiedostan, että samaa sanotaan AC/DC:stä ja Slayeristäkin ja että pääsyy on perehtymättömyydessä, mutta kun ei musiikki ei herätä kiinnostusta edes vähää alusta niin eihän sitä tule tutustuttuakaan. Myöskään Dickinsonin äänen ihastelua en ymmärrä; kuulostaa yhtä geneeriseltä kuin bändikin. Esim. Dio ja Eric Adams mielestäni pesevät Brucen milloin vaan.
Monenlaista metallimusiikkia on kulutettu, Manowarista Hammerfalliin, Metallicasta Slayeriin ja death metalliin, ajankohtaista Bodomiakin on mennyt. Mutta jotenkin geneerisempää ja tarttumapinnattomampaa on vaikeaa löytää kuin Maiden. Joojoo, NWOBHM -pioneereja ja Metallican esikuvia jne. Paljon on tuotantoa, vähän sisältöä. Kliseisesti sanottuna kaikki se kuulostaa samalta. Tiedostan, että samaa sanotaan AC/DC:stä ja Slayeristäkin ja että pääsyy on perehtymättömyydessä, mutta kun ei musiikki ei herätä kiinnostusta edes vähää alusta niin eihän sitä tule tutustuttuakaan. Myöskään Dickinsonin äänen ihastelua en ymmärrä; kuulostaa yhtä geneeriseltä kuin bändikin. Esim. Dio ja Eric Adams mielestäni pesevät Brucen milloin vaan.
"Of course! Derka Derkastan..."
Foo Fighters hyvä nosto. Siinä ei ole oikeastaan mitään vikaa, ja musiikki on sellaista jota minun kaiken järjen mukaan "pitäisi" kuunnella, peilaten muuhun musiikkimakuuni, mutta ei vaan lähde. Dave Grohl on kova jätkä ja taitava muusikko, mutta Foo Fighters on yhtyeenä vähän kuin Sunrise Avenue, mutta sentään rock. Liian hiottua ja radiosoittoon sopivaa. Everlong on tosin kova bängeri. Mutta muuten ei lähde.
Maustetytöistäkin ollut keskustelua. Se on jännää, että niiden suosio on suuri ja itsekin heistä tykkään kovasti, mutta en ole vielä eläessäni törmännyt toiseen ihmiseen joka heidän musiikista pitäisi. Kaikki joiden kanssa olen asiasta jutellut, ovat jopa inhonneet yhtyettä. Mutta silti heillä on paljon faneja, täällä Jatkoajallakin. En vain koskaan ole törmännyt heihin irl. Ehkä porukka ei kehtaa myöntää että diggaavat niistä, en tiedä.
Maustetytöistäkin ollut keskustelua. Se on jännää, että niiden suosio on suuri ja itsekin heistä tykkään kovasti, mutta en ole vielä eläessäni törmännyt toiseen ihmiseen joka heidän musiikista pitäisi. Kaikki joiden kanssa olen asiasta jutellut, ovat jopa inhonneet yhtyettä. Mutta silti heillä on paljon faneja, täällä Jatkoajallakin. En vain koskaan ole törmännyt heihin irl. Ehkä porukka ei kehtaa myöntää että diggaavat niistä, en tiedä.
Foo oli ihan kuunneltava siihen tuplaan asti. Sen jälkeen maistuu käytetyltä purkalta. Sama pätee moneen muuhunkin pitkän linjan bändiin, tai oikeastaan lähes kaikkiin. Ekojen demojen jälkeen jotain hyvää, ja sitten suosion kasvaessa homma lässähtää kuin Kings of Leon (ei sukua, toim.huom.). Olisikin kiva kuulla dissajilta, päteekö dissaus koko tuotantoon vai vain osaan siitä per bändi.
Acupuncture? It's hard to see the point of all the needles.
Mulla vähän sama tuon Foo Fightersin kanssa. Olen kyllä yrittänyt kuunnella, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. Muitakin samanlaisia on näissä uusissa bändeissä. Smashing Pumpkins vaikka. QOTSA, paitsi se Songs for the Deaf oli ok, mutta muuten ihan turha bändi. System of a Down, jota kaikki yhteen aikaan hehkutti. Ihan paska. Samoin ne Audiosoundslavegardenit, mukavaihtoehtonuorten lempeää hymistelyä. Ei yhtään munaa, ihan määkimistä.
Sittenhän on vielä Queen. Periaatteessa minun pitäisi diggailla, mutta minkäs voit. Joku kutsuu sitä avarakatseisuudeksi, minä näkemyksen puutteeksi. Haahuillaan kaikkea kun ei tiedetä mitä halutaan, ja päällä hintti kailottaa samalla vittumaisella oopperaäänellään ihan kaiken pehmeästä popista heviin. Ilman nyansseja, kitapurjeet vaan lepattaa kun ukko vääntää.
You can call me lost, I call it freedom.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy