Mä ymmärrän sen että jos palkintokaapissa on 15 tai kymmenen Suomen mestaruutta niin jollain pronssilla voi lähinnä pyyhkiä persettä jos sikseen tulee, mutta ainakin vielä tässä sarjassa pelaa tällaisten joukkueiden lisäksi myös seuroja, joille jopa se pronssikin voi olla kova juttu. Tällaisilla joukkueilla ei ole joka ikinen kausi varaa 2,5-3 miljoonalla eurolla rakentaa tähtikaartia, joka varmuudella suorittaa tasaisen varmasti koko kauden niin että pelejä viitsii tosissaan alkaa seuraamaan vasta puolivälierissä (vaiko välierissä. On jopa muutama joukkue joilla on yksi (1) tai jopa ei yhtään mitaliakaan, siis edes kolmatta sijaa, palkintona koko liiga-ajalta osallistumisen ilon ohella.
Pronssipeli ja sen mahdollinen voittaminen merkitsee että niin moni epävarma asia meni oikein, niin moni asia joka olisi voinut epäonnistua epäonnistui ja että tällä kaudella tehtiin jotain kunnolla, jotta pystyttiin tosissaan haastamaan isommat pojat hiekkalaatikolla. Jälkeenpäin voi tutkia että ahaa, tuolloin oltiin jopa tuolla asti, vaikka rahasäkkien kokoa ajatellen ei sinne mitään asiaa pitäisi olla. Hieno juttu. Ehkä siinä on jotain säälin makua ja ehkä isossa maailmassa ei näin toimita, mutta Suomessa on toimittu vuosikymmenet ja jokin logiikka tällaisen järjestelyn aloittamisessa alunalkaenkin varmaan oli. Pelaajien motivaatio pelata pronssipeli on asia erikseen, jollakulla voi olla enemmän intoa kuin toisella, mutta jos sen yhä logon eteen jaksaa pelata niin luulisi kiinnostavan vaikka todellinen tähtäin on toki ollut nakkikattilan nostelemisessa.
