Omasta (ja vain omasta) näkövinkkelistä se asia, joka urheilullisuuden lisäksi on kääntänyt minut, entisen suljetun sarjan kannattajan vastustamaan nykyistä ja suunniteltua uutta järjestelmää, on suljetun sarjan mahdollisuuksien ja lupausten tärveleminen. Suljetun sarjan piti olla mekanismi tervehdyttää korkeimman sarjatason jääkiekko Suomessa, ja mahdollistaa seurojen toiminnan kehittäminen uudelle tasolle. Näin se meille kaupattiin. Sen piti olla välttämätön paha, jonka vastapainona on suurempi hyvä.
No, meillä on edelleen jatkuvasti joukkueita solmussa taloudenpitonsa kanssa. Joukkueita, jotka elävät vain omistajiensa kärsivällisyyden ja sisäänkantamien rahojen ehdoilla, ja karkoittavat katsojansa surkealla johtamisella ja tyhjennysmyynneillä. Saimme se välttämättömän pahan, mutta lupaukset terveistä seuroista ja kehittymisestä uudelle tasolle eivät toteutuneet. Sen sijaan nyt puhutaan tyynyrahoista, joilla näitä haihtuneita investointeja pitäisi paikata mahdollisen putoamisen tapahtuessa. En vain taida uskoa enää toista kertaa samoja perusteluja, kun annettu mahdollisuus terveelliseen taloudenpitoon on taas tärvätty.