Kevättä mennään ja vähän jokaisessa otteluita käsittelevässä tai niihin liittyvässä ketjussa puhutaan pääasiassa annetuista pelikielloista, antamatta jääneistä pelikielloista, pelikieltojen suuruuksista verrattuina muihin tapauksiin, ja sitten tietysti kuka niistä päätöksistä eniten hyötyy tai kärsii milloin minkäkin salaliittoteorian perusteella.
Koko homma on siis ihan perseellään. Toki siinä iso tekijä on kurinpidon linjakas linjattomuus ja ennen kaikkea se päävideotuomari/tilannehuonesysteemi ennen kurinpitoa, mistä oon monia haukkuja kirjoittanut jo vuosia, mutta siitäkin huolimatta ja sen ulkopuolella: Meissä on vikaa. Meissä katsojissa, kuluttajissa, seuraajissa. Meidän fokus on ihan kierossa. Pitäisi laskea voittoja ja maaleja, niin suurin kiinnostus on kurinpidossa tai kymmenesosasekunneissa ja luistelupotkujen määrässä ennen taklauskontaktia sun sellaisissa.
Kurinpito ei ratkaise yhtäkään ottelusarjaa, tuskin yhtä otteluakaan. Siihen nähden keskustelun painopiste on hirmuisesti asian vieressä. Melkein kaipaisi jopa sitäkin, että joku laskisi taas eri hyökkäysrytmejä pelkästään määrällisesti kiinnittämättä yhtään huomiota siihen mitä sillä saavutetaan.