Katselin tuon maailmaa suriessani ja unta odotellessani. Sarja on minusta ihan kelpo tekele.
a) Osallistujat ovat elämässä kiinni olevia ihmisiä. Kaksi yliopisto-opiskelijaa ja rekkakuski. Kaikilla on elämänhallinta kunnossa ja he vaikuttavat tavallisilta perusfiksuilta ihmisiltä, mikä helpottaa katsojia ymmärtämään, että he kulkevat joukossamme ja kuuluvat meihin eivätkä ole karsinaan eristettyjä erilaisia.
b) Jokaisen annettaan puhua rauhassa, eikä toimitus yritä ajaa agendaansa ainakaan näkyvästi. Tulee olo, että kuuluviin pääsee osallistujien ääni. Radikaalein saa esittää kärjekkäämpiä näkemyksiään ja maltillisemmat maltillisempia näkemyksiään. Jokaisesta myös paljastetaan, että heillä on rajat. Persu kertoo, että rasismia ei tule hyväksyä, ja sinimusta toteaa, että töissä ollessaan hän edustaa työnantajaansa eikä itseään ja rajoittaa siksi pukeutumistaan.
c) Ihmiset persoonina nousevat esiin kaikkine herkkyyksineen ja epävarmuuksineen. Heistä ei yritetä leimata pahoja, vaan heistä tahdotaan paljastaa myös perusinihmillinen puoli, joka on meistä jokaisessa.
Sarjan vahvuuksiin kuuluu äänen antaminen erilaisuudelle, kärjistämisen puuttuminen ja toimituksen halu näyttää ihmiset kokonaisvaltaisesti ihmisinä, inhimillisinä olentoina, joilla on tunteet, elämä ja perhesuhteet.
Netti nyt tietenkin reagoi, koska nykyaikaan ei kuulu kuunteleminen, saati suvaitseminen. Monet tahtovat nähdä näistä ihmisistä ennakkoasenteensa ja -oletuksensa, eivätkä sitä, mitä he sarjassa kertovat ja ovat. Suvaitsevaisto toimii Neuvostoliiton tyylillä. Syyllinen tiedetään, mutta rikos täytyy vielä keksiä.