Toisaalta Yle on tietyllä korkealla tasolla poliittisesti ohjattu, ja poliitikoille katsojamäärät tuntuvat olevan tärkeä mittari (vrt. monien poliitikkojen pöyristyminen Nybergin ohjelman lopettamisesta, koska katsojamäärät olivat olleet hyviä). Sikäli siis Yle joutuu miettimään sitäkin aspektia.
Ylen tarkoitus on kaiketi myös palvella koko kansaa, ja jos ja kun osa suuresti pitää näistä tosi-tv yms. sisällöistä, niin tavallaan nekin puolustavat paikkaansa. Se on sitten oma kysymyksensä, pitäisikö Ylen ottaa huomioon kaupallisten tarjonta, ja vältellä senkaltaisia sisältöjä, mitä ne tarjoavat. Erilaisen hömppäviihteen kohdalla tekisi helposti mieli sanoa kyllä, mutta jos asia viedään loogiseen päätökseen, niin silloin pitäisi esimerkiksi vähentää A-studion lähetyksiä, jos vaikka TV5 alkaisia lähettää poliittista keskusteluohjelmaa. Tai poistaa Avara luonto ohjelmistosta, koska kaupalliset esittävät myös luontodokumentteja. Noiden en soisi tapahtuvan.
Minusta tässä on käynyt nyt joku perustavanlaatuinen sekaannus. Myös tässä ketjussa on perusteltu Ylen tarpeellisuutta ylipäänsä mm. sillä, että Yle tarjoaa kaupallista mediaa laajemmin, laadukkaammin ja luotettavammin tietoa sekä kulttuuria, joka jäisi kaupallisella medialla paitsioon. Mainitsin tempparit ja vastaavat alleviivatakseni pointtia, koska uskoin että eihän kukaan sentään tuota Ylessä hyväksyisi. Järkytyksekseni olin väärässä.
Koko minun argumentaationi nojaa siihen, että Ylen keskeinen, tärkein tehtävä joka vain korostuu tänä aikana, on tarjota luotettava kuva siitä, mitä maassamme ja maailmalla tapahtuu, sekä taustoittaa näitä asioita ja ilmiöitä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää yhteiskuntamme resilienssin kannalta esim. disinformaatiotulvan yltyessä. Lisäksi koen, että on perusteltua rahoittaa verovaroin toimintaa, jonka tarkoitus on
sivistää ja valistaa sekä tukea Suomen kielen ja kulttuurin asemaa. Tietyt, kansan suurelta osin yhteiseksi kokemat kulttuuriset ilmiöt ja sosiaaliset ilmiöt kuten linnanjuhlat ja vaikkapa se UMK, jossa viihdeaspekti yhdistyy kulttuuriaspektin kanssa, voivat perustellusti kuulua tähän mandaattiin vaikka eivät sen kovinta ydintä olisikaan.
A-studioesimerkissäsi ei ole järkeä koska kyse on täysin eri kategoriasta jonka ainakin minä näen Ylen ehdottomana ytimenä joka ei riipu siitä, mitä kaupalliset tahot tekevät tai eivät tee. Käy järkeen, että verovaroin varmistetaan luotettava ja syvällinen tiedonvälitys myös niissä olosuhteissa kun se ei olisi kaupallisesti kannattavaa. Jo se paljon puhuttu lainsäädäntö nostaa erikseen ensimmäisenä, että Ylen toiminnan tulee tarjota monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Yle tekee julkkistyrkkyrealitya aikana, jolle ei ole minkäänlaista vakavaa yhteiskunnallista perustetta, aikana jolloin vastaavaa tauhkaa tulee vähintäänkin joka toisesta tuutista, ja jolloin ohjelman keulakuva on kaikkea muuta kuin joku jonka pimentoon jäänyttä näkökulmaa tarvitsisi nostaa. Se, että yhden kohdan osana taiteen ja kulttuurin rinnalla mainitaan
virikkeellinen viihde, ei tarkoita että hömppärealityt automaattisesti kuuluisivat Ylelle tai etteikö aiheesta olisi syytä keskustella.
Mitään, siis mitään, järkeviä perusteita (jollaiseksi en todellakaan laske sitä että joku katsoo mieluummin hömppää ilman mainoksia kuin mainoksilla) siihen, että verovaroin pitäisi turvata kaikkien kansalaisten viihdyttäminen heitä miellyttävällä hömppärealitylla, ei ole tullut ilmi. Enkä usko tällaisia olevankaan.
Ei peruste verovarojen käytölle ole se, että "joku tykkää". Vai pistetäänkö pystyyn valtion ravintolaketjut ja ruokakaupatkin? Yleisravintolasta luonnollisesti saisi kaikkea mahdollista roskaruuasta fine diningiin, jotta jokaisen kansalaisen mieltymyksiin voitaisiin vastata. Ja jos joku ihmettelisi miksi roskaruokaa tarjotaan verovaroilla ihmisille, ilmestyisivät viisastelijat paikalle pohtimaan "mikä nyt sitten on roskaruokaa" ja puolustamaan sen paikkaa Yleisravintolan tarjonnassa, koska "osa tykkää syödä sitä". Viis siitä, että Yleisravintolan ympärillä roskaruokaa myydään varsin edullisesti ihan markkinaehtoisestikin.
