Anyways, oma argumenttini on, että tässä globaalissa, läpikaupallisessa (ja yhä uhkaavammassa) maailmassa pieni kansallisvaltio tarvitsee todella kipeästi omaa kulttuuriaan, omaa kieltään, omaa vahvaa yleisradioyhtiötään.
Todella hyvä keskustelunavaus. Meni vähän ohi kun tästä tuoreeltaan keskusteltiin, mutta palaisin silti vielä tähän. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. MUTTA olen myös sitä mieltä, ettei tämä oikein toteudu nykyisellään.
Minusta meillä ei ole vahva yleisradioyhtiö, vaan ennemminkin ylipaisunut yleisradioyhtiö. Se on toki lähes monopoliasemassa oleva markkinajohtaja ja siksi vahvempi kuin muut, mutta se jos ottaa huomioon ne resurssit, joita sillä on käytössä, se on melko tehoton itsessään. Se pystyy toki ostamaan itselleen parhaat ohjelmat, tuotannot ja tekijät, jonka takia se saattaa näyttää laadukkaalta ulospäin, mutta resursseihin nähden se ei ole kovin vahva kulttuurintuottaja.
Palataan tähän pointtiin, että kaupallisessa maailmassa pieni kansallisvaltio tarvitsee omaa kulttuuriaan. Samaa mieltä. Mutta onko meillä parhaillaan järjestelmä, joka tuottaa sitä kulttuuria parhaalla mahdollisella tavalla? Ohessa on hyvä kirjoitus TV-sarjapuolelta, joka kuvastaa hyvin sitä tuskaa joka alalla on näkynyt työttömyyden ja taloushaasteiden kautta, kun YLE on pannut rahahanat kiinni. Toisin sanoen tämä meidän malli, jossa kulttuuri elää verorahojen kautta kädestä suuhun, on aina haavoittuvainen sellaisina aikoina kun talous sakkaa. Sillä kulttuurista karsitaan ensimmäisenä. Kulttuurialalla työskentelevänä en tietenkään näe tätä hyvänä asiana, mutta niin se vaan menee.
www.longplay.fi
JOS meillä olisi vahva yleisradioyhtiö, se pystyisi tuottamaan kulttuuria myös silloin kun veronmaksajien rahat on tiukassa. Nykyisellään se ei siihen pysty. Samalla se on varmistanut sen, että Suomessa kaupallisetkaan kanavat eivät siihen oikein pysty. He tekevät bisnestä ja jos lähes kaikki kulttuuri tuotetaan YLE:n kautta ilmaiseksi katsojille, heidän on hyvin hankala tehdä bisnestä muulla kuin sponsoroidulla viihteellä ja roskalla, joka tahraa niiden mainetta entisestään.
Sanoisinkin, että olisi meidän pienen kansallisvaltion etu, että pystyisimme tuottamaan kulttuuria siten, että se pystyisi paremmin maksamaan itsensä ja myös seuraavan projektin. Tai rakennettaisiin YLE:n rahoitusjärjestelmä uudelleen siten, että heillä olisi selkeät tulostavoitteet eri sisältöjen suhteen, eikä seuraavan vuoden budjetti määrittyisi edellisen vuoden toteutuneista menoista, jotta he eivät niin sanotusti vain tuottaisi sisältöä sillä rahalla mikä annetaan, vaan heillä olisi sisältötavoitteet ja sen toteuttamiseksi se saisivat joka vuosi valtiolta tietyn summan rahaa (YLE:n Luovat sisällöt ovat käsittääkseni siellä rahoitushierarkian alapäässä, josta ensimmäisenä nipistetään aikojen ollessa hankalia). Tämä voisi toivottavasti johtaa siihen, että YLE:n sisällä yritettäisiin panostaa entistä enemmän laatuun ja tehokkuuteen, kun säästetty raha säilyisi osastoilla bufferina myös seuraavalle vuodelle. Tätä varten YLE olisi hyvä jakaa tehokkaammin omiin osastoihin - ja heille tulisi aina se ennakkoon päätetty prosentti YLE:n vuosibudjetista.
Ja kansanedustajat pois YLE:n hallintoneuvostosta. Jos median kuuluisi olla vallan vahtikoira, mitä järkeä siinä on, että sen koiran omistaa se sama valta, jota sen tulisi vahtia?