Julkisuuslain piirissä olevilla julkisyhteisöillä on jo nyt runsaasti liikesalaisuuksien (tai muiden salassa pidettävien asioiden) piirissä olevia asioita, jotka eivät ole julkisia. Sama koskee tietysti näitä julkisomisteisia yhtiöitä, ei niiden julkisuus/salaisuus -määritys kovin vaikeaa ole. Nykyinen julkisuuslaki on näissä aika selkeä.Sen verran olen tuota uudistusta seurannut, että se on aika vaikea muotoilla niin, että julkisyhteisöjen omistamat osakeyhtiöt voisivat toimia samaan aikaan yhtiöinä ja olla täysin julkisuuslain alaisina. Jo pelkästään sen rajaaminen, että mikä olisi sitten yhtön liikesalaisuuden piirissä menee vaikeaksi. Yhtenä yksityiskohtana kuntaliiton juristin esityksestä jäi myös mieleen se, että julkisuuslain mukaan tietojen antamisesta kieltäytyimisestä pitää tehdä valituskelpoinen päätös ja jos yhtiöiden pitäisi ruveta sitten tekemään viranhaltijapäätösten kaltaisia kieltäytymispäätöksiä ja käsittelemään valituksia ja oikaisuvaatimuksia, niin se toisi osakeyhtiölle ihan uuden päätöksentekokerroksen (=uutta byrokratiaa), josta kenelläkään ei ole vielä mitään kokemusta ja oikeuskäytäntöjä. Tarvittaisiin vähintään jokaiseen organisaatioon sitten se julkisuuslain tunteva juristi ja yhtiön asiakirjoja pitäisi ruveta luokittelemaan julkisuuslain mukaisesti. Tuosta seuraisi vähintään uusia kuluja ja pahimmillaan vuosikausien oikeusrumbaa kun eri oikeusasteissa käsiteltäisiin tapauksia, joissa pyydetään vaikka kaupungin omistaman sähköyhtiön tai vaikka Leijona Cateringin ydintoimintoihin liittyviä tietoja.
Sama hallinnollinen taakka on muuten julkisissa hankinnoissa, jos yksityinen yritys saa yli 50 % hankinnan rahoituksesta julkisesta rahoituksesta. Yksityisten yritysten (tai esim. taloyhtiöiden) tulisi tällöin kilpailuttaa hankinta hankintalain mukaisesti. Jos tällaisesta hankinnasta (hankintapäätöksestä) vaaditaan oikaisua, niin yhtiön pitäisi sitten tehdä oikaisuvaatimuksesta päätös.
Ei tuo lakimuutos ihan helppo ole, mutta esim. tiedonsaantioikeus koskien julkisten varojen käyttöä olisi paikallaan. Hallinnollinen taakka tässä lisääntyy, ja se tässä huolettaa. ATK:n sanotaan tehostavan toimintoja, mutta julkisuuslaki, tietosuoja-asetus yms. ovat tuoneet huomattavasti lisää byrokratiaa niin julkiselle kuin yksityisellekin puolelle. Tietosuoja on tästä hyvä esimerkki. (Tietosuoja on erittäin tärkeää, jotta tiedot eivät vuoda niin kuin Vastaamon tapauksessa kävi, en sitä arvostele.) Tosiasia on kuitenkin se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on luotu ihan uusi työala: tietosuoja-asiantuntijat ja -juristit. Lakeja säädettäessä kukaan ei taatusti laskenut, kuinka iso työllistävä vaikutus tuli oheistuotteena luotua. Nämä tietosuoja-asiantuntijat eivät ole varsinaisessa "tuottavassa" työssä, vaan taloudellinen ja hallinnollinen taakka.
Julkisen vallan omistamien yhtiöiden sisällä on luultavasti "jonkin verran" asioita, jotka on haluttu pitää pois julkisuudesta. Yhtiöittäminen on ollut keino tähän. Jo pelkästään se, että johtajat ja päälliköt eivät ole virkamiehiä, vaan työntekijöitä, on mahdollistanut palkintoduunien jakamisen sopiville, (pätevyydestä voidaan sitten olla montaa mieltä): Veikkaus, YLE, Alko, Solidium, Finnvera, Business Finland... ja yhtiöitä riittää.