Tulee mieleen esim. hankintalaki, jonka puitteissa näiden kahden organisaation toimintamahdollisuudet ovat ihan erilaiset. Senaatti-kiinteistöt voivat (käsittääkseni) varsin hyvin hankkia vaikka rakentamisurakoita tai kiinteitöjen ylläpitotyötä markkinoilta kilpailuttamalla - tähän yksi toimistorakennus näillä spekseillä, kiitos. Mutta jos Yle joutuisi ostamaan julkisen kilpailutuksen kautta urheilulähetyksiä tai lauantai-illan viihdeohjelmia, niin eihän siitä tulisi mitään - hankitaan 10 kpl palloilulajin suoria lähetyksiä, vertailuehtoina 30% lajin suosio, 70% hinta, saadaan 2.divarin hokia. Hankinta pitäisi joko määritellä niin, että ohjelman sisältö olisi käytännössä käsikirjoitettu ja sitten saisi tarjota juontajaksi joko Katja Sthålin hinnalla xx tai Heikin, joka tekee saman satasella. Olisi pakko valita Heikki, koska hinta painaa tarjousvertailussa. Tai sitten tehdään hävittäjähankinta, jossa kerrotaan että nyt on käytettävissä yy euroa podcastia varten, tarjotkaa mitä tuolla saisi.Miten Yle eroaa esimerkiksi valtion Senaatti-kiinteistöistä, joka tuottaa kiinteistö- ja toimitilapalveluita markkinoille?
Viimeksi muokattu: