Organisaatioilla, joilla ei ole selkeää omistajaa, on taipumus kasvaa kuin pullataikina. Mitä enemmän budjettia, omaisuutta ja henkilöstöä, sitä enemmän johtajat saavat valtaa ja palkkaa. Esim. SPR omistaa kohtuullisen kiinteistömassan, jota on perusteltu omaisuuden arvon säilymisellä. Sitten, kun katastrofi tulee, ei kiinteistöjä voi myydä, vaan perustetaan katastrofikeräys, jonka tuotot eivät useinkaan ehdi ko. katastrofin avuksi. Nämä sitten sijoitetaan tulevaisuuden katastrofien varalle. Seurauksena järjestössä on ties mitä kiinteistö- ja omaisuusjohtajaa, asiantuntijaa ja sitä rataa. Johto sitten perustelee isoja palkkojaan isoilla vastuilla... Sama juttu koskee lähtökohtaisesti kaikkia ilman kunnollista omistajaohjausta olevia järjestöjä ja yhtiöitä, myös YLE:ä. Näin oli pitkään myös kirkon osalta, kunnes jäsenten määrä putosi, säästöjä ei hirveästi ollut, mutta kiinteistöjen korjausvelkaa sitäkin enemmän.
Jos YLE:n budjettia supistettaisiin 10 %, luultavasti kaikki nykyiset toiminnot voitaisiin järjestää samalla laadulla kuin nytkin. Edellytys tälle on tietysti se, että opetatiivinen johto ymmärtäisi rahan päälle. Se voi olla ylitsepääsemätön rasti.