Siis brutaali ja äkillinen neljänneksen leikkaus kansallisen yleisradioyhtiön budjettiin ideologisista syistä? Täysin ainutlaatuisesti ja ainutkertaisesti.
Minusta kun tuntuu että olen kertonut jo ihan tarpeeksi... Notta jos ei mene perille niin sitten ei ole mennäkseen, syystä tai peräti toisesta.Kerro nyt tästä ideologiasta lisää
Minusta kun tuntuu että olen kertonut jo ihan tarpeeksi... Notta jos ei mene perille niin sitten ei ole mennäkseen, syystä tai peräti toisesta.
No hyvä että ollaan samaa mieltä!Sitähän minäkin.
YLE on julkisrahoitteinen mediayhtiö, joten sitä tuskin johdetaan jämäkästi ja johdonmukaisesti kuin saman kokoista yritystä. Tiedä sitten pitäisikö, parantamista on varmasti. Jos YLE olisi yritys, niin se ensin jaettaisiin kahtia, jolloin kustannusrakenne olisi helpompi selvittää kustannuslaskelmilla. Mutta se nyt on mikä on.Itse en ole vaatimassa Yleltä leikkauksia (ainakaan suuria) Ja olen vahvan Ylen kannalla. Mutta nyt tuo kaikki sekavuus ja salailu tekee toiminnasta erittäin epäuskottavaa ja antaa ns liikaa aseita puuttua siihen asialliseenkin toimintaan.
Ehkä siellä on myös vähän liikaa pomoja tai toiminnassa kehitettävää, mikäli isot pomot ei tiedä mitä alemmat pomot tekee.
Organisaatioilla, joilla ei ole selkeää omistajaa, on taipumus kasvaa kuin pullataikina. Mitä enemmän budjettia, omaisuutta ja henkilöstöä, sitä enemmän johtajat saavat valtaa ja palkkaa. Esim. SPR omistaa kohtuullisen kiinteistömassan, jota on perusteltu omaisuuden arvon säilymisellä. Sitten, kun katastrofi tulee, ei kiinteistöjä voi myydä, vaan perustetaan katastrofikeräys, jonka tuotot eivät useinkaan ehdi ko. katastrofin avuksi. Nämä sitten sijoitetaan tulevaisuuden katastrofien varalle. Seurauksena järjestössä on ties mitä kiinteistö- ja omaisuusjohtajaa, asiantuntijaa ja sitä rataa. Johto sitten perustelee isoja palkkojaan isoilla vastuilla... Sama juttu koskee lähtökohtaisesti kaikkia ilman kunnollista omistajaohjausta olevia järjestöjä ja yhtiöitä, myös YLE:ä. Näin oli pitkään myös kirkon osalta, kunnes jäsenten määrä putosi, säästöjä ei hirveästi ollut, mutta kiinteistöjen korjausvelkaa sitäkin enemmän.Itse en ole vaatimassa Yleltä leikkauksia (ainakaan suuria) Ja olen vahvan Ylen kannalla. Mutta nyt tuo kaikki sekavuus ja salailu tekee toiminnasta erittäin epäuskottavaa ja antaa ns liikaa aseita puuttua siihen asialliseenkin toimintaan.
Ehkä siellä on myös vähän liikaa pomoja tai toiminnassa kehitettävää, mikäli isot pomot ei tiedä mitä alemmat pomot tekee.
Joo siis jotain tehostamista johtoon ja avoimmutta tuo nyt kaipaisi. Ja että joku valvoisi vähän tällaisia kaiken maailman häämatkoja yms.Organisaatioilla, joilla ei ole selkeää omistajaa, on taipumus kasvaa kuin pullataikina. Mitä enemmän budjettia, omaisuutta ja henkilöstöä, sitä enemmän johtajat saavat valtaa ja palkkaa. Esim. SPR omistaa kohtuullisen kiinteistömassan, jota on perusteltu omaisuuden arvon säilymisellä. Sitten, kun katastrofi tulee, ei kiinteistöjä voi myydä, vaan perustetaan katastrofikeräys, jonka tuotot eivät useinkaan ehdi ko. katastrofin avuksi. Nämä sitten sijoitetaan tulevaisuuden katastrofien varalle. Seurauksena järjestössä on ties mitä kiinteistö- ja omaisuusjohtajaa, asiantuntijaa ja sitä rataa. Johto sitten perustelee isoja palkkojaan isoilla vastuilla... Sama juttu koskee lähtökohtaisesti kaikkia ilman kunnollista omistajaohjausta olevia järjestöjä ja yhtiöitä, myös YLE:ä. Näin oli pitkään myös kirkon osalta, kunnes jäsenten määrä putosi, säästöjä ei hirveästi ollut, mutta kiinteistöjen korjausvelkaa sitäkin enemmän.
Jos YLE:n budjettia supistettaisiin 10 %, luultavasti kaikki nykyiset toiminnot voitaisiin järjestää samalla laadulla kuin nytkin. Edellytys tälle on tietysti se, että opetatiivinen johto ymmärtäisi rahan päälle. Se voi olla ylitsepääsemätön rasti.
YLE on julkisrahoitteinen mediayhtiö, joten sitä tuskin johdetaan jämäkästi ja johdonmukaisesti kuin saman kokoista yritystä. Tiedä sitten pitäisikö, parantamista on varmasti. Jos YLE olisi yritys, niin se ensin jaettaisiin kahtia, jolloin kustannusrakenne olisi helpompi selvittää kustannuslaskelmilla. Mutta se nyt on mikä on.
Mitä muita syitä on kuin ideologisia, jos haluaa leikata, kasvattaa tai säilyttää Ylen budjettia?Siis kohdistuneena kansalliseen yleisradioyhtiöön ideologisista syistä? Tuohan olisi itsenäisen Ylen loppu. Hyvin unkarilaista, hyvin puolalaista.
Minä jakaisin sen uutis- ja ajankohtaisosaan sekä toisaalta draamatuotantoon, ja jakaisin myös hallinnolliset kerrokset jompaan kumpaan. Siinä olisi helpompi nähdä missä sitä pattia on.Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun aihe osuu omaan työhön täydellisesti. Jos YLE olisi yritys, miksi se tulisi ensin jakaa kahtia? Tai missään vaiheessa? Ja miten tämä liittyy kustannuslaskelmiin?
Aihe osuu omaan työhön juuri näiden kustannuslaskelmien yms. puolesta. YLEn kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Ja olen samaa mieltä tuosta ensimmäisestä virkkeestä. Ja toisestakin.
Minä jakaisin sen uutis- ja ajankohtaisosaan sekä toisaalta draamatuotantoon, ja jakaisin myös hallinnolliset kerrokset jompaan kumpaan. Siinä olisi helpompi nähdä missä sitä pattia on.
Mutta YLE:ä on vaikea hahmottaa yrityksenä. Yritys saattaisi hyvinkin pistää muutosneuvottelut pystyyn tai jopa myydä toisen osan pois.
Varmaan, mutta iso yritys ja yritys ylipäänsä on jo viritetty siihen malliin, että kustannuksia voidaan seurata. YLE:ssä kaikki pitäisi rakentaa alusta. No, tämä on pelkkää spekulaatiota ja hassuttelua, katsotaan mitä persut saavat aikaiseksi.En ole eri mieltä jaottelusta eri osioihin.
Kysyin vain mielenkiinnosta, miten tuo jakaminen helpottaisi kustannusten seuraamista? Tiedän kokemuksesta, että kustannusten seuraaminen on helppoa suuressakin yrityksessä, vaikka kaikki toiminnot olisi keskitetty yhteen ainoaan firmaan.
Varmaan, mutta iso yritys ja yritys ylipäänsä on jo viritetty siihen malliin, että kustannuksia voidaan seurata. YLE:ssä kaikki pitäisi rakentaa alusta. No, tämä on pelkkää spekulaatiota ja hassuttelua, katsotaan mitä persut saavat aikaiseksi.
Kyllä tätä samaa tapahtuu myös yksityisellä. Rangaistus siitä että ei tuhlaa on että rahat vähenee.Kieltämättä minulle on ennenkin tullut tunne, että kun YLEllä on joku tietty budjetti, niin se kulutetaan riippumatta siitä, tarvitaanko sitä vai ei. Eikä tämä rajoitu vain YLEen. Kuullut monestakin julkishallinnon alasta, että annettu budjetti kulutetaan surutta loppuvuodesta vain sen takia, että varmistetaan sama budjetti seuraavalle vuodelle. Nämä tiedot olen saanut ihan esimerkkeinä, joten voinen pitää niitä kohtuullisen luotettavina. Ja tämä on malliesimerkki isännättömästä rahasta.
Kouluissa tuota tehtiin "lihavina vuosina". Rehtori ilmoitti marras- joulukuussa, että nyt olisi aika hankkia jotain uutta, jos tarvitsette. Fysiikan perusvälineitä meillä tarvittiin ainakin aina, mutta monissa kouluissa ostettiin kalliita tietokoneavusteisia antureita ja muita nopeasti vanhaksi meneviä vehkeitä hyllyyn pölyttymään, koska muuten seuraavana vuotena tulee vähemmän hankintarahaa. Nykyään tällaista ei ole. Ei ole ainakaan 15 vuoteen ollut.Totta tuo, että firmat on viritetty siihen malliin, että kustannusten hallinta on helppoa. Sattumoisin tiedän noista kaiken, kun päivätyönäni noita(kin) pyörittelen. Mutta, ihan samoin YLEssä olisi voitu toimia, vaikka ei varsinainen yritys olekaan, jos tahtoa olisi. Jostain kumman syystä tahtoa ei ole ollut.
Kieltämättä minulle on ennenkin tullut tunne, että kun YLEllä on joku tietty budjetti, niin se kulutetaan riippumatta siitä, tarvitaanko sitä vai ei. Eikä tämä rajoitu vain YLEen. Kuullut monestakin julkishallinnon alasta, että annettu budjetti kulutetaan surutta loppuvuodesta vain sen takia, että varmistetaan sama budjetti seuraavalle vuodelle. Nämä tiedot olen saanut ihan esimerkkeinä, joten voinen pitää niitä kohtuullisen luotettavina. Ja tämä on malliesimerkki isännättömästä rahasta.
Tuli mieleen meidän vanha kyläkoulu aikoinaan. Siellä oli johtavina opettajina vanha pariskunta ja esim. kaikki urheiluvälineet olivat jostain 60-luvulta. Pari jalkapalloa oli vähän uudempaa. En osaa sanoa oliko totta vai ei, mutta sellainen huhu liikkui, että kaikki hankintarahat oli jätetty käyttämättä jostain syystä ja kun pariskunnan mies jäi eläkkeelle ja uusi opettaja siirtyi rehtoriksi, niin ei mennyt kauaa, kun kaikki urheiluvälineet oli uusittu sen aikaiselle tasolle. En siis tiedä, että mikä oli systeemi aikoinaan viime vuosituhannella, mutta outoa oli, että mitään uutta ei hankittu juuri mihinkään.Kouluissa tuota tehtiin "lihavina vuosina". Rehtori ilmoitti marras- joulukuussa, että nyt olisi aika hankkia jotain uutta, jos tarvitsette. Fysiikan perusvälineitä meillä tarvittiin ainakin aina, mutta monissa kouluissa ostettiin kalliita tietokoneavusteisia antureita ja muita nopeasti vanhaksi meneviä vehkeitä hyllyyn pölyttymään, koska muuten seuraavana vuotena tulee vähemmän hankintarahaa. Nykyään tällaista ei ole. Ei ole ainakaan 15 vuoteen ollut.
Uusien koulujen rakentamisen yhteydessä rahaa tuntuu kuitenkin riittävän myös hankintoihin. Esimerkiksi meidän käskettiin tehdä kaksi listaa uuteen kouluun. Toiseen välttämättömät hankinnat ja toiseen sellaiset, joita saa, jos rahaa jää. Summia ei kerrottu, vaikka kuinka yritin. Kuinka ollakaan, saatiin juuri ne, mitkä olin laittanut välttämättömien listalle, mutta ei mitään siltä toiselta. Olisi varmaan pitänyt laittaa kaikki siihen välttämättömien listalle.
Tämähän on ihan perus budjettipeliä. Eli seuraavalla kerralla laitat nuo kaikki välttämättömien listalle ja tuonne toiselle listalle keksit kaikkea mitä sattuu. Sitten niistä ”tingitään” kun tehdään päätöksiä hankinnoista.Kuinka ollakaan, saatiin juuri ne, mitkä olin laittanut välttämättömien listalle, mutta ei mitään siltä toiselta. Olisi varmaan pitänyt laittaa kaikki siihen välttämättömien listalle.
Varmaan kaikkialla tapahtuu mutta julkisella enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Yksityisellä kuitenkin aika monessa paikassa on tulospalkkiosopimuksia ihmisillä joilloin syntyy ainakin ylemmistä toimihenkilöistä alkaen motivaatiotakin säästöihin. Lisäksi siellä joku controller kyttää kuitenkin selän takana mihin sitä rahaa käytetään.Kyllä tätä samaa tapahtuu myös yksityisellä. Rangaistus siitä että ei tuhlaa on että rahat vähenee.
Systeemin pitäisi kannustaa tehokkaaseen tekemiseen ja palkita siitä.
Ihmiset on opetettu siihen. Että kun on tehostettu, potkitaan porukkaa pihalle sen sijaan että kasvatettaisiin bisnestä.
Tapahtuu myös pienemmässä mittakaavassa. On pikkujoulu ja tykybudjetti, työkalunudjetti jne. Harvoin niitä alitetaan, vaikka asian saisikin toteutettua ennakoitua edullisemmin. Ja ymmärrän täysin, miksi käytetään, koska todella harvoin mitään hyötyä säästöstämisestä tulee.Varmaan kaikkialla tapahtuu mutta julkisella enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Yksityisellä kuitenkin aika monessa paikassa on tulospalkkiosopimuksia ihmisillä joilloin syntyy ainakin ylemmistä toimihenkilöistä alkaen motivaatiotakin säästöihin. Lisäksi siellä joku controller kyttää kuitenkin selän takana mihin sitä rahaa käytetään.
Siis paljon löytyy Ylestä järkeviä kohteita, mutta mitään perussuomalaista teurastusta ei vain voi hyväksyä. Ihme kauna heillä on yhtä kansallisen kulttuurimme tärkeintä linnaketta vastaan, halutaan luoda tyhjiö joka sitten voidaan täyttää yksityisten kanavien toimesta ylikansallisella tosi-tv -sonnalla. Avointen yksityisten kanavien laadullinen alasajo on jo nyt täysin käsittämättömällä tasolla.