Valitsen tämän ketjun setämieheksi kasvamiseni ihmettelyyn, myös pikkuriikkisenä veronalaisena.
Yle tarjosi aikoinaan minulle Ponille kyytiä- sarjan, joka oli lähes tajunnan räjäyttävää. Kaverin vaimon Outin kanssa kippuroiden katseltiin pubissa, suurin osa jengistä ei vaikuttanut tajuavan lainkaan, ainakaan Juha. Luultavasti koska minä olen vasenkätinen ja Outi nainen, vähän erikoisia olentoja.
No, vuosikymmeniä tulee ja myös Siskonpeti. Ehkä paloittain kopiointia, mutta minusta paljon hauskoja arkkityyppejä jotka eivät ole Nooan aikaisia.
Ehkä siskonpedin petaajat vaativat jatkosta liikaa liksaa, kiinnostusta kai heillä oli, mutta Yle päätti säästää ja varmaan ideologisesti myös tarjota ruutuaikaa uusille kasvoille, uusille kirjoittajille eli hilloa nuorille.
Hillo. Kai tämä on jotenkin hauskaksi tarkoitettu tekelesarja? Olen nyt katsonut kaksi satunnaista jaksoa kokonaan nauramatta. Ensipuraisuni oli kymmenminuuttinen pätkäotos, josta lannistuneena en siis ryhtynyt aktiivisesti seuraamaan joka jaksoa.
Päädyn olettamaan kuuluvani väärään kohderyhmään ( setämiehiin).
Tämä ohjelma ei huvita minua mitenkään. Tässä samassa profiloinnissa Yle on onnistunut erinomaisesti myös Yle Puheen ohjelmistossa, ei kiinnosta.
Toisaalta vanhempi ihminen tuntee tiettyä turvallisuutta, kun tajuaa ettei tarvitse hektisesti säntäillä kuuntelemaan ja katsomaan jokaista ohjelmaa.
Yleen voi siis oikeastaan alkaa luottaa enemmän eli Puhetta ei tarvitse kuunnella ja Kakkosta ei tarvitse katsoa. Paitsi urheilut kummallakin.