Yleisradio Oy – YLE

[finnjewel]

Oletko sitä mieltä, että YLEn olisi pitänyt pystyä tämä työtön jostain feikkiprofiilin kuvista tunnistamaan?

Google on ystävämme. Ellei sitten joku toimittajien etiikka kiellä sen käyttöä. Olihan kyseisen naisen oikea nimi takuulla YLE:n tiedossa ja heti ohjelman esittämisen jälkeen hänen toimintansa JHL-aktiivina kaivettiin somessa esille.

 

[Anssi #5]

Ja nämähän siis toimittajista yleensä, ei vain Ylen toimittajista. Onko kellään tietoa, onko suuntaus sama muuallakin maailmassa.

Toi @Cobol in aiemminkin toitottama kysely taisi olla tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoille tehty kysely ja mukana taisi olla peräti yhden vuosikurssin opiskelijat (tämä ulkomuistista, en jaksa tarkistaa). Hyvin pieni ja hyvin valikoitunut otos, joka ei tietenkään kerro toimittajien koko kirjosta juuri mitään. Tuolta esimerkiksi tuskin valmistuu merkittävää määrää vaikkapa taloustoimittajia tai politiikan toimittajia. Googlettamalla "toimittajien puoluekanta" löytyy kyllä ihan asiallista tietoa tuostakin aiheesta ilman cobolin väsynyttä vihervassaripropagandaa.

 

[dana77]

Google on ystävämme. Ellei sitten joku toimittajien etiikka kiellä sen käyttöä. Olihan kyseisen naisen oikea nimi takuulla YLE:n tiedossa ja heti ohjelman esittämisen jälkeen hänen toimintansa JHL-aktiivina kaivettiin somessa esille.

Ensinnäkään google ei ole ystävämme vaan moraaliton suuryritys joka tekee kaikenlaista juridisesti kyseenalaista hyötyäkseen taloudellisesti käyttäjistä ja vältelläkseen yhteiskuntavastuitaan. Toisekseen en ole millään tavalla vakuuttunut, että googlen käyttö olisi tätä feikkiprofiilin käyttöä paljastanut helposti tai ollenkaan. Kuvien tunnistaminen on vaikeaa koneillekin ja ihmistyönä on mahdotonta alkaa kaikkia ryhmiä läpikäymään. Tässä ei taittu mainita, että oliko kyseinen ryhmä edes julkinen, vai salainen.

Tottakai ohjelman jälkeen tuollaiset asiat paljastuvat kun sen näkee potentiaalisesti sadattuhannet ihmiset, jolloin hänet tunnistavat useat kymmenet ihmset, mutta tätä ei korreloi alkuunkaan sen kanssa miten yksittäiset YLEn toimittajat tuollaiset saisivat selville helposti. Tässä ei kuitenkaan mistään Supon kattavasta selvityksestä ollut kyse. JHL-edustajistokaan ei mikään varsinaisesti kovinkaan merkittävä tehtävä ole. 120 kappaletta noita edustajia on.

 

[finnjewel]

Ensinnäkään google ei ole ystävämme vaan moraaliton suuryritys joka tekee kaikenlaista juridisesti kyseenalaista hyötyäkseen taloudellisesti käyttäjistä ja vältelläkseen yhteiskuntavastuitaan. Toisekseen en ole millään tavalla vakuuttunut, että googlen käyttö olisi tätä feikkiprofiilin käyttöä paljastanut helposti tai ollenkaan. Kuvien tunnistaminen on vaikeaa koneillekin ja ihmistyönä on mahdotonta alkaa kaikkia ryhmiä läpikäymään. Tässä ei taittu mainita, että oliko kyseinen ryhmä edes julkinen, vai salainen.

Tottakai ohjelman jälkeen tuollaiset asiat paljastuvat kun sen näkee potentiaalisesti sadattuhannet ihmiset, jolloin hänet tunnistavat useat kymmenet ihmset, mutta tätä ei korreloi alkuunkaan sen kanssa miten yksittäiset YLEn toimittajat tuollaiset saisivat selville helposti. Tässä ei kuitenkaan mistään Supon kattavasta selvityksestä ollut kyse. JHL-edustajistokaan ei mikään varsinaisesti kovinkaan merkittävä tehtävä ole. 120 kappaletta noita edustajia on.

Naisen oikea nimi on takuulla ollut tiedossa ennen ohjelmaa. Feikkiprofiilista viis.

 

[Radiopää]

Löytö on mielenkiintoinen, ja siitä sopii aiheellisesti Yleltä kysyä. Hauskaksi tämän kuitenkin tekee se, että PB on itse leimaantunut vahvasti oikeistolaiseksi. Onko siis ihan paras taho kritisoimaan mediaa vasemmistolaisuudesta. En tiedä.

Tikkasen poliittisella aatteella ja taustalla ei ole väliä. Vain sillä on, onko hänen taustansa niin kuin Yle on esittänyt. Onkin vastenmielistä, miten PB kirjoittaa epäilevästi henkilön työkyvyttömyydestä. Uskallan väittää, että henkilöä haastatellut Ylen toimittaja tietää tämän paremmin kuin kokoomuslainen varavaltuutettu. Mutta ei tästä enempää, sillä se ei liity Yleen.

Tanja ja kuuro Eurooppa on muuten hieno ohjelma.

 

[Cobol]

Ja nämähän siis toimittajista yleensä, ei vain Ylen toimittajista.

Ei noin, vaan kuten totesin ja lainasitkin, Jussi Westisen tekemä tutkimus Tampereella tulevien journalistien puoluekannatuksesta. Taitaa olla ainoa tutkimus tulevien toimittajien puoluenäkemyksistä Suomessa. Suppea toki, mutta suuntaa antava. Suomesta ei löydy tutkimusta toimittajien puoluekannatuksesta, ikävä kyllä. Hieman tätä tosin on tutkittu (kts seuraava viesti).

Westinen käsittelee alla koko yliopistoa koskevan tutkimuksen tuloksia ja tuo esille, miten nykyiset politiikan tutkimuksen ja journalistiikan opiskelijat ovat omaksuneet hyvin liberaalin ja kansainvälistä solidaarisuutta korostuvan arvomaailman, mikä osuu hyvin yhteen Vihreiden ideologisen profiilin kanssa. Vasemmistoliiton kannatus on puolueista toiseksi korkein yhteiskuntatieteissä, mutta se ei dominoi taistolaisuuden tapaan.

Vasemmistolaisella ajattelulla on erityinen linnake jäljellä enää sosiaalitieteissä (sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia jne.), jonka opiskelijoista noin puolet kannattaa kyselyn mukaan Vasemmistoliittoa. Westinen tarkemmin alla:

Punaisesta yliopistosta vihreäksi — e2, tutkimustietoa

Onko kellään tietoa, onko suuntaus sama muuallakin maailmassa.

Ruotsissa ammattijärjestö on julkistanut sen, mitä puolueita toimittajat symppaavat. Suuntaus on sama kuin Tampereen tutkimuksessa, tosin vihervassarit (sis demarit) saavat "vain" 70 prosenttia. Myös Suomessa olisi syytä julkaista toimittajien vastaava näkemys. Täällä ay-liike ei siihen ole valmis. Näin Ruotsissa (2011) ja suluissa kannatus vaaleissa:

Vassarit 15 (5)
Vihreät 41 (12)
Demarit 14 (28)

Löytyy sivulta 102 alla olevasta journalistiopuksesta:

https://www.jmg.gu.se/digitalAssets/1374/1374612_svenska-journalister_hela_boken.pdf

 

[Cobol]

Tiedän sen, että harvaa oikeasti kiinnostaa, mitä toimittajat itse ajattelevat median tasapuolisuudesta ja median pyrkimyksestä faktoihin. Mutta siltä varalta, että kiinnostaa, seuraava kannattaa lukea. Se avaa kenties hieman journalismin ja myös YLE:n tilaa Suomessa tänään. Alla oleva kursivoitu teksti on osa kirjoitusta Puolueiden toimittajajäsenten sosiaalisen median käyttö ja näkemykset mediasta (Media&Viestintä, 2018) tekijöinään Arttu Saarinen, Aki Koivunen & Sanna Malinen ja artikkeli löytyy tästä:

Puolueiden toimittajajäsenten sosiaalisen median käyttö ja näkemykset mediasta | Media & viestintä

Muutama poiminta:

* toimittajien näkemys median tasapuolisuudesta puolueita kohtaan on varsin matalalla tasolla. Ero niin keskustaoikeiston kuin vihervasemmiston jäsenyyden omaavien toimittajien välillä on pieni.
* toimittajien luottamus siihen, ettei media tarkoituksella vääristele tietoa on varsin alhainen sekä keskustaoikeistossa että vihervasemmistossa.
* keskustaoikeistolaisten toimittajajäsenten luottamus on erityisen voimakasta Suomen Kuvalehteä kohtaan ja vihervasemmistolaisten toimittajien taas Helsingin Sanomia kohtaan.
* vihervasemmistoon kuuluvat toimittajat osallistuvat itse selkeästi useammin poliittiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa kuin keskustaoikeistolaiset toimittajajäsenet.
* tässä mielessä voi varovasti tulkita, että sosiaalisen median osalta kenttä on voimakkaammin vihervasemmiston hallussa ja heidän roolinsa siellä tapahtuvassa keskustelussa on hivenen suurempi.

Mielenkiintoisia ja odotettuja tuloksia olkoonkin, että tutkittujen toimittajien määrä on jälleen suppea. Erityisesti itseäni pohdituttaa toimittajien (siis tässä tutkittujen) varsin alhainen luottamus median tasapuolisuuteen ja siihen, että media ei vääristele tietoa.

Entisenä toimittajana olen samaa mieltä nykyisten toimittajien kanssa. Minusta tarkoituksellinen vääristely mediassa, kuten YLE:ssä, ei ole poistunut, mutta se on muuttanut muotoaan.

 

[Jymäkkä]

Mielenkiintoisia ja odotettuja tuloksia olkoonkin, että tutkittujen toimittajien määrä on jälleen suppea. Erityisesti itseäni pohdituttaa toimittajien (siis tässä tutkittujen) varsin alhainen luottamus median tasapuolisuuteen ja siihen, että media ei vääristele tietoa.

Minusta tässä ei ole mitään ihmeellistä, kun ajattelee miten paljon valemediasta on ollut puhetta ja millaisia medioita on internetin myötä tullut laajojen massojen saataville. Eihän tuossa yksilöidä mitenkään, mihin tuo toimittajien käsitys perustuu. Hehän voivat silti katsoa, että toimittajan tulisi toimia puolueettomasti ja totuutta kunnioittavasti, mutta ettei se mediakentässä toteudu kovin hyvin. Itselläni on tuo ihan sama käsitys mediasta, mutta ei tuo käsitys koske kaikkia medioita samalla tavalla.

Aiempaan viestiin sen verran, että ymmärsin siis kyse olleen opiskelijoita koskevasta kyselystä, mutta eivät siis olleet Ylen tulevia toimittajia.

 

[mjr]

Ei noin, vaan kuten totesin ja lainasitkin, Jussi Westisen tekemä tutkimus Tampereella tulevien journalistien puoluekannatuksesta

Pitäisiköhän muuten tutkia päätoimittajien ja omistajien poliittisia kantoja? Kuinkahan paljon yli 50%:n Kokoomus pääsee?

 

[Cobol]

Minusta tässä ei ole mitään ihmeellistä, kun ajattelee miten paljon valemediasta on ollut puhetta ja millaisia medioita on internetin myötä tullut laajojen massojen saataville. Eihän tuossa yksilöidä mitenkään, mihin tuo toimittajien käsitys perustuu. Hehän voivat silti katsoa, että toimittajan tulisi toimia puolueettomasti ja totuutta kunnioittavasti, mutta ettei se mediakentässä toteudu kovin hyvin. Itselläni on tuo ihan sama käsitys mediasta, mutta ei tuo käsitys koske kaikkia medioita samalla tavalla.

Eihän tuossa tutkimuksessakaan näkemys koskenut kaikkia medioita. Vaikkapa sivulla 102 ja kuvio 1 + teksti sen alla erittelee näkemyksiä ja sivulla 103 kuvio 2 + teksti sitten medioittain. Vaikka MV lasketaan pois, toimittajat ovat hyvinkin kyynisiä (102, kuvio 1).

Pitäisiköhän muuten tutkia päätoimittajien ja omistajien poliittisia kantoja? Kuinkahan paljon yli 50%:n Kokoomus pääsee?

Eiköhän ne ole tiedossa ennestään aika hyvin? Puoluelehdissä puolue sanelee linjan, mutta puolueista riippumattomissa medioissa - kuten YLE tai Helsingin Sanomat - toimituksellinen sisältö määräytyy enemmän sen mukaan, mikä toimitus on asialla. Helsingin Sanomissa taloustoimitus tuottaa oikeistolaisempaa tekstiä, kun taas saman julkaisun kaupunkitoimitus tarkastelee turvapaikanhakijoita lähempänä Vihreiden arvomaailmaa. YLE:ssä vanhat vassarit ovat eläköityneet/eläköitymässä ja antavat tilaa nuorille vihreämmille koko ajan. Siksikin lukijan/katsojan tulisi tietää toimittajan tausta, koska nykymaailmassa tiedon merkitys on kasvanut. Varsinkin, kun Anu Kantolan tutkimus kertoo nuoren sukupolven halusta laittaa oma näkemyksensä julkaistavaan materiaaliin.

 

[mjr]

Eiköhän ne ole tiedossa ennestään aika hyvin? Puoluelehdissä puolue sanelee linjan, mutta puolueista riippumattomissa medioissa - kuten YLE tai Helsingin Sanomat - toimituksellinen sisältö määräytyy enemmän sen mukaan, mikä toimitus on asialla. Helsingin Sanomissa taloustoimitus tuottaa oikeistolaisempaa tekstiä, kun taas saman julkaisun kaupunkitoimitus tarkastelee turvapaikanhakijoita lähempänä Vihreiden arvomaailmaa

Päätoimittajat ja kustantajat ovat kuitenkin ne jotka sanovat sen viimeisen sanan. Tässä esim. "punavihreän" Hesarin pääkirjoitustoimittajan tuore kommentti Ruotsin vihreiden tilanteesta:

Vihreä politiikka on vaikeuksissa Ruotsissa – Voiko sama ”kuoleman­syleily” tapahtua Suomen vihreille? - Mielipide | HS.fi

Päättyy oheiseen "punavihreään" toteamukseen: "Ruotsin kokemukset herättävät kysymyksen, olisiko punavihreä hallitusyhteistyö kuolemansyleily myös Suomen vihreille."

 

[Jymäkkä]

Eihän tuossa tutkimuksessakaan näkemys koskenut kaikkia medioita. Vaikkapa sivulla 102 ja kuvio 1 + teksti sen alla erittelee näkemyksiä ja sivulla 103 kuvio 2 + teksti sitten medioittain. Vaikka MV lasketaan pois, toimittajat ovat hyvinkin kyynisiä (102, kuvio 1).

No ei edelleenkään yllätä sinänsä, kun väitteet on noin muotoiltu, kuten "Suomessa ei julkaista tarkoituksella vääristeltyä tietoa", esimerkiksi. Eihän valveutunut toimittaja tai kansalainen voi tuollaista allekirjoittaa mitenkään. Enemmän kiinnostaisi, kuinka laajana pitävät vääristelyä ja onko näkemykset tässäkin puoluesuuntauksen mukaan värittyneitä, eli katsooko vihervasemmistolaiset toimittajat samoja uutisia vääristellyn kuin oikeistolaiset.

 

[Cobol]

Päätoimittajat ja kustantajat ovat kuitenkin ne jotka sanovat sen viimeisen sanan.

Sanovat viimeisen sanan, mutta oikeudessa. Jos sellaiseen joudutaan. YLE:n ja HS:n tapaisen median päätoimittaja ei toimi valvovana isovelinä mediansa julkaisujen osalta. Toki puuttuvat jälkikäteen, jos jotain syytä on. Silloin kyse on suuremmista linjoista. Yksikön esimies on avainasemassa.

Itse luotan YLE:n ja HS:n objektiivisuuteen moneen kertaan mainitsemani 80 prosentin mukaan. Se on korkea luku. Korkeampi, kuin joissakin tutkimuksissa on saatu kansan luottamukseksi valtamediaa kohtaan.

 

[Cobol]

No ei edelleenkään yllätä sinänsä, kun väitteet on noin muotoiltu, kuten "Suomessa ei julkaista tarkoituksella vääristeltyä tietoa", esimerkiksi. Eihän valveutunut toimittaja tai kansalainen voi tuollaista allekirjoittaa mitenkään. Enemmän kiinnostaisi, kuinka laajana pitävät vääristelyä ja onko näkemykset tässäkin puoluesuuntauksen mukaan värittyneitä, eli katsooko vihervasemmistolaiset toimittajat samoja uutisia vääristellyn kuin oikeistolaiset.

Totta. Lyhyesti, kun pitää mennä: SK:n ja HS:n tilaajana osaan hieman arvioida, miten nuo eroavat toisistaan, kun vihervassarit luottavat enemmän HS ja keskustaoikeistolaiset SK.

 

[Vanha Len]

Tällanen tuli vastaan. Tiedä sitten kuinka paljon totuutta asiassa on. Linkki vie taannoiseen caseen, jossa kansanedustaja Koski "kyykytti" työkyvytöntä reppanaa.

PB: Virittikö Yle ansan kansanedustaja Susanna Koskelle? | Päivän Byrokraatti

 

[Walrus21]

Tuo vasemmiston kannattajien suuri määrä on hämmentävä. Vihreiden prosentin tavallaan ymmärrän. Liberaalius ja ympäristöarvot sekä moderni kaupunkilaisuus tavallaan istuvat myös totuutta tavoittelevan toimittajan ihanteeseen.

Ja nämähän siis toimittajista yleensä, ei vain Ylen toimittajista. Onko kellään tietoa, onko suuntaus sama muuallakin maailmassa.

Minusta ei ole lainkaan yllättävää, että yhteiskunnasta ja globaaleista kysymyksistä kiinnostuneet ihmiset ovat pääosin vihervasemmistoon kallellaan. Minua ei liiemmin ihmetytä, että rahan ja egoismin ensisijaisuutta korostavat kannattavat ennemmin kokoomusta kuin vasemmistoliittoa.

Toimittajien kannoilla ei sinällän ole suurta merkitystä, mikäli nämä tekevät työnsä objektiivisuutta painottaen. Näin myös tapahtuu nähdäkseni verrattain hyvin. Selkeimmät aivopierut tulee yleensä maakuntalehtien keski-ikäisiltä miestoimittajilta, joiden kriittinen ajattelu on vuosien myötä hapertunut.

Loppujen lopuksi ne, jotka käyttävät mediassa valtaa, ovat päätoimittajat. Heidän poliittinen suuntautuminen on harvoin kovinkaan vahvasti kallellaan punavihreisiin päin.

Mitä tulee tähän PB:n (aikamoinen roskajulkaisu btw) juttuun, niin en löytänyt siitä oikein mitään salaliiton aineksia. Totta kai köyhä monisairas on todennäköisesti vasuri. Se, onko hänen nettikirjoittelullaan mitään merkitystä, on toinen juttu. Ihminen voi olla vaikka kuinka aktiivinen kansalaisyhteiskunnassa olematta puoluepolitiikkaan sitoutunut.

Sikäli kun YLE ei ole tietoisesti hakenut poliittista toimijaa haastateltavaksi, en näe suurta ongelmaa. Koski ihan itse valikoi sanansa ja asennoitumisensa. Oikeastaan oli jonkinlainen kulttuuriteko YLEltä kaivaa esiin Kosken mielenmaisema.

 

[Cobol]

Minusta ei ole lainkaan yllättävää, että yhteiskunnasta ja globaaleista kysymyksistä kiinnostuneet ihmiset ovat pääosin vihervasemmistoon kallellaan. Minua ei liiemmin ihmetytä, että rahan ja egoismin ensisijaisuutta korostavat kannattavat ennemmin kokoomusta kuin vasemmistoliittoa.

Vaikka ei liity ketjun otsikkoon YLE sinänsä, kommentoin väitettäisi. Palaan kuitenkin YLE:n osuuteen viestini lopussa.

Suomessa markkinat on korvattu päätöksenteolla ja järjestöillä, jotka estävät monessa asiassa järkevän toiminnan. Esimeriksi Suomi kuuluu euroalueeseen, jossa yritykset ja kuluttajat sekä valtiot ja kunnat toimivat yhteisvaluutassa ja toisaalta kilpailevat toisiaan vastaan ja toisaalta tukevat toisiaan. Silti Suomessa konservatiiviset työmarkkinajärjestöt säätelevät valtion tuella työehtosopimusten yksityiskohtia ja estävät osaltaan mm. yritysten ja palkansaajien tervettä kilpailua ja läpinäkyvyyttä. Suomi onkin - ainakin hieman karrikoiden - edellä mainituissa asioissa lähempänä sosialistista suunnitelmataloutta kuin oikeaa länsimaista markkinataloutta. Ilmiö näkyy myös maataloudessa.

Tästä on osaltaan seurauksena suomalaisen puoluekentän outous. Yksikään puolue ei luota pääosin markkinoihin ja varsinkaan vasemmalla ja osin vihreissä markkinoihin luotetaan todella vähän, jos lainkaan. Ollaan tilanteessa, jossa erilaiset rakenteet hallitsevat puolueita ja puolueet hallitsevat rakenteiden ja mm. työmarkkinajärjestöjen kautta meitä kaikkia. Olennaisia asioita - kuten miljardien yritystuet tai yleissitovat työllisyyssopimukset tai erittäin laaja sosiaaliturva - ei päästä kehittämään, koska eräänlainen systeemi estää uudistamisen. Varsinkin demarit ja keskusta ovat näissä asioissa hyvin konservatiivisia ja valvovat puolue- ja muiden järjestöjensä (ei siis kansalaisten) etuja. Valvonta ei ole vierasta Vasemmistoliitollekaan, koska sillä on vain hävittävää järjestönä ay-liikkeen voiman heikentyessä. Niinpä Vasemmistoliitto on sekin mm. työmarkkinakysymyksissä hyvin konservatiivinen. Vasemmisto haluaa yksinkertaisesti turvata työmarkkinajärjestöjen vallan. Eikä valvonta ole vierasta Kokoomuksellakaan, joka on viime vuodet tyytynyt tähän rooliin. Soinivaara tuo sen hyvin esille puolueita analysoidessaan.

Edellä olevan perusteella on aika mielenkiintoista väittää, että yhteiskunnasta ja globaaleista kysymyksistä - kuten markkinoista - kiinnostuneet ihmiset ovat pääosin vihervassareihin kallellaan. Tuskinpa ovat. Mutta on mahdollista, että Suomessa asia pyritään esittämään näin. Yhteiskunnasta kiinnostuneet ihmiset eivät todellisuudessa käytä aikaansa menneen maailman kansalaisten vaikutukselta suljettujen etujärjestöjen toiminnan turvaamiseen, vaan pyrkivät oikeasti vapauttamaan ihmisen luovuutta markkinoidenkin kautta.

YLE:n rooli tässä kaikessa on mielenkiintoinen. Se voisi olla liberaali, uusia keskusteluja ja tavoitteita avaava rohkea YLE. Odotin ainakin hieman tätä, kun uudeksi päätoimittajaksi tuli Jouko Jokinen. Mitä on tapahtunut? Ainakin minun silmin ja korvin YLE on palailemassa taaksepäin. Ohjelmakehitystä mm. Puheen osalta on viety reippaasti populistisempaan ja viihdyttävämpään suuntaan. Hallituksen ja pääministerin sekä presidentin haastaminen on vähentynyt.

 

[Walrus21]

Tästä on osaltaan seurauksena suomalaisen puoluekentän outous. Yksikään puolue ei luota pääosin markkinoihin ja varsinkaan vasemmalla ja osin vihreissä markkinoihin luotetaan todella vähän, jos lainkaan. Ollaan tilanteessa, jossa erilaiset rakenteet hallitsevat puolueita ja puolueet hallitsevat rakenteiden ja mm. työmarkkinajärjestöjen kautta meitä kaikkia. Olennaisia asioita - kuten miljardien yritystuet tai yleissitovat työllisyyssopimukset tai erittäin laaja sosiaaliturva - ei päästä kehittämään, koska eräänlainen systeemi estää uudistamisen.

Viestisi on aika pitkä ja polveileva; yritän kommentoida oleellisimpia kohtia.

Suomi on sekatalous, kuten kaikki muutkin vauraat länsimaat. Ei ole olemassa mitään "vapaata kapitalismia", vaan on erilaisia järjestelyjä, joilla markkinoita ohjataan toivottuun suuntaan. Tässä sitten painottuu erilaiset valtion intervention aste-erot. Mielestäni pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on vertailussa varsin onnistunut järjestely, joka pitkälti maksimoi käytettävissä olevat resurssit korkean elintason ylläpitoon.

Markkinatalos on ehdottoman oleellinen mekanismi, joka säätelee koko maailmantaloutta. Senpä takia Suomikin joutuu talouspolitiikassaan ottamaan huomioon sen reunaehdot. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään dikotomista valintaa kapitalismin ja kommunismin välillä, vaan on erilaisia keinoja pyrkiä kohti toivottua hyvinvointia ja tulonjakoa.

Edellä olevan perusteella on aika mielenkiintoista väittää, että yhteiskunnasta ja globaaleista kysymyksistä - kuten markkinoista - kiinnostuneet ihmiset ovat pääosin vihervassareihin kallellaan. Tuskinpa ovat. Mutta on mahdollista, että Suomessa asia pyritään esittämään näin. Yhteiskunnasta kiinnostuneet ihmiset eivät todellisuudessa käytä aikaansa menneen maailman kansalaisten vaikutukselta suljettujen etujärjestöjen toiminnan turvaamiseen, vaan pyrkivät oikeasti vapauttamaan ihmisen luovuutta markkinoidenkin kautta.

YLE:n rooli tässä kaikessa on mielenkiintoinen. Se voisi olla liberaali, uusia keskusteluja ja tavoitteita avaava rohkea YLE. Odotin ainakin hieman tätä, kun uudeksi päätoimittajaksi tuli Jouko Jokinen. Mitä on tapahtunut? Ainakin minun silmin ja korvin YLE on palailemassa taaksepäin. Ohjelmakehitystä mm. Puheen osalta on viety reippaasti populistisempaan ja viihdyttävämpään suuntaan. Hallituksen ja pääministerin sekä presidentin haastaminen on vähentynyt.

En osaa sanoa, miten Jokisen valinta on vaikuttanut pitkässä juoksussa. Minusta YLE on edelleen varsin neutraali toimija, joka tuottaa laadukasta sisältöä.

Osa YLEn ja muiden valtamedioiden jutuista on toki myös taloutta koskevia. Koen asian niin, että taloudesta kiinnostuneet ovat useimmiten globaalia talousjärjestelmää kannattavia ja siitä pyrkimään hyötyviä henkilöitä. Tällaisia ihmisiä ei välttämättä kiinnosta järjestelmän kritisoiminen tai sen negatiivisten seurausvaikutusten arviointi.

Toimittajiksi pyrkii yleensä ihmisiä, jotka jo lähtökohtaisesti näkevät maailmassa vääryyttä, jota tulee tuoda julki. Tällaiset ihmiset taas ovat voittopuoleisesti systeemikriittisiä. Eivät siis aina, mutta useimmiten.

 

[Cobol]

Mielestäni pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on vertailussa varsin onnistunut järjestely, joka pitkälti maksimoi käytettävissä olevat resurssit korkean elintason ylläpitoon.

Sinänsä oikeansuuntainen huomio, mutta siitähän ei ollut edes kysymys. Kun puhutaan työmarkkinoiden suhteesta markkinatalouteen, pohjoismainen malli on käytössä Ruotsissa ja Tanskassa, pitkälti myös Norjassa. Suomessa se ei ole käytössä.

1. Ennen aktiivimallia Suomessa tuettiin työttömänä olemista suhteessa eniten Pohjoismaista. Muualla suhteessa suurempi rahamäärä käytettiin työllistymisen mahdollistamiseen. Aktiivimalli ei kuitenkaan ole toteutustavaltaan onnistuneimpia, mutta se on eri asia.

2. Työsopimukset tulisi tehdä Suomessakin samalla tavalla kuin Pohjoismaissa, joissa paikallinen sopiminen vastuineen on aivan toista luokkaa kuin täällä.

Muuta oleellista ei viestissäsi ollutkaan ja se oleellisin ei liittynyt käsiteltävään asiaan eli suomalaisen työmarkkinapolitiikan, markkinatalouden ja puolueiden erityispiirteisiin, joiden yhtenä seurauksena on YLE:n toiminta sellaisena kuin se nyt on.

 

[Cobol]

Avataan vielä, mitä tarkoitan YLE:n toiminnalla suhteessa valtaan. Jälkikäteen on hyvä ottaa esimerkisi Juha Sipilän ja YLE:n välinen kiista, koska siitä löytyy dokumentaatiota riittävästi. Sipilä lähetti seuraavan mailin Vuorikoskelle:

Me emme tarvitse oppositiota ollenkaan, niin puolueellista Ylen viestintä on ollut tämän vaalikauden aikana. Tämän ovat todenneet erityisesti ne kansanedustajat, jotka ovat olleet pidempään mukana. Tällaista ei kuulema ole nähty koskaan. … Arvostukseni Yleen on nyt täysi nolla, ei tietysti poikkea teidän arvostuksestanne minua kohtaan.

Tuo ei suinkaan ollut ainoa painostus Sipilältä, eikä ainoa Vuorikoskelle. Helsingin Sanomat uutisoi myös, että Sipilä lähetti keväällä Yleen sähköposteja, kun MOT-ohjelmassa oli käsitelty hänen käyttämäänsä sijoitustuotetta, vakuutuskuorta. Tämän jälkeen Ylen johto rajoitti HS:n tietojen mukaan vakuutuskuoren käsittelyä muissa kuin puhtaasti uutisellisissa jutuissa.

Monia muitakin asioita löytyy, mutta nuo saavat esimerkkeinä riittää. Mitä sitten tapahtui?

YLE:n päätoimittaja sai lähteä ja sitä ennen lähti oma-aloitteisesti muutama toimittaja ja yksi sai varoituksen, joka myöhemmin peruttiin. Mutta Sipilän roolia ei häntäänsä uskollisesti heiluttava suomalainen media uskaltanut enää nostaa esille. Jossain Englannissa tai muussa länsimaassa pääministeri olisi joutunut tilille ja saanut medialta erittäin kiukkuisia vaatimuksia eroamisestaan. Mutta ei meillä.

Suomessa YLE:n toiminta suhteessa valtaan vaikuttaa olevan yksisuuntaista. Valta voi painostaa YLE:n johtoa ja toimittajia, mutta toiseen suuntaan ei taida enää olla mitään.

 

[pernaveikko]

Suomessa YLE:n toiminta suhteessa valtaan vaikuttaa olevan yksisuuntaista. Valta voi painostaa YLE:n johtoa ja toimittajia, mutta toiseen suuntaan ei taida enää olla mitään.

En osaa enkä halua ottaa osaa poliittiseen keskusteluun, mutta huomaahan tavallinen kuluttajakin Ylen viihtellistymisen. Asiaa on tälläkin palstalla ainakin joskus sivuttu.

Yle Uutisia, kun selailee, niin aivan jatkuvasti tulee asioita ja otsikkoja vastaan mistä miettii miten tämä nyt voi olla Ylellä tälläinen aivan turha juttu. Eikä siis pelkästään noita pökäleitä vaan sellaista yleistä viihdettä mitä tuottaa kaikki muutkin.

Edelleenkään se ei ole selvinnyt mihin Yle tarvitsee klikkiotsikoita ja miksi niitä tuotetaan. Puoliysin uutiset on sentään näyttäneet ainakin jossain määrin pitäneen tasonsa, vaikka eihän siellä tietenkään mitään arvostella, mutta ainakin kerrotaan asioista.

 

[Radiopää]

Ylen viihteellistymisen seurauksena viimeinen hyvä uutistenlukija Arto Nurmi potkittiin pois, jotta ruutuun saatiin kauniita ja nuoria uutistenlukijoita. Tämä mainitaan Vuorikosken, Erosen ja Liskin toimittamassa Ylegate-kirjassa, joka muuten keskittyy poliittiseen vaikuttamiseen Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa. Suosittelen lukemaan.

 

[El Lude]

Kyllähän tuo eilinen A-studio oli monien mielipiteiden riemujuhlaa. Ihan vastaava asia olisi, jos keskusteltaisiin kommunismin ylivertaisuudesta. Juontajana olisi Pol Pot ja keskustelijoina olisivat Mao ja Stalin. Heil yksi totuus ja näkökanta sekä "ns. oikea tarkoitus pyhittää keinot"!

 

[Cobol]

En osaa enkä halua ottaa osaa poliittiseen keskusteluun, mutta huomaahan tavallinen kuluttajakin Ylen viihtellistymisen. Asiaa on tälläkin palstalla ainakin joskus sivuttu.

Yle Uutisia, kun selailee, niin aivan jatkuvasti tulee asioita ja otsikkoja vastaan mistä miettii miten tämä nyt voi olla Ylellä tälläinen aivan turha juttu. Eikä siis pelkästään noita pökäleitä vaan sellaista yleistä viihdettä mitä tuottaa kaikki muutkin.

Totta. Yksi iso muutos osui korviini, kun ajoin autolla jostain jonnekin, ja kuuntelin Puheen aamua. Siellä oli kaksi radioääntä lukemassa päivän uutisotsikoita, ja keskustelemasta niistä jotain 20 sekuntia per uutinen äärimmäisen kepeästi ja turhasti. Sitten musiikkia väliin. Siis jotain tällaista:

- Ja sitten Trumpiin. On taas twiitannut.
- Montakohan twiittiä on tullut presidenttinä?
- En tiedä, mutta olisiko vähemmän kuin sulla?
- Hmmm, enhän mä paljon twiittaa.
- Pitäiskö sun twiitata enemmän?
- Joo, harkintaan.
- Trumpista sitten Etelä-Savoon...

Vaihdoin kanavaa. On monta syytä tukea YLE:n toimintaa. Tällainen ohjelma ei kuitenkaan ole muuta kuin ala-arvoista höpinää, vailla mitään todellista arvoa kuuntelijoille.

 

[Walrus21]

Sinänsä oikeansuuntainen huomio, mutta siitähän ei ollut edes kysymys. Kun puhutaan työmarkkinoiden suhteesta markkinatalouteen, pohjoismainen malli on käytössä Ruotsissa ja Tanskassa, pitkälti myös Norjassa. Suomessa se ei ole käytössä.

En tekisi näin räikeitä erotteluja. Suomessa on toki ongelmansa mm. alue-, perhe- ja työvoimapolitiikan suhteen, mutta päällisin puolin kannatamme samoja periaatteita.

Mielestäni yksi keskeinen ero on poliittisessa prosessissa. Toisin kuin muilla pohjoismailla, meillä on aika heikot parlamentarismin perusteet; suomalaiset uskovat sokeasti instituutioita ja odottavat, että valtionisä antaa mahtikäskyjä, joiden mukaan sitten toimitaan. Tämä näkyy siinä, että hallituskoalitiot ovat toistuvasti kykenemättömiä edistämään yleistä etua. Sote-uudistustakin viedään läpi lehmänkauppojen kautta, kun oltaisiin aivan hyvin voitu hakea kaikki tyydyttävä ratkaisu parlamentarisen valmistelun kautta.

YLE ei mielestäni ole juuri millään tavalla syyllinen siihen, että Suomessa on tietty poliittinen perinne. YLE tietyssä mielessä heijastelee yleisiä mielialoja, mutta on silti onnistunut pysyttelemään pahimpien populististen taustavoimien yläpuolella.

En itsekään pidä YLEn viihteellistymisestä, mutta samalla näen sen osana välttämätöntä strategiaa. Tavoitteena on hyväksyttävyys laajojen kansanryhmien silmissä.

Avataan vielä, mitä tarkoitan YLE:n toiminnalla suhteessa valtaan. Jälkikäteen on hyvä ottaa esimerkisi Juha Sipilän ja YLE:n välinen kiista, koska siitä löytyy dokumentaatiota riittävästi. Sipilä lähetti seuraavan mailin Vuorikoskelle:

Näissä Sipilän touhuissa on kyllä paljon tutkittavaa. En kuitenkaan osaa ottaa kattavasti kantaa, sillä en tiedä kaikkia yksityiskohtia. @Radiopää n kirjasuositus on kuitenkin työn alla, joten ehkä se valaisee asioita.