Yleisesti NHL:stä

[Le Dang]

Pelaajia kiinnostaa tuolla ainoastaan Stanley Cupin voitto, tuskin se päästiinkö toiselle vai kolmannelle kierrokselle. Jos ei rahkeet riitä kukistamaan Tampaa toisella kierroksella, niin miksi he haluaisivat jatkaa muutenkin raskasta kautta entistä pidempään ja hävitä tälle sitten kolmannella tai neljännellä kierroksella? Toki raskaat ensimmäiset kierrokset voivat hankaloittaa menoa myöhemmin, mutta samalla logiikalla kahden ekan kierroksen kovien kohtaamisten jälkeen pitäisi olla ihan läpsyttelyä kukistaa nämä runkosarjan kasit ja kympit. Lisäksi divisioonien sisäiset pudotuspelit vähentävät pääsääntöisesti matkustuskilometrejä, mihin pelaajat ovat varmasti tyytyväisiä.

Lähinnä tämä nykyinen systeemi näyttää vituttavan faneja, joiden joukkue tippuu "liian aikaisin", muttei kuitenkaan ole valmis mestaruuteen. Sinänsä ymmärrettävää, mutta mielestäni melko turhaa nillittämistä.

 

[Knap]

Nykysysteemi on ihan täyttä pelleilyä. Kuten tässäkin ketjussa sanotaan, niin on aivan käsittämätöntä, että parhaimmillaan koko sarjan 2. ja 3. voi kohdata ensimmäisellä kierroksella, tänä vuonna se ei välttämättä ole edes kaukana. Sitäkin pidän outona, että jos Boston on 2. sarjassa ja kohtaa Tampan seuraavalla kierroksella, koko sarjan toiseksi sijoittuneella joukkueella ei ole edes kotietua toisella kierroksella. (Ei luonnollisesti pidäkkään olla, mikäli toinen joukkue on paremmin sijoittunut runkkarissa, mutta luulisi toisella kierroksella vielä olevan kotietu.)

Skenaarionahan tietenkin itseäni vituttaa, että mikäli suosikkijoukkueena onnistuu ensiksi kaatamaan Toronton ja Tampan G7 kummatkin, jonka jälkeen tulee joku vitun pittsburgpenguins sijalta ynnämuut, joka on selvinnyt helpolla toisesta divarista levänneenä, ja kaataa Bruinsin. Tässähän vielä suurin vitutus lienee siinä, että olet voittanut luultavasti sarjan kovimman joukkueen (Tampan), mutta silti pitää väsyneenä taistella vielä kaksi kierrosta.

Mitä muuten rivarvypaskaan tulee, niin onko enää oikein mitään vihasuhteita? Itse koen ainoastaan Montrealia kohtaan sellaista hyvää säpinää Bostonin kannalta. Toki jotain kai Torontonkin suuntaan, mutta ei se oikein ole sama asia.

 

[Ostoskassi]

Jos olisin GM niin minulla olisi kaksi ehdotusta, joita ajaisin ja joiden toivoisin muuttuvan. Toinen on täälläkin mainittu kolmen pisteen järjestelmä. Nykyinen on vähän hölmö, kun jotkut pelit ovat joukkueille kolmen jaettavan pisteen arvoisia, mutta joissain tapauksissa jaetaan vain kaksi pistettä. Toki voihan tätä ylimääräistä pistettä pitää jonkinlaisena ylityökorvauksena.

Toinen minkä toivoisin jääkiekkoon on entinen salibandysääntö, jossa läpiajossa rikottu pelaaja saisi rangaistuslaukauksen ja mikäli onnistumista ei tulisi, pääsisi joukkue silti ylivoimalle. Rangaistuslaukaus jääkiekossa ei ole merkittävästi suurempi tuomio kuin kahden minuutin jäähy. Paljon edes on prosentit, kun verrataan ylivoimaprosentteja kesken ottelun ammuttuihin rangaistuslaukauksiin?

Salibandystä tämä sääntö poistui, jonka näen myös hyvänä, koska salibandyssa rangaistuslaukauksessa onnistuminen on merkittävästi todennäköisempää kuin jääkiekossa.

 

[Le Dang]

Nykysysteemi on ihan täyttä pelleilyä. Kuten tässäkin ketjussa sanotaan, niin on aivan käsittämätöntä, että parhaimmillaan koko sarjan 2. ja 3. voi kohdata ensimmäisellä kierroksella, tänä vuonna se ei välttämättä ole edes kaukana. Sitäkin pidän outona, että jos Boston on 2. sarjassa ja kohtaa Tampan seuraavalla kierroksella, koko sarjan toiseksi sijoittuneella joukkueella ei ole edes kotietua toisella kierroksella. (Ei luonnollisesti pidäkkään olla, mikäli toinen joukkue on paremmin sijoittunut runkkarissa, mutta luulisi toisella kierroksella vielä olevan kotietu.)

Niin viime kuin toissa kaudellakin NHL:n kaksi ensimmäistä kohtasivat toisella kierroksella. Kolme kautta sitten myöskin idän 1. ja 2. Jokaisella kerralla kotietua hallinnut runkosarjan mestari lähti lomille. Kahdesti se "raskaan toisen kierroksen" voittaja meni päätyyn asti. Muuttaisiko se nyt sitten viihdearvoltaan tai urheilullisesti tilannetta jotenkin, että tuollainen "moraalinen finaali" nähtäisiin kolmannella kierroksella toisen kierroksen sijaan?

 

[Knap]

Niin viime kuin toissa kaudellakin NHL:n kaksi ensimmäistä kohtasivat toisella kierroksella. Kolme kautta sitten myöskin idän 1. ja 2. Jokaisella kerralla kotietua hallinnut runkosarjan mestari lähti lomille. Kahdesti se "raskaan toisen kierroksen" voittaja meni päätyyn asti. Muuttaisiko se nyt sitten viihdearvoltaan tai urheilullisesti tilannetta jotenkin, että tuollainen "moraalinen finaali" nähtäisiin kolmannella kierroksella toisen kierroksen sijaan?

Ei se varmaan muuttaisi, tai ehkä lipputuloja, mutta faneille tätä tehdään puhtaasti fanina ottaisin vasta konfferenssifinaaleissa vastaan sen oman divisioonan kovimman vastustajan, kuin toisella kierroksella

 

[Jules W.]

Niin viime kuin toissa kaudellakin NHL:n kaksi ensimmäistä kohtasivat toisella kierroksella. Kolme kautta sitten myöskin idän 1. ja 2. Jokaisella kerralla kotietua hallinnut runkosarjan mestari lähti lomille. Kahdesti se "raskaan toisen kierroksen" voittaja meni päätyyn asti. Muuttaisiko se nyt sitten viihdearvoltaan tai urheilullisesti tilannetta jotenkin, että tuollainen "moraalinen finaali" nähtäisiin kolmannella kierroksella toisen kierroksen sijaan?

Näkisin että lähtökohtaisesti parasta viihdettä saadaan aikaan, kun parhaimmat joukkueet jatkavat mahdollisimman pitkään ja kohtaavat kaavion kannalta siellä missä kuuluukin. Tällöin myös runkosarjalla on sentään joku merkitys. Nyt oman joukkueen rakentamisen lisäksi mestaruusikkunaan vaikuttaa merkittävästi myös oman divisioonan yleinen taso. En minä tiedä onko siinäkään mitään järkeä, että parhaimmassa tapauksessa konferenssifinaali on läpihuuto, kun toisesta divisioonasta sinne pääsee joukkue, jolla ei olisi sinne urheilullisesti asiaa.

Toki luohan tämä hassuja tilanteita, jos ajatellaan että yhden divisioonan joukkueet miehittävät liigan kolmen kärjen, niin hauskimmassa skenaariossa runkosarjan voittanut tötöilee itsensä pihalle ensimmäisellä kierroksella ja runkosarjan kolmas voittaa runkosarjan kakkosen, jolla on sarjassa kotietu. Tämän jälkeen runkosarjan kolmonen saakin sitten kotiedun pudotuspelien ajaksi, vaikka sitä ei ensimmäisellä kierroksella ollut.

Eiköhän tuo matkustaminen pysyisi hallinnassa jo sillä, että pidetään kiinni konferensseista. Eiköhän noita divisioonien sisäisiä ottelusarjoja tule myös myöhemmillä kierroksilla esimerkiksi konferenssifinaaleissa. Onko sillä väliä milloin matkustusetu saadaan?

 

[Ollakseni]

En minä tiedä onko siinäkään mitään järkeä, että parhaimmassa tapauksessa konferenssifinaali on läpihuuto, kun toisesta divisioonasta sinne pääsee joukkue, jolla ei olisi sinne urheilullisesti asiaa.

Jaa. Itäisessä konferenssissa on nykyisen playoff formaatin aikana jääty kerran alle 7 ottelun, kun Rangers voitti Canadiensin 6 ottelussa. Lännessä kävi viime kaudella toki vähän hassusti kun runkosarjan kakkonen putosi runkosarjan vitoselle viidessä ottelussa. Ja kävipä runkosarjan viidenneksi paras joukkue häviämässä sitten häviämässä taas kerran huonommin sijoittuneelle joukkueelle kun seitsemäntenä ollut Washington marssi mestaruuteen.

 

[Apheu]

Näkisin että lähtökohtaisesti parasta viihdettä saadaan aikaan, kun parhaimmat joukkueet jatkavat mahdollisimman pitkään ja kohtaavat kaavion kannalta siellä missä kuuluukin. Tällöin myös runkosarjalla on sentään joku merkitys.

Eikös runkosarjalla nimenomaan nyt ole iso merkitys? Voita se divarimestaruus, niin saat Wild Card -tiimin vastaasi. Jäämällä runkosarjassa divari rivarlystäsi jälkeen, saatat saada paljon kovempaa vastustajaa jo aiemmin vastaan. Divarin 2. ja 3. taistelevat vimmatusti kotiedusta. Hemmetin hienoa sitten kuitenkin, eikö?

 

[larzzon]

Jaa. Itäisessä konferenssissa on nykyisen playoff formaatin aikana jääty kerran alle 7 ottelun, kun Rangers voitti Canadiensin 6 ottelussa. Lännessä kävi viime kaudella toki vähän hassusti kun runkosarjan kakkonen putosi runkosarjan vitoselle viidessä ottelussa. Ja kävipä runkosarjan viidenneksi paras joukkue häviämässä sitten häviämässä taas kerran huonommin sijoittuneelle joukkueelle kun seitsemäntenä ollut Washington marssi mestaruuteen.

Eipäs nyt pilata faktoilla Leafs-fanien kokemusta maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Gretzkyn korkea maila ja heti perään liian kova divari ja huono pudotuspelijärjestelmä!

Canadiens #muuten voitti tuona konferenssifinaalikeväänään runkosarjassa 117 pistettä keränneen Bruinsin tokalla kiepillä. Hieno sarja kaikesta huolimatta.

 

[Henkka]

edit: Nuo villikorttihommat pitäisi järjestää jotenkin niin, ettei WC-joukkue joudu eri divariin, jos on mahdollisuus päästä omaansa. Eli että jos esim idän WC-joukkueet ovat Habs ja Canes, niin Habs pelaisi automaattisesti Atlanticissa ja Canes Metrossa ihan riippumatta joukkueiden keskinäisestä järjestyksestä.

Tämä on se ainoa asia mikä meikäläistä Wild Cardissa häiritsee. Idässähän tuo on lähes merkityksetön, mutta lännessä Divarin voittaja saattaa saada matkustushaitan itselleen, jos tilanne määrääkin kaukaa länsirannikolta olevan tiimin matkaamaan jonnekin Nashvilleen.

Lännessä ainakin pitäisi olla lukitut divarit, tai jotenkin niin että Divarivoittaja saa valita vihunsa. Divarin voittamisella täytyy olla aina joku kunnon hyötynäkökohta.

Detroithan halusi lännestä pois juuri tämän matkustushaitan ja suurimman aikaero-ongelman takia. Ainoana liikkuivat 3 tunnin aikaerojen sisällä, kun Columbusta ei lasketa (koska eivät ole ikinä playoff-sarjaa pelanneet oman aikavyöhykkeensä ulkopuolella).

Nykyinen tilanne on toki vanhaa parempi kun Chicagot ja kumppanit ovat liikkuneet vain 2 tunnin eron sisällä.

 

[Toby Dammit]

Tämä on jo vanha juttu viime syksyltä, mutta tuli vasta nyt The Athleticin Twitter-nostona vastaan. En ollut tajunnutkaan, että Lyle Odelein oli viime vuonna (jos oikein ymmärsin) niin lähellä kuoleman kieliä. Ihan uskomaton tarina.

"In early March, Lyle Odelein was golfing with buddies in Phoenix, maintaining a whirlwind social calendar more than a decade after he’d retired from hockey.

One week later he was in the hospital. Two weeks later he was in a coma, and by the end of the month, he was at death’s door, prompting Laurel to reach out across the hockey world for prayers, even as she struggled to keep Lyle’s dire prognosis private.

(...) The coma lasted 40 days. Odelein had a multi-organ transplant in a single surgery that spanned nearly 24 hours, the likes of which had never been recorded in medical history. When he began to emerge from the coma in late April, another horror surfaced. Odelein was paralyzed from the neck down, with no promise that he would fully recover."

https://theathletic.com/564335/2018...iving-a-coma-triple-transplant-and-paralysis/

 

[Tornados]

Itsellä olisi vähän radikaalimpi pudotuspeliehdotus. Peluutettaisiin runkosarja suunnilleen niin kuin nykyäänkin (eli lähellä toisiaan olevat joukkueet kohtaisivat useammin) , mutta jatkoon pääsisi sarjataulukon mukaan 16 parasta joukkuetta. Tämän hetken tilanteen perusteella ainoa muutos nykyiseen olisi, että Columbus nousisi jatkoon Minnesotan sijasta. Tämän jälkeen jaettaisiin joukkueet kahtia niin, että yläpuoliskon ensimmäinen kohtaisi maantieteellisesti lähimmän alapuoliskon joukkueen. Tämän jälkeen vastaavasti kakkonen ja niin edelleen. Tällöin suurimman matkustusriskin joukkue olisi vasta 8. joukkue.

Sama proseduuri sitten seuraavalla kierroksella runkosarjan menestyksen perusteella. Myöskään kakkoskierroksella aivan kärkijoukkueet eivät kohtaisi (1.kohtaisi pahimmassa tapauksessa runkosarjan 5. joukkueen ja todennäköisesti vielä alemman). Systeemissä taktikointi ei nähdäkseni yleensä kannattaisi vaan kannattaisi sijoittua runkosarjassa mahdollisimman hyvin. Myös hegemoniaottelut säilyisivät kun läheiset joukkueet kohtaisivat useammin. Systeemi olisi myös urheilullisesti nykyistä oikeudenmukaisempi.

 

[Henkka]

Itsellä olisi vähän radikaalimpi pudotuspeliehdotus. Peluutettaisiin runkosarja suunnilleen niin kuin nykyäänkin (eli lähellä toisiaan olevat joukkueet kohtaisivat useammin) , mutta jatkoon pääsisi sarjataulukon mukaan 16 parasta joukkuetta. Tämän hetken tilanteen perusteella ainoa muutos nykyiseen olisi, että Columbus nousisi jatkoon Minnesotan sijasta. Tämän jälkeen jaettaisiin joukkueet kahtia niin, että yläpuoliskon ensimmäinen kohtaisi maantieteellisesti lähimmän alapuoliskon joukkueen. Tämän jälkeen vastaavasti kakkonen ja niin edelleen. Tällöin suurimman matkustusriskin joukkue olisi vasta 8. joukkue.

Sama proseduuri sitten seuraavalla kierroksella runkosarjan menestyksen perusteella. Myöskään kakkoskierroksella aivan kärkijoukkueet eivät kohtaisi (1.kohtaisi pahimmassa tapauksessa runkosarjan 5. joukkueen ja todennäköisesti vielä alemman). Systeemissä taktikointi ei nähdäkseni yleensä kannattaisi vaan kannattaisi sijoittua runkosarjassa mahdollisimman hyvin. Myös hegemoniaottelut säilyisivät kun läheiset joukkueet kohtaisivat useammin. Systeemi olisi myös urheilullisesti nykyistä oikeudenmukaisempi.

Jännä ehdotus.

Tän hetken parit menisi näin:

1. Tampa - 11. Carolina (1047km)
2. Calgary - 14. Vegas (2057km)
3. Boston - 12. Montreal (491km)
4. Toronto - 10. Pittsburgh (510km)
5. San Jose - 16. Dallas (2705km)
6. Washington - 13. Columbus (526km)
7. NY Islanders - 9. Nashville (1223km)
8. Winnipeg - 15. St. Louis (1600km)

 

[teppana]

Onko tuo matkustushaitta urheilijoiden mielestä niin suuri? Kuitenkin omalla koneella vedetään nuo matkat.

 

[aessi]

Aikaerosta varmaan tulee se isoin rasitus.

 

[Vislami]

Juurikin tuo aikaero isoimpia tekijöitä. Ja on se matkustaminen muutenkin kevyesti rasittavaa, ihan sama miten privaattikyydeillä mennään

 

[tinkezione]

Onko tuo matkustushaitta urheilijoiden mielestä niin suuri? Kuitenkin omalla koneella vedetään nuo matkat.

Lentomatkan vaikutus elimistöön ja aikaerot tilttaavat ihmistä aika lailla. Jopa tunnin aikaeron huomaa; ei tarvitse kuin miettiä meikäläisiä kellonsiirtelyitä, miten siihenkin tottumiseen meni oma aikansa.

 

[Le Dang]

Lisätään nyt keskusteluun vielä sellainen pointti runkosarjan merkityksestä, että Tampa kun piakkoin varmistaa myös matemaattisesti paikkansa pudotuspeleissä, voivat pelata useamman viikon vaikka millaisella AHL-kokoonpanolla halutessaan ja säästellä ykköstykkejä parhaaksi katsomallaan tavalla. Monien mielestä runkosarjamenestyksellä pitäisi saada jokin vielä kotietuja selvempi etu (kuten se, että vastaan tulee aina jäljellä olevista runkosarjassa huonoiten menestynyt joukkue), mutta mielestäni pitäisi olla ihan riittävästi porkkanaa siinä, että voi aloittaa ns. valmistautumisen pudotuspeleihin aikaisemmin samalla, kun osa vastustajista kamppailee vielä viimeisellä kierroksellakin kynsin ja hampain kauden jatkumisesta. Se on sitten eri asia, kuinka hyvin tuon kevyemmän jakson runkosarjan lopussa osaa hyödyntää.

Vanhan systeemin viimeisenä keväänä Kings marssi mestaruuteen lännen viimeiseltä pudotuspelipaikalta. Idästä finaaliin marssi konferenssin kuutonen. Millä väärydellä nämä sitten selittäisi?

 

[astraljava]

Vanhan systeemin viimeisenä keväänä Kings marssi mestaruuteen lännen viimeiseltä pudotuspelipaikalta. Idästä finaaliin marssi konferenssin kuutonen. Millä väärydellä nämä sitten selittäisi?

En ymmärrä miksi siinä pitäis olla mitään vääryyttä. Kausi kestää kesään asti (parhailla). Koko sen kauden pitää pystyä suorittamaan, osoittaakseen olevansa se kaikista paras. Jokainen pitää voittaa, riittävän monta kertaa. Ei oo mitään väliä jos hoidat 29 niistä 30 muusta joukkueesta, mut häviät sille yhdelle neljä kertaa seitsemästä. Silloin et ollut se paras, vaikka pisteitä olisitkin kerännyt eniten (tai enemmän).

 

[jiitu]

Onko nämä aikaero ja matkustusrasitukset todettu pelaajien suulla, vai vain palstan puheita? (tai siis niiden merkittävyys)

Taitaa tuo päivärytmi olla pojilla joka tapauksessa varsin vaihtelevaa, kun voi olla peli esim. klo 12:00 ja seuraavana päivänä vaikkapa 20:00, ihan kotimaisemissakin. Tai ihan vaan kaksi matsia 19:00 peräkkäisinä päivinä eri kaupungeissa (samalla aikavyöhykkeellä), niin menee aika myöhäiseksi tuo nukkumaanmeno siinä välissä. Onko sillä aikavyöhykkeellä siinä välissä oikeasti suurtakaan merkitystä? (ylipäätään, jos jossain on joku hyvä juttu pelaajien tyypillisistä päivärytmistä esim. viikon ajan vaihtelevassa pelirytmissä, olisin tosi kiinnostunut)

Ja toisaalta, 500 km vs 1500 km, niin ero on käytännössä 1 tunti lisää koneessa. Tietenkin lisää vaivaa, mutta eivät varmaan istu ihan normipenkeissä polvet koukussa, joten ei se nyt niin paljon raskaampaa ole siellä koneessa istua ja pelata korttia kuin istua hotellilla pelaamassa fortnitea. Kyllä siinä matkustamisessa melkein se suurin ärsytys tulee kaikesta siitä tohinasta kentällä ja matkasta kentältä eteenpäin jne. Koneessa voi sitten hetken rentoutua.

Eli en nyt näkisi, että tuo pitäisi olla ainakaan ratkaisevassa roolissa suunniteltaessa PO ohjelmaa.

 

[NakkiFakiiri]

Tämä on varmaan linkattu jo muuallekin mutta pistetään nyt tännekin:

LÄMÄRI: Jarmo Kekäläinen

Jarmo Kekäläinen haastattelussa kotimaan kielellä jossa kertoo GM:n arjesta. Kyllähän tuota vielä pidempäänkin kuuntelisi.

 

[aessi]

Se kriittinen raja taisi olla just kolme tuntia, joka voi tulla kun mennään idästä länteen tai toisinpäin. Noita vastaan pyritään taistelemaan sillä, että kelloja ei siirretä ollenkaan omasta ajasta ja pysytään hotellin sisällä valolta suojasaa.

Tässä lisää aiheesta:
Aikaero on luultua rankempaa elimistölle

 

[Barcelona]

En aluksi pitänyt nykysysteemistä, mutta mieli on muuttunut tässä matkan varella. Johtuu ihan siitä että koska tuolla on nyt noita eri divareita eli "aluesarjoja" joissa joissa jengit kohtaa toisensa useammin kuin muut niin jotkut jengit saattavat saada pientä etua siitä jos heidän divarissaan on joku pisteautomaatti versu niihin jengeihin joilla on tasaisempi lohko. Esim. Central on vielä aika tasainen divari kun taas Atlanticissa on neljän kärki jo karannut.

Koska noi saman divarin jengit kohtaa toisensa useammin kuin muut niin musta melkeen oikeudenmukaisin systeemi ois että sitten jokaisesta divarista menisi 4 jengiä jatkoon ja joukkueet ratkoisivat ensiksi divarin sisällä jatkoon menijän joka sitten kohtaisi toisen divari voittaja konfrenssin finaalissa. Mutta tossa "maakuntasarja"-mallissa on vikana tietenkin se että sitten alkaa se itku siitä että "noilla on helpompi lohko kuin meillä" niin siksi varmaan on otettu käyttöön just tää nykyinen villikortti järjestelmä käyttöön, joka nyt on ihan fiksu ratkaisu.

Siis kyllä mustakin ois kiva nähdä sellainen NHL runkosarja jossa esim. kaikki knofrenssin jengit kohtaisivat toisensa yhtä monta kertaa jolloin voitaisiin pelata niin että konfrenssin ykkönen kohtaa sen kasin jne. Mutta koska ton runkosraja reissaamisen takia nyt on jouduttu noita divisioonia perustamaan jonka seurauksena toiset jengit kohtaa toiset jengit useammin, niin sitten musta loppujen lopuksi tää nykyinen järjestelmä on melkeen paras ratkaisu.

 

[Tornados]

Onko nämä aikaero ja matkustusrasitukset todettu pelaajien suulla, vai vain palstan puheita? (tai siis niiden merkittävyys)

Taitaa tuo päivärytmi olla pojilla joka tapauksessa varsin vaihtelevaa, kun voi olla peli esim. klo 12:00 ja seuraavana päivänä vaikkapa 20:00, ihan kotimaisemissakin. Tai ihan vaan kaksi matsia 19:00 peräkkäisinä päivinä eri kaupungeissa (samalla aikavyöhykkeellä), niin menee aika myöhäiseksi tuo nukkumaanmeno siinä välissä. Onko sillä aikavyöhykkeellä siinä välissä oikeasti suurtakaan merkitystä? (ylipäätään, jos jossain on joku hyvä juttu pelaajien tyypillisistä päivärytmistä esim. viikon ajan vaihtelevassa pelirytmissä, olisin tosi kiinnostunut)

Ja toisaalta, 500 km vs 1500 km, niin ero on käytännössä 1 tunti lisää koneessa. Tietenkin lisää vaivaa, mutta eivät varmaan istu ihan normipenkeissä polvet koukussa, joten ei se nyt niin paljon raskaampaa ole siellä koneessa istua ja pelata korttia kuin istua hotellilla pelaamassa fortnitea. Kyllä siinä matkustamisessa melkein se suurin ärsytys tulee kaikesta siitä tohinasta kentällä ja matkasta kentältä eteenpäin jne. Koneessa voi sitten hetken rentoutua.

Eli en nyt näkisi, että tuo pitäisi olla ainakaan ratkaisevassa roolissa suunniteltaessa PO ohjelmaa.

Nykysysteemissä matkarasitukset ovat ainakin yhtä merkittävässä asemassa kuin esimerkiksi omassa ehdotuksessani. Ongelmana on lisäksi se, että runkosarjan perusteella kovat joukkueet kohtaavat usein jo toisella kierroksella kuten viime vuosina on käynyt.

 

[Rara]

Wild card-järjestelmähän kehitetettiin kaiketi sen takia, että divisioonissa on eri määrä joukkueita. Aluksi idän divisioonissa oli 8 ja lännen 7. Nyt Vegasin tulon myötä on enää yksi 7 joukkueen divisioona. Villi kortti -paikkojen avulla tasapainoitettiin sitä, että 8 joukkueen divisioonista olisi muuten vaikeampi päästä playoffeihin kuin 7 joukkueen.

Kun Seattle liittyy mukaan ja kaikkiin divisiooniin tulee 8 joukkuetta, niin omasta mielestä voisi luopua kokonaan konferensseista. Nytkin konferenssien olemassa olo näkyy oikeastaan vain kolmessa asiassa: villikorttipaikoissa, Stanley cup välierissä ja otteluohjelmissa. Kun olisi 4 divisioonaa, joissa kaikissa 8 joukkuetta, niin villikorttipaikoista voisi luopua. Playoffien kaksi ensimmäistä kierrosta käytäisiin divisioonien sisällä ja Stanley cup välieriin parit joko arvottaisiin kaikkien neljän kesken tai sitten runkosarjan pisteiden perusteella 1 vs 4 ja 2 vs 3. Tällöin finaaleissa voisi kohdata mitkä joukkueet tahansa kun nyt se ei ole mahdollista. Jostain toisesta divisioonasta voisi päästä helpommin pudotuspeleihin kuin toisesta ja jossain toisessa olisi helpompi playoffpolku kuin toisessa, mutta sellaista urheilu on. Samat "ongelmat" voivat esiintyä myös jos playoffit pelataan vanhaan malliin konferenssien sisällä divisiooneja huomioimatta.