Ilmoitukset

Nimimerkki SlabaQ:n kovin tutulta tuntunut performanssi oli vähintäänkin täysin turhaa trollausta. Hänen kohdallaan asiantuntijaraati oli yksimielisesti sitä mieltä, että hän saa jatkossa kirjoittaa jossain muualla.

Nimimerkki FASlapsi saa seuraavat kaksi viikkoa aikaa tuumia, missä hyvän maun rajat kulkevat. Jääkiekon MM-kisojen otteluseurannassa olleet jutut Breivikistä ja muslimeista eivät ainakaan hyvän maun rajojen sisäpuolelle mahdu.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Evil on kirjoittanut useamman aivan turhan viestin ja samalla syyllistynyt myös asiattomuuksiin ja provosointeihin. Näiden seikkojen vuoksi asiantuntijaraati päätyi passittamaan hänet viikon rauhoittumislomalle.

Sulje ilmoitus

Yleisesti NHL:stä

Viestiketju osiossa 'NHL' , aloittajana hannes_ko, 18.10.2003 klo 16.21.

  1. Ostoskassi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
    Jos olisin GM niin minulla olisi kaksi ehdotusta, joita ajaisin ja joiden toivoisin muuttuvan. Toinen on täälläkin mainittu kolmen pisteen järjestelmä. Nykyinen on vähän hölmö, kun jotkut pelit ovat joukkueille kolmen jaettavan pisteen arvoisia, mutta joissain tapauksissa jaetaan vain kaksi pistettä. Toki voihan tätä ylimääräistä pistettä pitää jonkinlaisena ylityökorvauksena.

    Toinen minkä toivoisin jääkiekkoon on entinen salibandysääntö, jossa läpiajossa rikottu pelaaja saisi rangaistuslaukauksen ja mikäli onnistumista ei tulisi, pääsisi joukkue silti ylivoimalle. Rangaistuslaukaus jääkiekossa ei ole merkittävästi suurempi tuomio kuin kahden minuutin jäähy. Paljon edes on prosentit, kun verrataan ylivoimaprosentteja kesken ottelun ammuttuihin rangaistuslaukauksiin?

    Salibandystä tämä sääntö poistui, jonka näen myös hyvänä, koska salibandyssa rangaistuslaukauksessa onnistuminen on merkittävästi todennäköisempää kuin jääkiekossa.
     
  2. Le Dang Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Penguins
    Lainaus:
    Niin viime kuin toissa kaudellakin NHL:n kaksi ensimmäistä kohtasivat toisella kierroksella. Kolme kautta sitten myöskin idän 1. ja 2. Jokaisella kerralla kotietua hallinnut runkosarjan mestari lähti lomille. Kahdesti se "raskaan toisen kierroksen" voittaja meni päätyyn asti. Muuttaisiko se nyt sitten viihdearvoltaan tai urheilullisesti tilannetta jotenkin, että tuollainen "moraalinen finaali" nähtäisiin kolmannella kierroksella toisen kierroksen sijaan?
     
  3. Knap Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    IPK, Bruins
    Lainaus:
    Ei se varmaan muuttaisi, tai ehkä lipputuloja, mutta faneille tätä tehdään puhtaasti fanina ottaisin vasta konfferenssifinaaleissa vastaan sen oman divisioonan kovimman vastustajan, kuin toisella kierroksella
     
  4. Jules W. Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    MLSE
    Lainaus:
    Näkisin että lähtökohtaisesti parasta viihdettä saadaan aikaan, kun parhaimmat joukkueet jatkavat mahdollisimman pitkään ja kohtaavat kaavion kannalta siellä missä kuuluukin. Tällöin myös runkosarjalla on sentään joku merkitys. Nyt oman joukkueen rakentamisen lisäksi mestaruusikkunaan vaikuttaa merkittävästi myös oman divisioonan yleinen taso. En minä tiedä onko siinäkään mitään järkeä, että parhaimmassa tapauksessa konferenssifinaali on läpihuuto, kun toisesta divisioonasta sinne pääsee joukkue, jolla ei olisi sinne urheilullisesti asiaa.

    Toki luohan tämä hassuja tilanteita, jos ajatellaan että yhden divisioonan joukkueet miehittävät liigan kolmen kärjen, niin hauskimmassa skenaariossa runkosarjan voittanut tötöilee itsensä pihalle ensimmäisellä kierroksella ja runkosarjan kolmas voittaa runkosarjan kakkosen, jolla on sarjassa kotietu. Tämän jälkeen runkosarjan kolmonen saakin sitten kotiedun pudotuspelien ajaksi, vaikka sitä ei ensimmäisellä kierroksella ollut.

    Eiköhän tuo matkustaminen pysyisi hallinnassa jo sillä, että pidetään kiinni konferensseista. Eiköhän noita divisioonien sisäisiä ottelusarjoja tule myös myöhemmillä kierroksilla esimerkiksi konferenssifinaaleissa. Onko sillä väliä milloin matkustusetu saadaan?
     
  5. Ollakseni Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Detroit Red Wings
    Lainaus:
    Jaa. Itäisessä konferenssissa on nykyisen playoff formaatin aikana jääty kerran alle 7 ottelun, kun Rangers voitti Canadiensin 6 ottelussa. Lännessä kävi viime kaudella toki vähän hassusti kun runkosarjan kakkonen putosi runkosarjan vitoselle viidessä ottelussa. Ja kävipä runkosarjan viidenneksi paras joukkue häviämässä sitten häviämässä taas kerran huonommin sijoittuneelle joukkueelle kun seitsemäntenä ollut Washington marssi mestaruuteen.
     
  6. Apheu Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara
    Lainaus:
    Eikös runkosarjalla nimenomaan nyt ole iso merkitys? Voita se divarimestaruus, niin saat Wild Card -tiimin vastaasi. Jäämällä runkosarjassa divari rivarlystäsi jälkeen, saatat saada paljon kovempaa vastustajaa jo aiemmin vastaan. Divarin 2. ja 3. taistelevat vimmatusti kotiedusta. Hemmetin hienoa sitten kuitenkin, eikö?
     
    Vislami tykkää tästä.
  7. larzzon Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Vauhtikiekolla voittaa kuin Vireeni
    Lainaus:
    Eipäs nyt pilata faktoilla Leafs-fanien kokemusta maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Gretzkyn korkea maila ja heti perään liian kova divari ja huono pudotuspelijärjestelmä!

    Canadiens #muuten voitti tuona konferenssifinaalikeväänään runkosarjassa 117 pistettä keränneen Bruinsin tokalla kiepillä. Hieno sarja kaikesta huolimatta.
     
  8. Henkka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Red Wings, Arsenal, Grand Rapids Griffins
    Lainaus:
    Tämä on se ainoa asia mikä meikäläistä Wild Cardissa häiritsee. Idässähän tuo on lähes merkityksetön, mutta lännessä Divarin voittaja saattaa saada matkustushaitan itselleen, jos tilanne määrääkin kaukaa länsirannikolta olevan tiimin matkaamaan jonnekin Nashvilleen.

    Lännessä ainakin pitäisi olla lukitut divarit, tai jotenkin niin että Divarivoittaja saa valita vihunsa. Divarin voittamisella täytyy olla aina joku kunnon hyötynäkökohta.

    Detroithan halusi lännestä pois juuri tämän matkustushaitan ja suurimman aikaero-ongelman takia. Ainoana liikkuivat 3 tunnin aikaerojen sisällä, kun Columbusta ei lasketa (koska eivät ole ikinä playoff-sarjaa pelanneet oman aikavyöhykkeensä ulkopuolella).

    Nykyinen tilanne on toki vanhaa parempi kun Chicagot ja kumppanit ovat liikkuneet vain 2 tunnin eron sisällä.
     
  9. Toby Dammit Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    New Jersey Devils
    Tämä on jo vanha juttu viime syksyltä, mutta tuli vasta nyt The Athleticin Twitter-nostona vastaan. En ollut tajunnutkaan, että Lyle Odelein oli viime vuonna (jos oikein ymmärsin) niin lähellä kuoleman kieliä. Ihan uskomaton tarina.

    "In early March, Lyle Odelein was golfing with buddies in Phoenix, maintaining a whirlwind social calendar more than a decade after he’d retired from hockey.

    One week later he was in the hospital. Two weeks later he was in a coma, and by the end of the month, he was at death’s door, prompting Laurel to reach out across the hockey world for prayers, even as she struggled to keep Lyle’s dire prognosis private.

    (...) The coma lasted 40 days. Odelein had a multi-organ transplant in a single surgery that spanned nearly 24 hours, the likes of which had never been recorded in medical history. When he began to emerge from the coma in late April, another horror surfaced. Odelein was paralyzed from the neck down, with no promise that he would fully recover."

    https://theathletic.com/564335/2018...iving-a-coma-triple-transplant-and-paralysis/
     
  10. Tornados Jäsen

    Itsellä olisi vähän radikaalimpi pudotuspeliehdotus. Peluutettaisiin runkosarja suunnilleen niin kuin nykyäänkin (eli lähellä toisiaan olevat joukkueet kohtaisivat useammin) , mutta jatkoon pääsisi sarjataulukon mukaan 16 parasta joukkuetta. Tämän hetken tilanteen perusteella ainoa muutos nykyiseen olisi, että Columbus nousisi jatkoon Minnesotan sijasta. Tämän jälkeen jaettaisiin joukkueet kahtia niin, että yläpuoliskon ensimmäinen kohtaisi maantieteellisesti lähimmän alapuoliskon joukkueen. Tämän jälkeen vastaavasti kakkonen ja niin edelleen. Tällöin suurimman matkustusriskin joukkue olisi vasta 8. joukkue.

    Sama proseduuri sitten seuraavalla kierroksella runkosarjan menestyksen perusteella. Myöskään kakkoskierroksella aivan kärkijoukkueet eivät kohtaisi (1.kohtaisi pahimmassa tapauksessa runkosarjan 5. joukkueen ja todennäköisesti vielä alemman). Systeemissä taktikointi ei nähdäkseni yleensä kannattaisi vaan kannattaisi sijoittua runkosarjassa mahdollisimman hyvin. Myös hegemoniaottelut säilyisivät kun läheiset joukkueet kohtaisivat useammin. Systeemi olisi myös urheilullisesti nykyistä oikeudenmukaisempi.
     
    Viimeksi muokattu: 07.03.2019 klo 01.49
  11. Henkka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Red Wings, Arsenal, Grand Rapids Griffins
    Lainaus:
    Jännä ehdotus.

    Tän hetken parit menisi näin:

    1. Tampa - 11. Carolina (1047km)
    2. Calgary - 14. Vegas (2057km)
    3. Boston - 12. Montreal (491km)
    4. Toronto - 10. Pittsburgh (510km)
    5. San Jose - 16. Dallas (2705km)
    6. Washington - 13. Columbus (526km)
    7. NY Islanders - 9. Nashville (1223km)
    8. Winnipeg - 15. St. Louis (1600km)
     
    Viimeksi muokattu: 07.03.2019 klo 03.47
  12. teppana Jäsen

    Onko tuo matkustushaitta urheilijoiden mielestä niin suuri? Kuitenkin omalla koneella vedetään nuo matkat.
     
  13. aessi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jarmo Kekäläinen
    Aikaerosta varmaan tulee se isoin rasitus.
     
  14. Vislami Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    San Jose Sharks
    Juurikin tuo aikaero isoimpia tekijöitä. Ja on se matkustaminen muutenkin kevyesti rasittavaa, ihan sama miten privaattikyydeillä mennään
     
    tinkezione tykkää tästä.
  15. tinkezione Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pens, Ipa, Mif
    Lainaus:
    Lentomatkan vaikutus elimistöön ja aikaerot tilttaavat ihmistä aika lailla. Jopa tunnin aikaeron huomaa; ei tarvitse kuin miettiä meikäläisiä kellonsiirtelyitä, miten siihenkin tottumiseen meni oma aikansa.
     
  16. Le Dang Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Penguins
    Lisätään nyt keskusteluun vielä sellainen pointti runkosarjan merkityksestä, että Tampa kun piakkoin varmistaa myös matemaattisesti paikkansa pudotuspeleissä, voivat pelata useamman viikon vaikka millaisella AHL-kokoonpanolla halutessaan ja säästellä ykköstykkejä parhaaksi katsomallaan tavalla. Monien mielestä runkosarjamenestyksellä pitäisi saada jokin vielä kotietuja selvempi etu (kuten se, että vastaan tulee aina jäljellä olevista runkosarjassa huonoiten menestynyt joukkue), mutta mielestäni pitäisi olla ihan riittävästi porkkanaa siinä, että voi aloittaa ns. valmistautumisen pudotuspeleihin aikaisemmin samalla, kun osa vastustajista kamppailee vielä viimeisellä kierroksellakin kynsin ja hampain kauden jatkumisesta. Se on sitten eri asia, kuinka hyvin tuon kevyemmän jakson runkosarjan lopussa osaa hyödyntää.

    Vanhan systeemin viimeisenä keväänä Kings marssi mestaruuteen lännen viimeiseltä pudotuspelipaikalta. Idästä finaaliin marssi konferenssin kuutonen. Millä väärydellä nämä sitten selittäisi?
     
  17. astraljava Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Bruins, Jyp
    Lainaus:
    En ymmärrä miksi siinä pitäis olla mitään vääryyttä. Kausi kestää kesään asti (parhailla). Koko sen kauden pitää pystyä suorittamaan, osoittaakseen olevansa se kaikista paras. Jokainen pitää voittaa, riittävän monta kertaa. Ei oo mitään väliä jos hoidat 29 niistä 30 muusta joukkueesta, mut häviät sille yhdelle neljä kertaa seitsemästä. Silloin et ollut se paras, vaikka pisteitä olisitkin kerännyt eniten (tai enemmän).
     
  18. jiitu Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ilves
    Onko nämä aikaero ja matkustusrasitukset todettu pelaajien suulla, vai vain palstan puheita? (tai siis niiden merkittävyys)

    Taitaa tuo päivärytmi olla pojilla joka tapauksessa varsin vaihtelevaa, kun voi olla peli esim. klo 12:00 ja seuraavana päivänä vaikkapa 20:00, ihan kotimaisemissakin. Tai ihan vaan kaksi matsia 19:00 peräkkäisinä päivinä eri kaupungeissa (samalla aikavyöhykkeellä), niin menee aika myöhäiseksi tuo nukkumaanmeno siinä välissä. Onko sillä aikavyöhykkeellä siinä välissä oikeasti suurtakaan merkitystä? (ylipäätään, jos jossain on joku hyvä juttu pelaajien tyypillisistä päivärytmistä esim. viikon ajan vaihtelevassa pelirytmissä, olisin tosi kiinnostunut)

    Ja toisaalta, 500 km vs 1500 km, niin ero on käytännössä 1 tunti lisää koneessa. Tietenkin lisää vaivaa, mutta eivät varmaan istu ihan normipenkeissä polvet koukussa, joten ei se nyt niin paljon raskaampaa ole siellä koneessa istua ja pelata korttia kuin istua hotellilla pelaamassa fortnitea. Kyllä siinä matkustamisessa melkein se suurin ärsytys tulee kaikesta siitä tohinasta kentällä ja matkasta kentältä eteenpäin jne. Koneessa voi sitten hetken rentoutua.

    Eli en nyt näkisi, että tuo pitäisi olla ainakaan ratkaisevassa roolissa suunniteltaessa PO ohjelmaa.
     
  19. NakkiFakiiri Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    New York Rangers
    Tämä on varmaan linkattu jo muuallekin mutta pistetään nyt tännekin:

    LÄMÄRI: Jarmo Kekäläinen

    Jarmo Kekäläinen haastattelussa kotimaan kielellä jossa kertoo GM:n arjesta. Kyllähän tuota vielä pidempäänkin kuuntelisi.
     
    bebeto tykkää tästä.
  20. aessi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jarmo Kekäläinen
    Se kriittinen raja taisi olla just kolme tuntia, joka voi tulla kun mennään idästä länteen tai toisinpäin. Noita vastaan pyritään taistelemaan sillä, että kelloja ei siirretä ollenkaan omasta ajasta ja pysytään hotellin sisällä valolta suojasaa.

    Tässä lisää aiheesta:
    Aikaero on luultua rankempaa elimistölle
     
  21. Barcelona Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat & New Jersey Devils
    En aluksi pitänyt nykysysteemistä, mutta mieli on muuttunut tässä matkan varella. Johtuu ihan siitä että koska tuolla on nyt noita eri divareita eli "aluesarjoja" joissa joissa jengit kohtaa toisensa useammin kuin muut niin jotkut jengit saattavat saada pientä etua siitä jos heidän divarissaan on joku pisteautomaatti versu niihin jengeihin joilla on tasaisempi lohko. Esim. Central on vielä aika tasainen divari kun taas Atlanticissa on neljän kärki jo karannut.

    Koska noi saman divarin jengit kohtaa toisensa useammin kuin muut niin musta melkeen oikeudenmukaisin systeemi ois että sitten jokaisesta divarista menisi 4 jengiä jatkoon ja joukkueet ratkoisivat ensiksi divarin sisällä jatkoon menijän joka sitten kohtaisi toisen divari voittaja konfrenssin finaalissa. Mutta tossa "maakuntasarja"-mallissa on vikana tietenkin se että sitten alkaa se itku siitä että "noilla on helpompi lohko kuin meillä" niin siksi varmaan on otettu käyttöön just tää nykyinen villikortti järjestelmä käyttöön, joka nyt on ihan fiksu ratkaisu.

    Siis kyllä mustakin ois kiva nähdä sellainen NHL runkosarja jossa esim. kaikki knofrenssin jengit kohtaisivat toisensa yhtä monta kertaa jolloin voitaisiin pelata niin että konfrenssin ykkönen kohtaa sen kasin jne. Mutta koska ton runkosraja reissaamisen takia nyt on jouduttu noita divisioonia perustamaan jonka seurauksena toiset jengit kohtaa toiset jengit useammin, niin sitten musta loppujen lopuksi tää nykyinen järjestelmä on melkeen paras ratkaisu.
     
  22. Tornados Jäsen

    Lainaus:
    Nykysysteemissä matkarasitukset ovat ainakin yhtä merkittävässä asemassa kuin esimerkiksi omassa ehdotuksessani. Ongelmana on lisäksi se, että runkosarjan perusteella kovat joukkueet kohtaavat usein jo toisella kierroksella kuten viime vuosina on käynyt.
     
  23. Rara Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, Ilves
    Wild card-järjestelmähän kehitetettiin kaiketi sen takia, että divisioonissa on eri määrä joukkueita. Aluksi idän divisioonissa oli 8 ja lännen 7. Nyt Vegasin tulon myötä on enää yksi 7 joukkueen divisioona. Villi kortti -paikkojen avulla tasapainoitettiin sitä, että 8 joukkueen divisioonista olisi muuten vaikeampi päästä playoffeihin kuin 7 joukkueen.

    Kun Seattle liittyy mukaan ja kaikkiin divisiooniin tulee 8 joukkuetta, niin omasta mielestä voisi luopua kokonaan konferensseista. Nytkin konferenssien olemassa olo näkyy oikeastaan vain kolmessa asiassa: villikorttipaikoissa, Stanley cup välierissä ja otteluohjelmissa. Kun olisi 4 divisioonaa, joissa kaikissa 8 joukkuetta, niin villikorttipaikoista voisi luopua. Playoffien kaksi ensimmäistä kierrosta käytäisiin divisioonien sisällä ja Stanley cup välieriin parit joko arvottaisiin kaikkien neljän kesken tai sitten runkosarjan pisteiden perusteella 1 vs 4 ja 2 vs 3. Tällöin finaaleissa voisi kohdata mitkä joukkueet tahansa kun nyt se ei ole mahdollista. Jostain toisesta divisioonasta voisi päästä helpommin pudotuspeleihin kuin toisesta ja jossain toisessa olisi helpompi playoffpolku kuin toisessa, mutta sellaista urheilu on. Samat "ongelmat" voivat esiintyä myös jos playoffit pelataan vanhaan malliin konferenssien sisällä divisiooneja huomioimatta.
     
  24. Nadchal Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Tämä olisi omastakin mielestä paras ratkaisu. Otteluohjelma sitten siten että, oma divisioona kohdataan neljästi 28 peliä, loput joukkueet kahdesti. Jolloin yhteensä 28+48 = 76 peliä + 6 peliä kiertäviä joukkueita vastaan tai lisätään runkosarjaan kaksi peliä ja yksi muu divisioona kohdataan kolmesti.

    Villein vaihtoehto toisaalta olisi vähentää runkosarja pelien määrää tuohon 76 otteluun mutta lisätä playoff karsinta (div 3vs.6 & 4vs.5) kierros (suomalaisittain säälit) lyhyemmästä runkosarjasta säästyvälle ajalle. Käsittääkseen jossain yhteyksissä playoff karsintaa on väläytelty P-Amerikassa. Toki tämä tietäisi kolmen runkosarja kotipelin tulojen vähenemistä 16 joukkueelle, lopuilla karsinta ottelut korvaisi menetyt runkosarja kotipelit.
     
  25. Apheu Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara
    Lainaus:
    Konferenssijako varmasti pidetään, lisäksi NHL haluannee pitää playoffeissa sen ns. bracketin, eli kaavio on selvillä heti, eikä jälkeenpäin enää mitään arvota uusille paikoille. Ja eihän tuossa sinunkaan mallissa voi kohdata finaaleissa mitkä tahansa joukkueet, jos kerran et voi oman divarisi jengiä kohdata finaaleissa. Vai tajusinko nyt jotain väärin?