Itse näen tuon niin että peli on kokoajan muutunut, peli on paljon nopeampaampaa, maalivahdit kehittyneet huimasti tai periaatteessa maalivahtivalmennus on kehittynyt hurjasti. Jopa pelaajat ovat kehittyneet, nykyäänhän kolmos- ja nelosketjulaisiltakin vaaditaan että osataan luistella, toisin kuin vielä80- ja 90-luvuilla. Toistahan se oli parikymmentä vuotta sitten kun kentällä oli puolet puujalkoja ja toinen puoli joka teki noita vastaan mitä huvittaa, sellanen ei vaan enää onnistu tänäpäivänä. En sanoisi että hyökkäyspelaaminen on redusoitunut kiekonhallinnaksi vaan kokonaispelaaminen on muuttunut kiekonhallinnaksi. Itseasiassa koko pelinideologia on muuttunut kokonaisuudessa. Tuossa on Daryl sutterin miete nykyajan pelaamisesta, mikä pitää aikalailla paikkansa.
Esmierkiksi Kanadan pelaaminen oli malliesimerkki siitä mihin pelin suunta on mennyt kokoajan, Kanada hallitsi pelejä kiekkokontrollilla ja varsinkin noiden liikkuvien pakkien rooli oli aika huima tässä pelitavassa. Otetaan sitten kaksi eri joukkkuetta jotka pyrkivät kokoajan tähän samaan, ihan sama ketä vastaan pelaat siellä on saman tien joku jätkä perseessä kiinni ja pakottamassa virheisiin tai taklaamassa kiekosta eroon, jonka jälkeen lähdetään taas toiseen suuntaan, jossa toistuu sama asia. Laukaukset vääjäämättäkin sijouttuvat tuonne maalintekosektorin ulkopuolelle ja kunnolliset paikat tulevat vastahyökkäyksillä tai tuurilla.
Itsekin olen noita maalinsuurentamisia vastaan koska se poistaisi osalta maalivahdeista mahdollisuuden pelata sillä pelipaikalla millä on harrastanut koko ikänsä. Tuo maalimäärien saaminen kasvuun on kyllä haasteellista, koska sääntömuutokset tarkoittavat samalla taktiikkamuutoksia joilla pyritään minimoimaan riskit. Toisaalta sääntömuutokset ovat vain sitä että pelaajia rangaistaan siitä että uskaltaavat kehittyä paremmiksi pelaajiksi ja loppujen lopuksi tuokin on vain sellainen oravanpyörä että parin vuoden sisällä pitäisi miettiä taas uusia muutoksia koska maalimäärät tippuvat edelleen.