Kiitos vastauksesta #6. En halunnut tuoda itseäni esiin, mutta olen reissannut joskus Harvardin joukkueen kanssa, läheisiä on pelannut joukkueessa ja joskus aikaisemmin olin läheisessä yhteistyössä yliopistokiekon edustajien kanssa, kun olin mukana Albertan junnuliigan toiminnassa. Tapasin yhden koulun entisen pelaajan viimeksi viime keskiviikkona. Junnuliigassa me pidimme yhteyttä yliopistoihin Amerikan puolella ja annoimme heille tietoja pelaajista; sekä koulumenestyksestä, että pelaamisesta. Isännöimme valmentajia, kun he tulivat kerran vuodessa tänne tarkkailemaan pelaajia ja kapteenit pitivät treenejä sen aikaa. Captains week, kutsuvat niitä viikkoja.
Mun seuran GM keksi vielä sellaisen kuin AJHL Prospects Game, pelkästään sitä varten, että pojat saavat tilaisuuden näyttää taitojaan kouluille. Saattaa olla yhä olemassa, en ole ihan varma.
Lähetimme jonkun pelaajan sinä aikana Ivy-kouluihin ja täältä Albertasta on lähtenyt muita Princetoniin. En ole ihan varma, onko valmentaja siellä vieläkin täältä. Siihen siis perustuu kommenttini. Tuo linkkaamasi tapaus on yksittäinen tapaus. En väitä jääkiekon olevan immuuni oikopoluille, mutta ainakin oma kokemukseni perustuen ystävien raportteihin ja omiin kokemuksiin on tämä, mitä näihin opinahjoihin tulee.
Joskus sata vuotta vuotta sitten pelasin kaverin kanssa, joka meni siihen yhteen yliopistoon, joka tunnetaan hyvin siitä, ettei kukaan mene sinne oikeastaan opiskelemaan. Mutta jääkiekko on siellä helvetin kovaa. Tiedät varmasti, mistä koulusta puhun, ei tarvitse mainita. Kaverin lempinimi oli "The Franchise" meidän joukkueessa. Ei pelannut täyttä neljää vuotta siellä.
Yleisesti pidän kovasti tästä koulukiekkokulttuurista. Täällä Edmontonissa pelaa erittäin kova Albertan yliopiston joukkue, jonka toimintaa ihailen kovasti. Perheenjäseniä on pelannut joukkueessa. Toivottavasti vielä tulee ainakin yksi lisää ;) Laita postia, jos haluat jutella asiasta lisää:
Jouninposti@shaw.ca