Muuten ihan hyvää, joskin ennestään tuttua, settiä, mutta argumentit taklaustilastoa vastaan jäivät vaivaamaan. Artikkelin mukaan tilaston ongelma on se, ettei kiekkoa pitävä, eli usein parempi, joukkue joudu taklaamaan ja perusteena käytetään sitä, ettei listalta löydy kuin muutama kova pelaaja.
Minä kysyn, että mitä helvettiä. Listalta löytyvät tähtipelaajat ovat pelityyliltään myös kovia taklaamaan, mutta häviävät silti näille, joiden rooli ja suurimmat vahvuudet osuvat taklauspeliin. Kyllä minä löydän tuolta listalta suurimman osan sarjan parhaista taklaajista ja sitähän tuo tilasto pyrkiikin mittaamaan, eikä mitään pelaajan absoluuttista tasoa. Periaatteen tasolla on toki mahdollista pitää kiekkoa 60-minuuttia ja voittaa ottelu ilman ainuttakaan taklausta, mutta oikeassa elämässä kiekosta on välillä pakko myös luopua ja taklaaminen on yksi parhaista keinoista saada se takaisin ja samalla uuvuttaa vastustajaa. Siitä johtuukin, että hyvin harvalta joukkueelta puuttuu edustus tuosta top-30 listalta.
Yliarvostus on aina yliarvostamista, mutta fyysisen pelityylin pelaajilla taklaustilasto on mun mielestä täysin validi ja kohtalaisen merkittäväkin tilasto. Sidney Crosbyn arvoa ei mitata taklausten määrässä, mutta Tanner Glassilla se kuuluu työnkuvaan.