Oikeudenmukaisten ja toimivien maahanmuuttosääntöjen asettaminen on minusta todella haastavaa tasapainottelua.
1) Minusta ensimmäinen periaate on oltava se, että hädänalaista jolla ei ole turvallista vaihtoehtoa on autettava. Muuten terroristit ovat onnistuneet tavoitteessaan tappaa humanismi Euroopasta.
2) Toisaalta ei ole realistista eikä edes järkevää, että ne miljoonat ihmiset, jotka joutuvat syksyn aikana pakenemaan taisteluita Isisin nyt hallitsemista kaupungeista Irakissa ja Syyriassa, siirtyisivät ja asettuisivat kaikki pysyvästi Eurooppaan. Rehellisesti katsoen ei siis kannata pyrkiä korvaamaan kaikkea maan sisäisen paon mahdollisuutta. Länsiorientoituneet, taisteluihin osallistumattomat ihmiset kuitenkin muodostaisivat tärkeän osan selkärankaa, jolla nuo maat voisivat jotenkin nousta, jos äärijärjestö saadaan tuhottua. Laajamittainen maahanmuutto työttömyyden vaivaamiin Euroopan maihin voi myös johtaa tulijoiden syrjäytymiseen, katkeroitumiseen ja sitä kautta rikollisuuteen varsinkin, kun emme saa työmarkkinoitamme uudistettua kaiken työn tekemisen ja teettämisen kannustavuuden periaatteelle riittävän nopeasti. Tämäkin on realismia ja uskallettava sanoa ääneen, vaikka nämä ovat herkkiä asioita.
3) Mutta eniten minua suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa nyppii sellainen turvapaikanhakijoiden syyllistäminen, joka kumpuaa kyvyttömyydestä asettua toisen ihmisen asemaan.
Mutta järjen&sydämen yhdistäminen tässä asiassa harvinaisen kimuranttia ja siksikin haluan tällä postauksella testata, mitä aiheesta tätä nykyä omassa kuplassani ajatelaan?