Onhan tuo aika surullinen ja pelottavakin tilanne, että Trump on tavallaan saanut normalisoitua huonon käytöksen, jatkuvan valehtelun ja absurdien salaliittoteorioiden levittämisen niin, että kaikki ajattelee vaan että "No se on Trump". Tällainen normalisoituminen on toki vielä ihan OK, jos kyseessä on joku karvahattu päässä polkupyörällä kylillä kiertelevä kylähullu, mutta kun tuollainen henkilö on hakemassa toista kertaa USA:n presidentin virkaan, ja on siinä virassa yhden kauden ollutkin, niin mennään kyllä jo pelottavan ja hämmästyttävän puolelle. Että miten ihmiset antavat tuon tapahtua ja hyväksyvät tuollaisen?
Täältä katsottuna tuota USA:n todellisuutta on vaan jotenkin niin vaikea hahmottaa ja ymmärtää. Kun itsellä ei mikään puolue ole koskaan ollut niin tärkeä, että olisin tuon puolueen ehdokkaalta valmis hyväksymään mitä tahansa käytöstä. Puolue ei voi koskaan mennä moraalin edelle ainakaan minulla, vaan henkilön pitää olla sellainen jota voin katsoa pystyväni ihan selkä suorana äänestämään. Mutta kun puolueita on iät ja ajat ollut käytännössä vain kaksi, niin amerikkalaisten silmään tuo tilanne näkyy ilmeisesti aika erilaisena. Silloin se puolue menee kaiken edelle, vaikka se niin käsittämättömältä tuntuukin, että miten kukaan ihan tervejärkiseltä muuten vaikuttava ihminen voi taipua äänestämään tuollaista valehtelevaa ja narsistista persläpeä.
Tätä asiaa olen aikani pohtinut ja kyllästynyt asiaan. Mitään kaikenkattavaa vastausta tähän kysymykseen ei ole olemassa. Voidaan tiivistää asiaa kahteen vastaukseen: osa Trumpin äänestäjistä kuuluu kulttiin, toinen osa ei vain voi äänestää vastakkaisen ideologian omaavaa ehdokasta.
Oikeastaan vielä arvoituksellisempi ryhmä on "empivät äänestäjät". Ne, joille puolue ei ole kovin tärkeä, vaikka ovatkin kallellaan republikaaneihin. Joku saattaa olla jopa demokraattimielinen. Kumpaankohan äänestäisi, tyyppiä, joka meinasi aikaansaada vallankaappauksen, on tuomittu rikoksista ja tunnettu koijari vai jotakin yleistä syyttäjää. "Hmmm, vaikea valinta".
Empivien kohdalla toki myös informaation vähyys aiheuttaa itseaiheutetun ongelman. Kun ei tiedä ehdokkaista paljoakaan, silloin mainoskampanja voi vaikuttaa todella paljon äänestämiseen. Ja sen ympäristön, millä alueella elät, enemmistön kantoja kuuntelet.
Joku tekee päätöksensä nopeasti ja sulkee sitten vastaan sanovat asiat pois mielestään. Ei viitsi keskittyä asiaan, koska elämässä on tärkeämpiä asioita. Koska poliitikot valehtelevat aina, on jokseenkin samantekevää, minkälainen roisto sinne tällä kertaa valitaan. Liittovaltion asiat eivät ole kovin tärkeitä.
Ja sitten ovat demokraattien puolella nämä yksisilmäiset ideologit, joille yksi kysymys ratkaisee äänestämisen, vaikka pelissä nyt on paljon muutakin kuin se, onko Harris tarpeeksi vasemmalla. Ehdokkaan pitää olla täydellinen, jotta sitä voi äänestää, vaikka vastaehdokas edustaisikin kaikkea sitä, mitä vastaan pitäisi tapella.
On sitten vielä sellaisia äänestäjiä, joiden kannat ovat tavallaan niin äärimmäisiä, että ne kohtaavat toisensa, kuten vaikkapa Saksassa. Äärivasemmisto ja äärioikeisto kannattavat käytännössä samantyyppisiä asioita. Mitäpä jos kannattaa Ukrainan tuen lakkauttamista, ilmeinen ehdokas on Trump.
Eli kuten kaikkialla maailmassa, politiikan liepeillä majailee kaikenlaisia ihmisiä. Demokratian ideaali, kuten vaikkapa markkinoiden, on kuvitelma päätöksenteosta lähes täydellisen informaation varassa. Todellisuudessa ihmiset elävät elämäänsä, vaalit tapahtuvat joskus ja valintaprosessiin suhtaudutaan kovin eri tavalla. Monet ottavat äänestämisen tosissaan, jotkut äänestävät muodon vuoksi.
Ne numerot, jotka vaaleista seuraavat ovat seurausta kovin monenlaisista yleensä "arvopohjaisen realismin" aiheuttamista valinnoista.
/img-s3.ilcdn.fi/c8d8c3adbbfa7bd56b8c677f48c41bf1a04a327b956d756c34c15acd8fc29240.jpg)
