Tämä vääntö on nyt mennyt ilmeisemmin niin pitkälle, että et enää voi myöntää virhettäsi. Edelleen... se on pieni asia eikä murra teoriaa räjähdepurusta. Myöntäisit virheesi, niin päästäisiin jankkaamaan seuraavasta asiasta.
Myonsin auliisti kaikki virheet joita tein. Ei mitaan ongelmaa. Mutta mina en voi myontaa virheita joita ei tapahtunut.
Tama keskustelu menee nyt rataa:
Sina: Ma epailen etta sa et alunperin lahtenyt vittuilemaan Fiiulle.
Mina: No saathan sina epailla mutta niin kuitenkin tein.
Sina: Myonna nyt virheesi.
Mina: Onhan tuossa useampikin virhe tullut ihan selvasti myonnettya, mutta en mina kuvitteellisia virheita myonna.
Sina: Mutta ma epailen....
Dilemma on siis se etta mina tiedan mika oli alkuperainen tarkoitukseni vastauksessa fiiulle. Virheet on myonnetty, ja rehellisesti kerrottu myos vahemman jalo tarkoituspera (saivartelu), mutta silti tassa pitaisi viela myontaa jotain sellaista mita ei yksinkertaisesti tapahtunut ja sita en valitettavasti voi hyvaksesi tehda. Kylla mina virheeni myonnan, mutta en sellaisia virheita jotka perustuvat muiden teorioihin eika todellisuuteen.